Voivatko tavoitteet aiheuttaa stressiä?

Pidän suunnitelmien tekemisestä ja tavoitteista. Mutta liiallinen tavoitteiden kautta eläminen voi sulkea silmät kaikelta siltä elämältä, joka tapahtuu juuri nyt. Tämä hetki tässä ja nyt ei tunnu riittävän. Eletään sitten kun olen saavuttanut tämän -elämää. Kun yksi tavoite on saavutettu, aletaan kiireellä puuhaamaan seuraavaa. Elämä muodostuu vahvasti tulevaisuusorientoituneeksi, ja tavoitteet suoritusten jonoksi. Tällaisesta tavoitehakuisesta elämästä haluan ainakin itse pyrkiä irtautumaan.

Mutta jos ei aseta tavoitteita, miten silloin voi olla elämänsä ohjaksissa?

IMG_7261

Hyvin. Nimittäin tiedostamalla omat arvot (=mitä pidän elämässä tärkeänä) ja suunnan. Kun suunta on selvillä, voi halutessaan vaikka jokaisen askareen tai arkipäivän kohdalla kysyä itseltään: Viekö tämä tekemäni asia minua oikeaan suuntaan? 

Haluan päästää irti liiallisesta tavoitteiden asettamisesta ja sen sijaan elellä aivan rauhassa inspiroivia ja mielekkäitä asioita tehden. Kun tarkastan välillä suunnan, se riittää. Samalla voin kuitenkin edetä elämässäni niitä asioita kohti, joita pidän tärkeänä ja tavoiteltavana. Uskon, että tällä tavalla pystyn olemaan paljon paremmin läsnä arjessa, kun mieli ei ole pelkästään tavoitteessa ja tulevaisuudessa kiinni. Tyytyväisyys tähän hetkeen lisääntyy ja sitten kun -ajattelu vähenee.

On vain suunta ja tekeminen. 

Psykologi Stephen McKenzie puhuu heartfulnessista tarkoittaen sitä, että emme jatkuvasti pohtisi mitä haluamme olla ja tavoitella, vaan välillä vain olisimme ja eläisimme täydellä sydämellä. Sydäntäsi kuuntelemalla löydät omat arvosi ja suunnan. Silloin voit luottaa siihen, että pääset käsiksi syvempiin tuntemuksiisi ja parempaan energiaan, ja olet vahvemmin läsnä itsesi ja muiden kanssa.

Ainakin itselläni on paha tapa yliajatella kaikenlaista, vaikka ratkaisu löytyisi parhaiten vain olemalla ja itseäni kuuntelemalla. Luin kerran harjoituksesta, jossa voi yrittää kysellä itseltään intuitiivista vastausta johonkin käsillä olevaan pulmaan. Harjoituksessa muun muassa laitetaan kädet sydämen päälle ja kysytään sydämeltä: Mitä minun täytyy tietää ja tehdä, jotta löydän ratkaisun?

Kun lomalla pohdin erästä kiperää ongelmaa joka kantilta, muistin tämän harjoituksen. Olin juuri Turun satama-alueen läheisyydessä ja hetken mielijohteesta istahdin lähimmälle betoniporsaalle, laitoin kädet rinnan päälle ja kuulostelin ratkaisua pulmaani. Koska pidin silmät auki, huomioni kiinnittyi ohi käveleviin ihmisiin, jotka tuntuivat olevan ihmeen kiinnostuneita puuhastani. No, miltä se nyt näyttää, jos istuu betonin päällä pitelemässä kaksin käsin rinnasta kiinni.

En saanut vastausta, mutta toisissa olosuhteissa harjoitus olisi voinut toimiakin. 

Kuva.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *