Uskomukset ja stressi

Olen juuri lukemassa kirjaa, joka on antanut paljon ajattelemisen aihetta. Kirja on Maaretta Tukiaisen kirjoittama egosta fantasmagoon, tie karismaattiseen itseesi. Otsikon perusteella en olisi varmaan osannut kirjaan tarttua, mutta olin kuullut siitä hyvää. Kirja onkin osoittautunut oikeanlaiseksi kultakaivokseksi. Kuten arvata saattaa, tie todelliseen itseemme ja sitä kautta hyvinvointiin lähtee siitä, että omaa mieltään, kuten uskomuksiaan, uskaltaa tarkastella silmästä silmään.

Luulin olevani perillä päässäni jylläävistä uskomuksista. Niin tavallaan olinkin. Mutta ennen kirjan lukua en ollut ajatellut, kuinka paljon ne vaikuttavat jarruttavasti ja kielteisesti elämääni ja tavoitteisiini. Ja ennen kaikkea: kuinka paljon ne aiheuttavat stressiä.

Uskomukset muodostuvat elämämme aikana kokemistamme tilanteista. Kun tarpeeksi useasti tai vahvasti koemme jotain, muodostuu siitä eräänlainen käsikirjoitus päähämme. Kuvittelemme, että jos teen niin ja näin, asiat tulevat tämän jälkeen tapahtumaan meidän mielessämme olevan käsikirjoituksen mukaisesti. Vaikka se ei välttämättä pidä paikkaansa.

Osa uskomuksista on niin automaattisia ja arjessa jatkuvasti mukana, että niille on itse lähes sokea. Joskus uskomukset ohjaavat toimintaamme ja tapaamme ajatella ennen kuin ehdimme edes huomata. Ja juuri sen takia nämä uskomukset ohjaavat elämäämme niin kauan, kunnes kohtaamme ne ja teemme niille jotain.

Myös niin sanotut tunnelukot ovat eräänlaisia uskomuksia:

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan. (Lisää tunnelukoista voit lukea täältä.)

Kerron oman esimerkin.
Minulla on eräs tunnelukko, joka on häirinnyt elämääni jo ajat. Koen oloni ilmeisesti turvattomaksi, koska olen kova huolehtimaan. Murehdin sitä, tätä ja ties mitä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Valitsen mieluummin tutun ja turvallisen, kuin otan riskin. Tämä on kuitenkin jarruttamassa asioita, joita haluan elämältäni. Toiseksi luulen, että se vaikuttaa huomattavasti kykyyni olla läsnä. Niinpä ajattelin ottaa härkää sarvista ja laitoin varaukseen Kimmo Takasen kirjan Tunne lukkosi, josta toivon saavani kättä pidempää.
Kirjaa odotellessani yritän kumota tämän ja muitakin kielteisesti vaikuttavia uskomuksiani seuraavilla kysymyksillä:

1. Onko se totta?
2. Voinko aivan varmasti tietää, että se on totta?
3. Miten reagoin, kun uskon tuohon ajatukseen?
4. Kuka olisin ilman tuota ajatusta?

Tunnelukkotestin voit tehdä täällä.

Kuva täältä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mielenkiintoista! Tiedätkö ketään englanningkielistä kirjoittajaa samasta aiheesta, siis tunne-lukko aiheesta ja miksei myös yleisemmin uskomusten voimasta? (Tuloo halvemmaks hankkia englanniksi täällä järven toisella rannalla).

  2. 2

    sanoo

    Kyllä näistä varmasti löytyy kirjallisuutta, mutta nyt ei ole heti mitään tiettyä mielessä. Täytyy tutkailla asiaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *