Stressinsietokyky rakentuu jo varhain

Oletko tullut ajatelleeksi, miksi toiset reagoivat stressiin herkemmin kuin toiset? Syy voi löytyä hyvinkin varhaisista vaiheista, aina varhaislapsuudesta sikiöaikaan. Tutkimuksissa nimittäin on saatu selville, että ihmisen stressinsietokyky alkaa kehittymään jo kohdussa. Stressijärjestelmän kehittyminen jatkuu varhaisina vuosina, jolloin hoitavien aikuisten hoiva ja vuorovaikutus lapsen kanssa on merkittävässä asemassa lapsen kehityksessä.

Kehon stressijärjestelmää kutsutaan nimellä HPA-akseli (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli). HPA-akseli on siis se, joka vastaa elimistön stressireaktiosta. Kun jokin stressitekijä saa elimistömme tasapainon järkkymään, HPA-akselin toiminta käynnistyy, ja stressihormoneja, kuten adrenaliinia ja kortisolia, erittyy lopulta lisämunuaisista.

Vaikka lasten stressijärjestelmän eli HPA-akselin toiminnan kehittymisestä on vielä vähän tietoa, varhain stressille altistuneilla on todettu taipumusta korkeampiin kortisolitasoihin ja kiihtyneeseen HPA-akselin toimintaan. Turun yliopistossa tehtävässä laajassa, useita vuosia kestävässä FinnBrain-tutkimuksessa tutkitaan muun muassa sitä, miten HPA-akselin toiminta kehittyy lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana ja millaisia vaikutuksia raskaudenaikaisilla olosuhteilla on siihen. Lisäksi FinnBrain-tutkimuksessa tutkitaan stressijärjestelmän yhteyttä lapsen aivojen rakenteeseen, temperamenttiin ja suolistomikrobiston koostumukseen. Luvassa on siis erittäin mielenkiintoisia tutkimustuloksia.

Vauva ja pieni lapsi ovat herkimpiä stressin haitalliselle vaikutukselle, koska heidän keskushermostonsa on vielä kehittymässä. Sen vuoksi vauva ja pieni lapsi tarvitsevat turvallisen aikuisen, joka säätelee stressiä heidän puolestaan. 

Tämä tarkoittaa vauvan kohdalla käytännössä sitä, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Kun vauva itkee, hän tarvitsee jotain: ruokaa, juomaa, syliä, unta, apua kipuun. Stressissä on vauvan näkökulmasta kyse eloonjäämisestä, koska ilman hoitajaa vauva menehtyy. Vauva kiinnittyy henkisesti ensisijaisiin hoitajiinsa ja heistä erossa oleminen nostaa vauvan kortisolitasoja.

Tarpeisiin vastaaminen ei siis tarkoita pelkästään ravinnosta ja unesta huolehtimista, vaan suurelta osin myös syliä ja vastaamista lapsen vuorovaikutusaloitteisiin. Aikuinen säätelee lapsen stressiä myös sillä, että hän auttaa lasta rauhoittumaan. Syli tai rauhallinen olemus ja rauhallinen puheääni laukaisevat lapsen kehon rauhoittumisjärjestelmän.

Stressijärjestelmän toiminnan kehittyminen ja vauvan varhaisina vuosina muodostamien kiintymyssuhteiden turvallisuus vaikuttavat pitkälle aikuisuuden ihmissuhteisiin ja stressinsietokykyyn. Jos vauvana on joutunut jatkuvasti selviytymään itsekseen stressaavista tilanteista ilman aikuisen apua, voi elimistö tuottaa myöhemmin herkemmin stressihormoni kortisolia. Jos taas vauvana on kosketettu, huomioitu ja pidetty paljon sylissä, aikuisena aivot pystyvät käsittelemään kortisolia paremmin.

6hrrvnnaz-a-nick-wilkes

Lähteenä käytetty kirjaa Rakkaus ratkaisee. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle. 

Kuva: Nick Wilkes

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *