Missä aikaikkunassa elät?

Olen ollut aina suunnittelijaluonne. Tarkoittaa siis sitä, että tykkään visioida ja tehdä suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen. Aiemmin olin aivan paatunut supersuunnittelija. Suunnittelijaluonteeni on ehkä yksi syy siihen, miksi olen elänyt liikaa tulevaisuudessa nykyisyyden kustannuksella. Pääni on ajatellut liian helposti tulevaa, vaikka ensin olisi nykyinenkin hetki elettävänä.

ID-100231248

Ajatuksemme voivat olla kolmessa aikaikkunassa: menneessä, nykyisyydessä tai tulevassa. Jos et ole tietoinen siitä, missä aikaikkunassa ajatuksesi vaeltavat, voit kokeilla tätä:

Sulje silmät ja anna mielen vaeltaa hetken aikaa vapaasti. Mihin ajatuksesi sinut vievät? Menneisyyteen, nykyisyyteen vai tulevaisuuteen?

Olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, missä aikaikkunassa ajatukseni useimmiten ovat. Tämä sen vuoksi, että läsnä oleva mieli on aina parempi mieli. Ja se on tietysti hyvä apu myös stressin vähentämiseen. Olen siis toisin sanoen pyrkinyt elämään enemmän nykyisyydessä.

Olen huomannut ainakin nämä myönteiset vaikutukset:

1. Huolehtiminen ja murehtiminen ovat vähentyneet reilusti. Kun keskittyy ajatuksen kanssa käsillä olevaan hetkeen ja tilanteeseen, mielelle ei jää tilaa veivata kaikkea sitä, mitä ehkä tulevaisuudessa saattaa tapahtua.  Keskittyminen hetkeen rauhoittaa myös kummasti kärsimättömän ihmisen mieltä ja menoa.

2. Tuntuu, että aikaa on enemmän. Vaikka tosiasiassa aikaa on aivan sama määrä riippumatta siitä mitä ajattelen, sitä tuntuu olevan enemmän, kun on läsnä hetkessä. Huomaan tämän etenkin aamuisin, jos keskityn hetkeen, enkä mielessäni kiirehdi ja ajattele lähtevää bussia. Siltikin ehdin hyvin, ja lisäksi tuntuu mukavammalta, kun turha kiirehtiminen ei ole kiristänyt hermoja.

3. Yhteys toiseen ihmiseen on parempi. Mitä paremmin keskityt olemaan läsnä toisen ihmisen kanssa, sen parempi yhteys välillenne muodostuu. Ja sitä paremmalta tällainen kohtaaminen tuntuu. Tämä voi olla haaste, jos on tottunut naputtelemaan kännykkää samaan aikaan, kun hoitaa sosiaalisia suhteitaan. Eikä aina syypää ole edes se puhelin. Oma helmasyntini on ajatella kaikennäköistä ja olla siten kaikkea muuta kuin läsnä hetkessä. Onneksi lapseni on saanut vähennettyä tätä ikävää tapaani aika kivasti. Sillä lapset jos jotkut huomaavat poissaolevan mielen helposti. Ja jos olemme fyysisesti paikalla, mutta ajatuksinemme muualla, niin missä oikeastaan olemme?

Ajatusten keskittäminen nykyhetkeen on tapa, jonka voi oppia. Ensimmäinen askel on kiinnittää tietoisesti huomiota omiin ajatuksiin. Sillä tavoin huomaat, missä ajatuksesi vaeltavat. Toinen askel on palauttaa ajatus ja tarkkaavaisuus käsillä olevaan tilanteeseen. Niin kuin minkä tahansa tavan oppiminen, myös ajatusten keskittäminen vaatii aluksi harjoittelemista enemmän tai vähemmän.

Ajatusten keskittäminen nykyhetkeen ei tietenkään poissulje sitä, että mukavia menneitä hetkiä on ihana muistella ja haaveilu on enemmän kuin suotavaa. Silti väitän, että ajatuksemme ovat nykyään yhä enemmän ja liikaa hajallaan ties missä.  Ajatusten tietoinen keskittäminen nykyhetkeen on ja tulee olemaan erittäin tärkeä taito. Sillä mitä hajanaisempaa ja hektisempää ympärillämme on, sitä tärkeämpää on osata keskittyä ja rauhoittua.

Vuodessa on vain kaksi päivää, jolloin ei voida tehdä mitään. Toista kutsutaan eiliseksi ja toista huomiseksi. Siten tänään on oikea päivä rakastaa, uskoa ja erityisesti elää. (Dalai Lama)

Kuva.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *