Mikä riittää hyvään elämään?

Ajallemme  tuntuu olevan ominaista, että asioita tehdään intohimolla ja korkealla intensiteetillä. Mieluusti nopeasti ja paljon. Elämme runsaudessa, joka saattaa pahimmillaan aiheuttaa kiirettä, painetta ja stressiä. Kysymys kuuluukin: Mikä riittää hyvään elämään?

Kysyin yhdessä aiemmassa kirjoituksessa, että mitä yhteistä on David Beckhamilla ja eräällä Amazonin sademetsän tuntumassa asuvalla brasilialaisella miehellä? Vastaus: Kumpikin piti yksinkertaista elämää ihanteellisena. Tosin vain toinen heistä elää sellaista. Brasilialaisella miehellä oli mielestään kaikki tarvitsemansa eli ruokaa, juomaa, koti ja perhe. Hän ei ymmärtänyt, mitä on kiire, paine ja stressi. Beckham kertoi elämänsä olevan monimutkaista. On paineita ja koko ajan pitää olla menossa. Ei ole aikaa ajatella tai vain olla. Eikö ole hyvin kummallista, että rikas eläkkeellä oleva ihminen sanoo näin?

Beckhamin ja brasilialaisen lyhyt keskustelu dokumentissa kuvaa hyvin sitä, että mikään rahasumma ei ole stressittömän elämän tae. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaikki muu on ekstraa. Joskus voi sitten käydä niin, että kun tätä ekstraa kertyy paljon, elämästä tulee liian monimutkaista. Tärkeimmät asiat katoavat kiireeseen ja mukaan tulee suorittamisen paine ja stressi.

Monimutkaisen elämästä voi tehdä esimerkiksi saatavilla olevan materian ja informaation määrä sekä tämä ajatuskuvio: Minun on saavutettava sitä ja tätä ja tehtävä monia asioita, että elämäni olisi hyvää. Tällainen tapa ajatella johtaa valitettavan usein jatkuvaan jahtiin ja tekemisen moniajoon. Jahtaamme kaikennäköistä kuvittelemalla, että elämä on paljon parempaa kun tavoite on saavutettu. Ja joskus näin toki onkin. Osaan itsekin nimetä elämässäni useita asioita, joita on kannattanut tavoitella. Toisaalta tunnistan myös sen tyytymättömyyden tunteen jota tunnen, koska en ole tavoittanut tiettyjä toivomiani asioita.

En kannata sitä, että säntäisimme joukolla askeettiseen elämään, vaan että pysähtyisimme välillä katsastamaan omaa elämäämme ja kysyisimme itseltämme, mikä riittää minulle nyt, tässä elämänvaiheessa?

1.Riittävästi informaatiota

Oletko ikinä kiinnittänyt huomiota, kuinka suureen informaatiomäärään altistut päivittäin? Joskus taukojen pitäminen jatkuvalle informaatiolle altistumisessa on kuin raikas vesi kuumana kesäpäivänä. Suosittelen kokeilemaan, miltä tuntuu olla hetkittäin lukematta tai katsomatta netistä, kirjoista, lehdistä tai televisiosta mitään.

Taukojen lisäksi joskus on hyvä pysähtyä miettimään, onko informaatio jolle päivittäin altistuu sellaista, jota ihan oikeasti haluaa nähdä tai lukea. Sillä ei ole sinänsä mitään väliä, onko informaatio jotain älynystyröitä aktivoivaa, rentouttavaa hömppää tai uutisotsikoita. Oleellista sen sijaan on, että tietoisesti valitsee sen mitä lukee tai katselee. En muista nimittäin montaa kertaa, jolloin päämäärätön surffailuni somessa olisi tuottanut mitään muuta kuin sekaannuksen, hajaannuksen, tympääntyneisyyden tai ähkyn tunnetta.

2. Riittävästi tavaraa

Se että KonMarin tyyppiset tavaranraivausoppaat ovat niin suosittuja kertonee ehkä siitä, että meillä on ollut jo vuosia mahdollisuus päästä käsiksi tolkuttomaan määrään tavaraa. Ja että tavaran etsimiseen, huoltamiseen ja järjestelemiseen käytetty aika ja säilömiseen käytetty hinta on alkanut ottaa useampia päähän.

Ennen kuin ottaa mitään tavaranraivausopasta käteen, kannattaa ensin pohtia omaa suhdettaan omistamaansa materiaan. Onko sitä hankkinut tarpeeseen, muuten vaan, mielihyväksi? Olisiko tavarasta helppoa tai vaikeaa luopua, jos olisi pakko? Onko ostoksilla käymisesta tullut harrastus? Haluaisiko sen korvata jollain muulla? Mikä voisi olla sellainen itselle sopiva kultainen keskitie materian määrässä, jossa tavara olisi ensisijassa hyödyke tarpeeseen, mutta tarvittaessa myös mielihyvän tuoja?

3. Riittävästi tavoitteita ja tekemistä

Jos kuulut ihmisiin, joiden mielestä elämässä olisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoista tekemistä, tämä kolmas kohta voi olla vaikein pala purtavaksi. Niin se on itsellenikin ja niin se on ilmeisesti Beckhamillekin. Päässä pyörii lukuisia ideoita, tavoitteita, ajatuksia, joihin haluaisi tutustua, tavoitella tai kokeilla. Tässä on kuitenkin se vaara, että kaiken sen aikapaineen keskellä, jota liika tekeminen ja tavoittelu aiheuttaa, voi helposti stressaantua ja väsähtää. Ei enää ehdi ja malta keskittyä hetkeen, ja mukavastakin tekemisestä katoaa nautinto.

Mikä neuvoksi? On tehtävä valintoja, niin vaikeaa kuin se välillä onkin. Valintoja voi yrittää priorisoida vaikka kysymällä itseltään, mihin asioihin haluaisi tässä elämäntilanteessa keskittyä. Tai miettimällä, mitkä tavoitteet kohentaisivat eniten elämänlaatuani?

Välillä on myös virkistävää katsella elämäänsä lintuperspektiivistä. Mihin kaikkeen aikani menee? Keskitynkö oikeasti itselleni merkityksellisiin asioihin? Voi olla, että lopulta huomaa vähemmänkin juoksemisen ja tekemisen riittävän hyvään elämään.

Maan asukkaat olivat aikoinaan niin pahasti koukussa kaiken mahdollisen ylettömään tuottamiseen ja kuluttamiseen, että he lopulta tuhosivat koko planeetan. ”Siinä vasta typerää sakkia”, alienit sanoisivat ja pudistaisivat päätään. Jos noille vierailijoille selviäisi vielä sekin, että kaiken tavoittelu teki meistä aina vain tyytymättömämpiä, sairaampia ja uupuneempia, he raapisivat päätään ja kysyisivät: ”Mitä ihmettä he oikein ajattelivat?”

photo-by-jordan-mcqueen

Lainaus kirjasta Riittää jo.

Kuva Jordan McQueen

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *