Mielekäs työ ja eläkeikä

Jotkut läheiseni tietävät, että en halua eläköityä lainkaan. Tarkoitan, että paiskisin mieluiten töitä niin kauan kuin pää pelaa ja kropassa riittää virtaa. Mutta en sentään mitä tahansa töitä. Haluaisin tehdä sellaista työtä, jota tekisin myös lottomiljoonat pankkitilillä. Kaipa siitä voisi käyttää nimitystä harrastus, intohimo tai kutsumus. Kun oman kutsumustyönsä löytää, ajatus siitä, että olisi joku tietty ikä jolloin heittää hanskat naulaan, tuntuu vieraalta. Harva muusikko tai kirjailija laittaa pillejä pussiin, kun eläkeikä on saavutettu.

Mutta miten toteutan tämän toiveeni?

Nykyinen pääasiallisen ansion tuova työni ei ole tällaista eläkeajan työtä. Pidän kuitenkin työstäni ja olen siitä kiitollinen. Työnkuva istuu persoonaani hyvin, työkaverit ovat mukavia eikä työ veny illoille tai viikonlopuille.

Nykyinen ansiotyöni tukee myös hyvin kutsumustyöni edistämistä. Ei tarvitse murehtia sitä, saanko rahaa seuraavassa kuussa, ja energiaa jää kutsumustyön tekemiseen vapaa-ajalla. Oikeastaan asian voisi esittää näin: Jos joku kysyy minulta, mitä teen työkseni vastaan, että teen kahta työtä. Toisesta saan elantoni ja toinen on intohimoni. Kummasta haluat keskustella?

Koska ison osan ajastani vie ansiotyöni ja lisäksi kotonani on pieni lapsi, aikaa kutsumustyölleni jää melko vähän. Oleellista kuitenkin on, että teen tätä työtä jo nyt. En elä sitku eläkkeellä -elämää, vaan täyttä elämää. Ja pyrin siihen, että tulen tienaamaan kutsumustyölläni leivänpäällysteitä ennen eläkeikää.

Korvani kuulevat joskus, kuinka ihmiset harmittelevat omaa työtään. Jos vaikka vaativissa hallinnollisissa tehtävissä työskentelevä surkuttelee, että tekisi mieluiten käsitöitä työkseen, ehdottaisin hänelle seuraavaa: a) tarkista kulutustasoasi alaspäin b) vaihda vähän vähemmän vaativampaan pestiin (jos nykyinen työnkuva vie kaiken energian ja ajan) c) ala tekemään käsitöitä ja laita niitä myyntiin. Tällä tavalla unelmaan pääsee heti kiinni, eikä tarvitse odotella eläkeikää tai jotain parempaa aikaa (jota ei koskaan tule). Aina ratkaisut eivät ole näin suoraviivaisia, mutta silti voi päättää, mihin suuntaan askelia ottaa. Olkoon vaikka kuinka pieniä askelia.

Kun keskityt hetkeen ja toteutat luomaasi suunnitelmaa, luot koko ajan sellaista tulevaisuutta, jota haluat. 


Kuva täältä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *