Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat isosti elämänlaatuun

Makasin sairaalan akuuttiosastolla tietämättä, oliko jotain pahasti vialla vai ei. Ajatukset olivat ristiriitaisia, koska en tuntenut kipua, mutta ammattilaiset olivat kuitenkin minut päivystyksen laverille passittaneet. Ambulanssilla. Makasin aloillani yhden päivän odottamassa tietoa siitä, muuttuuko elämäni sen päivän jälkeen. Koska en omistanut tuohon aikaan älypuhelinta, eikä mukanani ollut mitään luettavaakaan, oli ainoa vaihtoehto kuunnella omia ajatuksia kahdeksan tuntia.

Selvisin säikähdyksellä, kaikki oli kunnossa. Vaikka fyysisesti olin ennallani ja sain jolkotella illalla bussilla kotiin, ajatukseni olivat kirkkaammat kuin koskaan. Ymmärsin melko konkreettisesti sen, mikä itselleni on tärkeää. Olen monta kertaa palannut tuohon päivään, koska sen aikana tajusin, mitä ihmisen kannattaa kuunnella.

ID-10036485

1. Sydän on järjen ylipäällikkö

Mentaalivalmentaja Minna Marsh kirjoittaa uudessa kirjassaan osuvasti, että sydän on järjen päällikkö. Lisäisin vielä että ylipäällikkö. Olen aina ennen ollut järjen ihminen. Ajattelin, että täytyy tehdä sitä mikä on järkevää ja suunnitella kaikki maailman asiat järki edellä. Jossain vaiheessa havahduin, että järjen jyrätessä elämä kulkee eteenpäin harmaana suorittamisena. Ja että yritin kontrolloida ja hallita elämääni järkeä käyttämällä. Ja kun jotain mullistavaa sitten tapahtui niin huomasin, että eihän tässä koko hommassa ollut kuitenkaan mitään järkeä. Sydämestä puhumattakaan.

Se on ihme juttu, että elämän täytyy välillä laittaa selkä seinää vasten ennen kuin uskaltaa elää sydän auki. Siis että uskaltaa tehdä niitä asioita, joita sydämessään tuntee oikeaksi. Eikä se tarkoita sitä, että tehdään jotain mikä sattuu huvittamaan sinä hetkenä. Sydämen sanoma ei todellakaan ole välttämättä sellaista, että tehdään kaikkea sitä mikä on helppoa ja tuottaa välitöntä mielihyvää. Ei, ei. Järki voi sanoa, että ei kannata tehdä tuota, kun se on vaikeaa ja hankalaa, mutta sydän sanoo, että tee mitä sinun täytyy tehdä.

Uskoisin, että kaikkein paras on antaa sydämen käskyttää ja antaa järjen tehdä likaiset työt. Sydän ohjaa ja järki suorittaa. Kun sydän on mukana, elämä ei jää pelkäksi tyhjäksi suoritusten sarjaksi. Jotta löytäisit sydämesi äänen, voi itseltään kysyä:

Jos tietäisin kuolevani kahden vuoden päästä, miten käyttäisin lopun aikani?

Tämä kysymys ei tarkoita sitä, että pitäisi heittää heti nykyiset hanskat naulaan ja ryhtyä tekemään sitä mitä vastasi (toki sekin voi olla mahdollista). Vastauksen pitäisi johdatella näkemään, mihin suuntaan kulkea ja mille asioille antaa aikaa.

Jos saisin tietää että kuolen tänään, olisinko tyytyväinen elettyyn elämääni?

Jos et olisi, niin mitä tekisit toisin? Voisitko alkaa heti tai pikkuhiljaa elää elämääsi sillä tavoin, että voisit lähteä täältä tyytyväisenä?

Voin lukea viisaita kehotuksia ”hetkeen tarttumisesta”, mutta mikään ei saa minua tajuamaan elämän tunnetta voimakkaammin kuin välittömän kuoleman läheisyys. Vasta, kun elämä alkaa esittää kysymyksiä pistooli ohimolle painettuna, päästään lähemmäs oman minän todellisia toiveita ja haluja. Pakon edessä verukkeet vähenevät. (Juha Siro)

2. Hyvän tekeminen kannattaa

Frank Martela kertoo kirjassaan valonöörit, että ihmisen yksi psykologisista perustarpeista on  tarve tehdä hyvää muille ihmisille.  Tämä on huomattu erinäisissä tutkimuksissa. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt saivat 20 dollaria. Toiselle ryhmälle sanottiin, että osta jotain mukavaa itsellesi. Toista ryhmää taas pyydettiin käyttämään rahat toiseen ihmiseen. Ja kumman ryhmän koehenkilöt tunsivat kokeen päätyttyä enemmän tyytyväisyyttä? Ne, jotka olivat käyttäneet rahat toiseen ihmiseen.

Hyvän tekeminen muille voi olla lähestulkoon mitä vain ja missä mittakaavassa tahansa. Tekemisen muoto ja määrä voivat vaihdella sen mukaan, mikä on itselle luontevaa ja mitkä ovat omat käytettävissä olevat voimavarat. Tämä harjoitus voi herätellä ymmärtämään hyvän tekemisen voimaa:

Tee seuraavan viikon aikana vähintään yksi sellainen teko, jolla saat hyvän mielen toiselle ihmiselle. Älä laske mukaan sellaisia tekoja, jotka tekisit joka tapauksessa.

 Yhteys toiseen on onnea, jonka menettää keskittymällä liikaa itseensä. (Heikki Peltola)

 

(Katkelmat kirjoista Mentaaliherätys. Opas henkiseen kuntoiluun ja Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja.)

Kuva.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *