Sairauteni vei minulta työkyvyn 32-vuotiaana

Minulta lähti kokopäiväinen työkyky viime vuonna sidekudossairauteni takia. Olen yrittänyt palata eri tyylisiin töihin – huonolla menestyksellä. Välillä suren sitä, että olen näin nuori ja en voi unelmoida enää, mitä minä haluaisin tehdä työkseni. Sen sijaan joudun miettimään ”mitä työtä voin tehdä puolikuntoisena” tai ”mitä työtä kehoni saattaisi kestää”. Työkyvyn menettäminen on todella rankka asia hyväksyä. Voitko kuvitella, miltä sinusta tuntuisi menettää työkykysi tai oletko kenties menettänyt myös työkyvyn?

Sairaus vei työkyvyn

Mitä työkyky tarkoittaa?

Luin hiljattain Kauneus ja Terveys -sivustolla ilmestyneen jutun ”Mitä kaikkea työkyky tarkoittaa?”, joka herätti minut kirjoittamaan tämän postauksen.

Työkyky tarkoittaa ihmisen työnkuvan ja toimintaedellytysten keskinäistä vastaavuutta. Siihen vaikuttavat niin perinnölliset tekijät, koulutus, työkokemus kuin psyykkiset, fyysiset ja sosiaalisetkin voimavaratkin. Se, millaisessa kunnossa henkilö on, vaikuttaa niin jaksamiseen, vireyteen kuin mielialaankin.

Jutun mukaan eläkeikä hilautuu hitaasti mutta varmasti ylöspäin, vaikka työn vaatimukset ja henkinen kuormittavuus kasvavat jatkuvasti. Tuntuu, kun minulla olisi nyt jo eläkeikä käsillä 🙁

Sairaus vei työkyvyn

Miksi sairauteni vie minulta työkyvyn?

Minulla ei ole voimia istua tai seisoa pitkiä aikoja, sillä kehoni sidekudos ei tue minua normaalilla tavalla. Suurimman haasteen minulle tuottaa niskani, joka ei kestä mitään liiallista rasitusta. Pahinta minulle on staattiset asennot, kuten päätetyö. Tämä on hyvin harmillista, sillä olen kouluttautunut työhön, joka vaatii päätetyötä. Yritän löytää sopivaa osa-aikaista työtä tai ehkä kouluttautua uudelleen…kolmas kerta toden sanoo 🙂 Minä en luovuta ja aion keksiä itselleni ammatin, jota voin tehdä!

Kärsin jokapäiväisestä kivusta, jonka määrä liittyy ylirasitukseen. Jos rasitun liikaa saan mm. vaikeita hermosto-oireita ja kovaa fatiikkia. Jos en kuuntele kehoani ja ylirasituksen määrä pahenee, saan sairaskohtauksia/migreenejä (lääkärit eivät ole kertoneet täysin vedenpitävää syytä), jolloin saatan halvaantua tunneiksi ja menettää puhekykyni. Niistä palautuminen voi viedä kuukausia.

Siis syy miksi olen joutunut lopettamaan kokopäiväisen työn on, että minulta lähti jalat alta toistuvasti.

En voi sanoa ”sisulla tästä mennään läpi”, sillä se saatan päätyä sanojen jälkeen sairaalaan.

Minä puistossa

Mitä töitä teen nyt?

Ainoa työ, jota voin kuvitella tällä hetkellä tekeväni on bloggaaminen. Minulle on elintärkeää, että voin suunnitella työmäärän täysin oman jaksamisen mitoissa ja pystyn tekemään töitä kotona. Kotona ollessani voi olla rauhassa mm. ilman kirkkaita toimistovaloja tai kovaa hälinää, jotka pahentavat kipuoireitani. Toki kotona oleminen on todella tylsää ja kaipaan todella paljon takaisin toimistotöihin.

Kirjoitan blogia muutamia kertoja viikossa ja kuvaamme myös silloin tällöin blogiini kuvia. Jos minulla on huonompi kausi meneillään, teen hommia vähemmän.

Kirjoitan myös (hitaasti) kirjaa sairauteni innoittamana, joka käsittelee miten voit kääntää negatiiviset asiat positiiviseksi! Kuulostaako se sellaiselta kirjalta, minkä haluaisit lukea? 🙂

Minä ja läppäri

Haluan huomauttaa, että postauksen kuvat ovat hieman epärealistisia, sillä en ikinä voisi olla läppärillä näin huonossa asennoissa. Ainoa tapa, miten pystyn kirjoittamaan läppärillä on sohvalla, jossa niskani on tuettu (ne kuvat ei ehkä olisi näin kesäisiä ja täynnä muuttolaatikoita).

Olisi ihana tehdä puistossa kirjoitustöitä joku päivä ja nämä kuvat toimivat itselleni inspiraationa ja tavoitteena!

Sairaus vei työkyvyn

Toppi Lindex, farkut Mos Mosh ja aurinkolasit Police. 

Kuvat: Susanne Sairo

Olisi kiinnostava avata keskustelua aiheesta, rohkeasti kommenttia alle 🙂 

Rakkaudella,

Allekirjoitus Martina

Lisää työhön liittyviä postauksia.

Slow is beautiful Instagramissa ja Facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Katja sanoo

    Minullakin alkoi lähteä jalat alta. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja siksi olin työssäni suuri potilasriski. Ajattelepa tilanne, jossa siirrän potilasta vuoteesta pyörätuoliin tai pyörätuolista wc istuimelle ja oma kroppani päättää sanoa sopimuksensa irti, silloin se on pari ihmistä lattialla samassa kasassa. Minulla on myös migreeni ja halvausoireita sekä armoton fatiikki. Teen päivän tai pari jotain enemmän niin taatusti lepään seuraavat 1-3 pv. Kepit ja pyörätuoli nykyään käytössä. Mieti siinä sitten uudelleen kouluttautumista ja työuran suunnan muutosta. Ympärillämme tahti on kova. Kuka haluaa vajaakuntoisen työntekijän, joka saattaa koska vain ’tipahtaa’ suorilta jaloilta ja tarvita vuorokausien lepoa? Nimenomaan tätä työkyvyttömyyttä tässä olen päässäni vatvonut olen reilun kymmenen vuotta sinua vanhempi, mutta työikää olisi vielä runsaasti jäljellä yli 20 vuotta. Luonteeltani en ole työtä vieroksuvaa tyyppiä. Tein kymmenen vuoden uran myös yrittäjänä. Alussa ja lopussa rinnan sairaanhoitajan työn kanssa. Yhteiskunnassamme on kyllä työtä, kaikesta vain ei olla valmiita maksamaan palkkaa, jolla eläisi tai elättäisi jälkikasvunsa. Työhön josta maksetaan halutaan terveitä työntekijöitä, jotka joustavat ja venyvät työnantajan tarpeisiin. Ei riitä että venyy pitää myös palautua. Tsemppiä, ei anneta periksi kyllä meillekin joku osa löytyy.

    • 1.1

      martina sanoo

      Kiitos kommentista Katja. Apua, potilasta kantaessa tarvitaan varmasti molemmat jalat! Jaiks!

      Kirjoitat todella hyvin ympäristömme tahdista – se on armottoman kova. Terveetkään ihmiset eivät tunnu pysyvän perässä…ihmisten odotetaan olevan koneita 🙁

      Tsemppiä paljon sinullekin 🙂 Ei anneta periksi!

  2. 2

    sanoo

    Buenos dias Martina!

    Tähän aiheeseen pakko jakaa ajatuksiani. Eli täällä päässä työkyky meni 28-vuotiaana kroonistuneen hermosto-oireiden ja uupumuksen myötä, ja sillä tiellä edelleen. Periaatteessa minulla on samankaltainen mylläkkä ollut elämäni kanssa kuin sinulla, eri diagnooseilla vaan. Nyt yritän pähkäillä, mihin itsestäni vielä olisi, vai onko mihinkään. Tulevaisuus ja sen epävarmuus on pelottavaa.

    Joten I feel you sister, I really do! Elämäni pysähtyi sairastumisen myötä. Kun ei kykene läheskään kaikkeen (esim. urheiluun,aktiiviseen sosiaaliseen elämään,työhön yms) mihin ennen kykeni, löysin kuitenkin jonkun valonlähteen ja se on kirjoittaminen/bloggailu. Se olisi itsellenikin sopiva ja voisin jopa sanoa unelmatyö.

    Tarinasi toimii minulle inspiraationa, että ehkä minullekin voisi käydä kirjoittamisen kanssa hyvin ja saisin tehdä sitä elääkseni. Nyt vain toki harrastelen, mutta se antaa valoa elämään ja tekee hyvää jäsennellä omia ajatuksia paperille.

    Mahtavaa viikonloppua Sinulle ! 🙂

    • 2.1

      martina sanoo

      Moikka Veli 🙂 Kiitos, kun kirjoitit ajatuksiasi!

      Olen niin iloinen, että olet myös löytänyt bloggaamisen. Olen käynyt lukemassa blogiasi 🙂 Sitä pitää jaksaa tehdä sitkeästi, eikä lannistua. Itselle se on välillä ollut aika haastavaa, sillä näkisin mielelläni työni tulokset heti..

      Ikävä kuulla, että tiedät miltä tämä tuntuu, en toivoisi tätä kenellekään toiselle ihmiselle. Mutta, kaikki ihmiset kokevat/tulevat kokemaan suuren määrän kärsimystä heidän elämänsä aikana – ainoa asia johon voimme puuttua on se miten käsittelemme sitä ja annammeko sen murtaa meidät. Ei ikinä!

      Ihanaa viikonloppua 🙂

      • 2.1.1

        sanoo

        Heips,

        Kiitos kauniista sanoista Martina! Tosi mukavaa jos olet käynyt vähän vilkuilemassa lörpötyksiäni. Ja tosiaan, emme anna tämän kaiken murtaa meitä, Let te Force be with us!

        Jatketaan hitain mutta vakain askelin 😉

      • 2.1.2

        sanoo

        Heips,

        Kiitos kauniista sanoista Martina! Tosi mukavaa jos olet käynyt vähän vilkuilemassa lörpötyksiäni. Ja tosiaan, emme anna tämän kaiken murtaa meitä, Let te Force be with us!

        Jatketaan hitain mutta vakain askelin 😉

  3. 3

    EllaH sanoo

    Helou! Ikävää kuultavaa tottakai, mutta mahtava asenne! Itselläni homealtistuksen jälkeen hankala monikemikaali/hajusteyliherkkyys ja lisäksi nivelsairaus…Töihin olisi kiva päästä, mutta mitä /miten mietityttää paljon…

    • 3.1

      martina sanoo

      Kiitos kommentistasi 🙂 Tosi ikävä kuulla homealtistuksestasi 🙁 Kävikö se työpaikalla vai kotona? Olen myös itse altistunut homeelle ja minulla on todettu monikemikaali/hajusteyliherkkyys. Joo olisi kyllä ihana päästä töihin..Mikä tilanteesi on, oletko sairaslomalla tms.?

      -Martina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *