Parisuhde on koetuksella sairastuneena

Kroonisesti sairaan ihmisen parisuhde on koetuksella. Miten sairas ihminen pitää huolta suhteestaan, jos energiaa ei välillä löydy edes itsestä huolehtimiseen? 

Pariskunta kädet yhdessä parisuhde

Rakkaus on parasta huumetta. Kehomme kemikaalit heittävät häränpyllyä ja ihminen on onnellisimmillaan. Ensirakastumisen jälkeen kuitenkin kannattaa kääriä hihat ylös, sillä sitten alkaa hommat. Pitkä ja onnellinen parisuhde vaatii töitä. Kroonisesti sairaalle ihmiselle pukkaa hiki otsalle tässä vaiheessa, sillä normi arjesta selviytyminen vaatii jo paljon töitä.

Kun me molemmat sairastuimme

Minun sairauteni ”puhkesi kukkaan”, kun olin ollut parisuhteessa yli vuoden. Voin sanoa, että sairauden alkuvaiheet olivat puhdasta helvettiä itseni sekä parisuhteeni kannalta, sillä en tiennyt (eikä lääkärit), mitä terveydelleni oli tapahtumassa ja olin sekaisin pelosta. Poikaystäväni yritti tukea minua parhaansa mukaan, mutta emme kummatkaan oikein tienneet miten päin olla. Menetin monta asiaa elämästäni samaan aikaan ja käsittelin hyvin synkkiä aiheita pääni sisällä. Enkä oikein osannut kertoa poikaystävälleni niistä ääneen.

Olin kuukausia sairaana; kävin lääkärissä, testeissä  ja usein poikaystäväni sai soiton töihin, että olin taas sairaalassa. Poikaystäväni ei kuitenkaan voinut jättää omaa elämäänsä hyllylle, vaan yritti supermiesmäisesti hoitaa minua, töitään sekä opiskelujaan samaan aikaan. Elimme hyvin stressaavia aikoja. Emme kuitenkaan ikinä ajatellutkaan, että olisimme luovuttaneet. Kun toista rakastaa, taistelemme tiiminä.

Kun selvisimme noin puoli vuotta sairauteni kanssa, kaikki muuttui. Minussa syttyi taistelutahto ja en ollut enää sairauteni ”uhri”. Aloin kävelemään päivittäin, tein merkittäviä muutoksia ruokavaliooni ja voin fyysisesti sekä henkisesti paremmin. Nämä asiat heijastuivat positiivisesti parisuhteeseemme ja opimme elämään jotenkuten sairauteni kanssa.

Päivänä, kun sairastuin, me molemmat sairastuimme.

Meidän parisuhde tänään

Otamme yhden hetken kerrallaan ja olemme hyväksyneet sen, että minulla on parempia ja huonompia kausia. Kun minulla on kivut tapissa, olen kuin eri ihminen, joka vaikeuttaa meidän molempien arkea. Tämä on rankkaa meille molemmille.

Koen usein syyllisyyttä siitä, että en aina pysty tekemään asioita, mitä ”normaali” ihminen voi. Haluaisin tehdä, siivota, mennä ja tulla, mutta usein joudun valitsemaan levon. Mutta kun puhumme näistä asioista ääneen, ne eivät ole enää niin isoja asioita päänikään sisällä.

Paras ohje, minkä voin antaa kenen tahansa parisuhteelle on, ottakaa päivä kerrallaan ja älkää murehtiko tulevaisuutta. Puhukaan tunteistanne! Kun keskittyy olemaan läsnä hetkessä, moni asia helpottuu. Olemme myös keksineet poikaystäväni kanssa asioita, joita voimme tehdä yhdessä, jos voin huonosti: käymme pienellä kävelyllä tai rentoutumassa uimahallissa. Jos saan sairaskohtauksen vain se, että poikaystäväni istuu vierelläni on minulle iso asia.

Sairastunut ihminen on samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin. Hänellä on vain rajoitteita. Muista, ilo on pienissä hetkissä ja eleissä <3 

(Kuva: Maura Barbulescu)

Rakkaudella,

Allekirjoitus_Martina

Lue lisää:

Suomi ei tue sairauttani

Mitä en pysty tekemään enää sairauteni takia

Sairastumistarinani: Kun jalat lähtivät altani

Kommentit
  1. 1

    Juha Hietapakka sanoo

    Sairaus on kuin rakkaus, et tiedä mikä odottaa ! :))) Itse himoitsen kaikenlaisia outoja asioita kehossani, ehkä sisälläni asuu pieni lääkäri, joka haluaa tutkia jokaisenkin pienen yksityiskohdan, mikä antaa herkimmänkin aistimuksen altistumisesta ns. sairauteen ! Olen usein yön hiljaisina hetkinä kuunnellut vain kehoni ääntä ja suonista kuuluvaa hiljaista sykkivää kohinaa, en voi tietää mitään rauhoittavampaa tai mieltä kiihoittavampaa kuin aistia itsensä olemassa olo ja tuntea vartalonsa läpikotaisin, ehkä salaisuuksien puuttuminen tuo myös sairaudet päivänvaloon ! :)))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *