Miten pelko kohdataan ja mitä minä pelkään?

Pelkäätkö sinä jotain? Useimmat meistä vastaa tähän kyllä – minä mukaan lukien. Pelko on normaali, mutta ei kovin mukava, tunne. Jos pelkoja kuuntelee liikaa ja alkaa välttelemään asioita elämässä, kehittyy fobioita. Pelko on kuitenkin meitä suojeleva voima ja sitä on välillä hyvä kuunnella. Minulla on korkeanpaikankammo ja pelkään myös mm. laivamatkustusta. Jokin ääni takaraivossani kuitenkin käskee minua kohtaamaan pelkojani, vimmatusti! Ja näin minä kuuntelen takaraivoani 🙂Korkeanpaikan pelko

Mitä minä pelkään?

Kädet hikoilee, selkäpiitä karmii ja vatsassa pyörii perhosia. Kohta mennään korkealle. Päätä huimaa, sydän tykyttää, suuta kuivaa ja vatsaa kouristelee. Hiki valuu selkää pitkin ja jopa jalkapohjat alkavat hikoilla. Tarraan kiinni kaiteesta ja tekee mieli juosta toiseen suuntaan!

Minulla on korkeanpaikankammo ja olen arka kohtaamaan uusia asioita elämässäni. Laivamatkustus on myös minusta pelottavaa, sillä saan helposti matkapahoinvointia. Nykyisin pelkään myös hieman liikuntaa, sillä en usko, että kehoni kestää sitä. En kuitenkaan halua, että pelot ottavat vallan elämästäni ja kohtaan aktiivisesti pelkojani. Olen huomannut, että pelko pienenee, kun sen kohtaa pää edellä.Näkymä korkealta

Mitä pelkoja olen kohdannut matkallani?

Olen kohdannut matkallani paljon pelkojani. Itseasiassa tuntuu, että olen jo kohta kuukauden reissun jälkeen tottunut olemaan epämukavuusalueella ja tykkään kohdata uusia asioita joka päivä. Olemme matkustaneet paljon veneellä ja kiivenneet korkeille kukkuloille. Olen myös uinut paljon reissullamme, joten taidan kohdata pelkojani lähes päivittäin 🙂

Syvä rinne

Koh Taolla tiet olivat jyrkkiä ja huonossa kunnossa (skootterireissun hiekkatie oli vielä huonommassa kunnossa!)

Pelottavin kokemus matkallamme, oli Koh Taolla, kun kiipesimme jyrkkää ja erittäin huonossa kunnossa olevaa tietä korkealle kukkulalle skootterilla. Poikaystäväni David on rohkein mies, kenet tunnen, joten hänestä reissu ei ollut niin jännä, kuin minusta (tulossa hyvä lentokapteeni) 🙂 Onneksi hän ajoi skootteria! Pidin kiinni hänestä rystyset valkoisena ja suuta kyllä kuivasi ja kädet hikosi. Päädyimme mäkitielle sattumalta ja halusimme tietää, mitä tien päässä oli. Kun pääsimme kukkulan päälle, olin Davidille vihainen, että hän oli ”raahannut” minut sinne. Hieman huvittavaa, näin jälkeenpäin, sillä pelko sai minut käyttäytymään absurdisti. Onneksi se meni ohi pian ja kun pääsimme kukkulalta alas turvaan olin vain niin iloinen (ja lopen uupunut) saavutuksestani!

Myönnän, että muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut lähteä skootterireissullemme. Olen altistanut itseäni jo vuosia korkeisiin paikkoihin, sillä haluan voittaa pelkoni. Tämä näkymä oli kyllä kaiken pelon arvoista!

Korkeanpaikan pelko

En halua elää tuttua ja turvallista elämää. Haluan olla seikkailijatar 🙂

Näkymä korkealta

Miten pelko kannattaa kohdata?

Löysin hyvän artikkelin peloista, Hyvä Terveys -lehden verkkosivuilta, jossa otsikko kertoo oleellisen: pelko paloiksi ja pinoon. Tärkeintä on muistaa, että pelko on normaali tunne. Jotta pelko ei kehity fobiaksi psykiatri Jyrki Korkeila muistuttaa, ettei pelkoja kannata vältellä:

Jos ihmisen psyykkiset voimavarat ovat normaalit, hän voi kohdata pelon tunteen ja eritellä sitä. Tilanne alkaa sitä vastoin suurentua, jos sitä alkaa välttää. Silloin viestii itselleen, etten hallitse tätä tilannetta. Se taas syö itseluottamusta ja vaikeuttaa tilanteen kohtaamista entisestään.

Pelkoon voi liittyä myös häpeän tunnetta. Onhan se minustakin hassua, että pelkään korkeita paikkoja, vaikka olisin täysin turvassa. Vaikka olisin kotona ja edes mietin korkeita paikkoja, minua alkaa huimaamaan! Häpeän tunteesta ja peloista kannattaa puhua ääneen. Poimin Hyvä Terveys -artikkelista 6 askelta, miten pelko kannattaa kohdata.

Näin kohtaat pelon 6 askelta:

  1. Normalisoi ja suhteellista tilanne itsellesi. Joka toinen suomalainen kärsii pelko-oireista jossain vaiheessa elämäänsä. Pelkääjä ei ole kummajainen.
  2. Luo itsellesi pelkoportaat. Mieti mikä on pelottavinta mitä voisi tapahtua, mikä vähiten pelottavaa ja lisää muutama porras ääripäiden väliin. Verta pelkäävän pahin pelko ehkä on, että näkee verta, ja pienin, että kuulee verestä tai vammoista puhuttavan.
  3. Yritä nousta ensimmäiselle askelelle, vaikka pelottaa. Miltä tuntuu, jos kuitenkin teet pelottavan asian? Yritä luoda itsellesi pientä uteliaisuutta uutta kokemusta kohtaan. Älä etene liian nopeasti, ajattele vain sitä porrasta jolle olet juuri nousemassa ja pysyttele sillä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä. Älä pakota itseäsi.
  4. Jos pelon kohtaaminen tuntuu hankalalta, pyydä läheinen avuksi. Hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin olla tilanteessa läsnä. Samalla tulet kertoneeksi pelostasi ja se helpottaa siihen usein liittyvää häpeän tunnetta.
  5. Pelon kohtaaminen ei ole helppoa. Jos tunnet, että menetät tilanteen hallinnan, keskity rauhalliseen hengittämiseen. Pelko saavuttaa tietynlaisen lakipisteen, jonka jälkeen se helpottaa. Totuttele sietämään pelkoa.
  6. Kun olet päässyt ensimmäiselle portaalle, kiitä itseäsi. Hyvä minä! Tunnustele rauhassa, milloin olet valmis nousemaan seuraavalle portaalle.

Toivottavasti psykoterapeutti Irma Karila voimaannuttavat sanat jäävät sinunkin mieleesi seuraavan kerran, kun kohtaat omia pelkojasi:

Pelko on oikeastaan elämää suojeleva voima. On viisastakin pelätä vaaraa ja tuntematonta.

Olisi kiva kuulla, mitä sinä pelkäät?

Rakkaudella,

Allekirjoitus Martina

Lisää matkapostauksia.

Slow is beautiful Instagramissa ja Facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä ja monelle elämässä jatkuvasti läsnäoleva aihe. Oletpa ollut rohkea ja ylittänyt itsesi useasti, pienet aplodit siihen suuntaan! Mullakin ton liikunnan kans tasapainoilua. Entisenä himourheilijana keltä keho petti, nykyään pelottaa aina kun kokeilee pikkuhiljaa treenailua, et miten pahasti kroppa potkaisee takaisin. I think you know the feeling. Entisestä elämäntavasta on tullut pelkojen satama. Mutta ehkä tilanne vielä kääntyy terveellä tavalla parempaan suuntaan.

    Mahtavaa alkavaa viikkoa Sinulle Martina! 🙂

    • 1.1

      martina sanoo

      Kiitos Veli 🙂 Tiedän kylläkin tunteen..meillä onkin paljon yhtäläisiä juttuja! Hiljaa hyvää tulee treenauksen kanssa. Olin itse aika villi harrastaja ennen ja ratsastus oli mun drug of choice 🙂

      Uskon ehdottomasti, että tilanteesi kääntyy vielä parempaan suuntaan teet niin hyvää ajatustyötä, kun katson kirjoituksiasi blogissasi. Ihan mahtavaa, olen sun suurin tsemppari!

      Mä luen tällä hetkellä niin inspiroivia kirjoja, mitkä auttavat minua kohtaamaan pelkojani ja miten voin opettaa aivoni ajattelemaan uudella tavalla 🙂 Hyviä blogipostauksia siis tiedossa!

      Kiitos, ihanaa viikkoa sinullekin ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *