Kuka pelkää mustaa miestä?

Leikitkö pienenä Kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä? Minä leikin. Itseasiassa pelkäsin lapsena tätä leikkiä ja ”mustaa miestä”. Minulle on selvinnyt vasta myöhemmin, että tässä leikissä ”musta mies” viittaa uskonnolliseen hahmoon, eikä etnis-taustaiseen mieheen. Aika omituinen leikki..

Eikö ole hassua, että lapsilla on ”lupa” pelätä ja se on normaalia, kun taas aikuisena peloista ei puhuta kovinkaan usein ja ne nähdään heikkoutena? 

Olen luonnostani hieman pelokas ihminen ja monet asiat eivät ole minulle helppoja. En kuitenkaan piilottele pelkojani ja haluan jakaa kanssasi niistä muutaman. Mielestäni, jos peloista puhuu ääneen ja myöntää niiden olemassolon, niistä on helpompi päästä yli. Pelot ovat tutun ja turvallisen elämän ulkopuolella, mutta mitä enemmän viet itseäsi mukavuusalueen ulkopuolelle, sen ”mukavemmaksi” pelot tulevat. Pelko voi olla kaverisi.

Testattu on – ja toimii!

Pelkään korkeita paikkoja.

Minulle riittää jo, että ajattelen olevani vuoren huipulla ja olen katsovani alas, kun saan perhosia vatsaani ja minua alkaa huimaamaan!

image.jpeg

Vien itseäni korkeisiin paikkoihin, aina kun minulla on mahdollisuus. Se on minulle kuitenkin hyvin vaikeaa. Juuri pari päivää sitten Malesiassa menin lähes kilometrin korkeuteen ”cable car” vaunulla (maailman jyrkin ja pisin) ja voin sanoa, että huh sitä hien määrää!  Jännitin tätä koko päivän – ja h-hetkellä – mutta huipulla oli jo helpottuneempi olo ja lasku maan kamaralle oli lähestulkoon helppoa! Korkeanpaikan pelkoni ei siis ole niin paha kuin ennen. Muutama vuosi sitten Dubaissa Burj Khalifassa olin paniikissa koko vierailun ja halusin alas heti! Viime vuonna Vietnamissa Bitexco Financial Towerissa kävi samoin, mutta tämäkin kokemus oli jo helpompi kuin edellinen. Harjoitus tosiaan tekee mestarin.

Pari vinkkiä pelokkaille: älä katso suoraan alas vaan katso horisonttiin, varaa vettä mukaan ja jokin viuhka (jos on kuuma) ja kuuntele rauhassa omaa hengitystäsi. Meditointi auttaa myös.

Pelkään ahtaita paikkoja.

Kävin katsomassa lähiaikona hienon dokumentin Takaisin pintaan, jossa sukeltajat olivat ahtaissa luolissa ja jouduin laittamaan silmäni kiinni, koska pelkäsin liikaa! Tätä pelkoa en kuitenkaan ole treenannut paljoa, sillä minua ei saisi ahtaaseen luolaan mistään hinnasta. Mutta yritän mennä usein täysiin hisseihin, väentungoksiin ja ahtaisiin metroihin. Ehkäpä joku päivä myös luolaan?

Yleisesti, pidän elämästäni mukavuusalueella. Olen kuitenkin päättänyt, etten anna sairauteni – tai pelkojeni – määritellä mitä elämäni on. Yritän tehdä joka päivä jotain uutta, vaikka se olisi jotain hyvin pientä.

Pienet asiat ovat suuria asioita <3

Mitä sinä pelkäät?

Rakkaudella, Martina

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *