Ajatuksia paratiisista

image.jpeg

Meditoin yllä Malesian auringonlaskun alla paratiisissa.

Olen niin onnellinen tässä kuvassa, lomallani Malesiassa, ja se saa minut hieman hämilleni.

Kun vertaan tätä olotilaa arkeeni Suomessa tuntuu, kuin joku pakkosyöttäisi minulle pahvilaatikkoa…

Tiedät varmaan, mitä tarkoitan.

Suomessa elämäni on kiireistä ja aina ”pitäisi” ehtiä jonnekin tekemään jotain toinen toistaan tärkempää asiaa. Joka ei sovi lainkaan keholleni – eikä mielelleni. Sopiiko se sinulle? Yleensä uuvutan viikon voimani loppuun jo tiistaina perus työpäivien jälkeen ja yhden liian painavan kauppakassin myötä ja silloin muistan ”ainiin, minullehan ei sovikkaan kiireinen elämäntyyli” ja painan jarrua. Välillä liian myöhään.

Malesian auringon alla olen pysähtynyt, istun paikallani, syön upeita ruokia, katselen rauhassa ympärilleni, nautin luonnosta, haistelen ilmaa ja hymyilen suurimman osasta päivää. Tuntuu, kuin leijuisin paikasta toiseen.

Onko kyseessä vain lomasyndrooma vai onko onko arki tylsää kaikkialla?

Rakkaudella, Martina

-in english-

Thoughts from a paradise

I’m meditating in the picture above, whilst on my holiday in Malaysia.

I’m so crazy happy here, which makes me wonder…

When I compare this feeling to my everyday life in Finland I feel like someone is feeding me a cardboard box..

Maybe you know what I mean?

My life in Finland is quite hectic and I always ’should’ do this and that and be able to have energy for all of it and more. All of this hassle doesn’t really suit my body.. How about yours? Usually I end up using all of my week’s energy on Tuesday after two intense workdays and after carrying a heavy shoppingbag from the grocery I’m pretty much done for the week. This is when I realize ’this lifestyle does’t really suit me, remember?’ and I’ll push on the brakes. Usually I realize this too late when I’ve been doing too much.

But here in Malaysia I have completely stopped doing unnecessary things, I’m enjoying the moment, sitting still, enjoying the views, tasting all this beautiful food, smelling all kinds of new smells and I’m smiling all day long. Feels like I’m floating!

What is this, a holiday syndrome? Is everydaylife really as boring  as it feels right now?

Love, Martina

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *