Siksak-otsatukkaisesta kokeilijasta hiuskonservatiiviksi: kaikkien aikojen hiustyylini

hiusjuttu2Olen nykyisin hiuskonservatiivi. Minulla on tasapitkät hiukset, ja värikin on suurimmaksi omaksi omani. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut.

Nuorempana olen kokeillut muun muassa seuraavia hiustyylejä:

  • Yläasteen alussa minulla oli polkka ja siinä permis.
  • 1990-luvun loppupuolella kävin lukiota. Silloin oli hetkellisesti muodissa lyhyt kampaus, jossa oli päällä aika paljon volyymia ja jonkinlaiset pulisongit. Takaa malli oli ihan lyhyt. Luonnonkiharassa hiuksessani kampaus oli lyhyesti sanottuna katastrofi. Se sojotti joka aamu pystyssä, eikä suostunut asettumaan mitenkään.
  • Kun aloin kasvattaa tuota tyyliä pois, malli oli hetkellisesti klassinen polkka. Väri oli kaikkea muuta kuin klassinen: päältä paloautonpunainen (väri saatiin aikaan värinpoistolla ja tosiaan kirkkaanpunaisella värillä) ja alta musta. Huh.
  • Värejä päässäni on muutenkin ollut. Mainittakoon niistä ainakin violetinruskea, kullanvaalea ja kokomusta.
  • Entä sitten otsatukat? Paksu, pitkä ja suora. Kyllä vain. Vino. Jep. Siksak. Luit oikein. Asuin parikymppisenä kämppiksenä kampaajan kanssa. Etu sinänsä, mutta sain hiusideani toteutettua ilman harkinta-aikaa.
  • Ja polkat. Kasvatin pitkän. Leikkasin polkaksi. Tykkäsin kuukauden. Kasvatin pitkän. Leikkasin polkaksi. Tykkäsin kuukauden. Kasvatin pitkäksi. Nyt ollaan tässä.

Arvaatte varmaan, että haaveilen juuri nyt polkasta. Ehdotettuani sitä kampaajalleni, sille samalle, joka oli kerran kämppikseni, hän totesi: Olet kieltänyt minua leikkaamasta hiuksiisi enää ikinä polkkaa. Tykkäät siitä kuukauden ja alat kasvattaa. Aina sama juttu.

No, saahan sitä unelmoida.

Terkuin,

Anna

Kuva: Hannele Salmi

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *