Ihana (kamala) otsatukka ja kuusi opetusta

annanotsis2Se näyttää hyvältä siinä vaiheessa, kun lähden kotoa. Oikein tosi hyvältä. Olen varma, että sen kanssa olen vähän enemmän chic. Vähän enemmän pariisitar (vaikka olenkin Espoosta).

Kun tunnin päästä katson peiliin, hiukset ovat jakaantuneet pyörteen kohdalta. Kaksi kolmasosaa sojottaa oikealle ja loput vasemmalle. Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi ne ovat jotenkin oudosti klimppiytyneet. Se saattaa näyttää hyvältä Alexa Chungilla, mutta minä en ole Alexa.

Minulla on luonnonkihara hiuslaatu. Otsapyörre. Ja OTSATUKKA.

Ups.

Ensimmäinen opetus: jos hiuksesi ovat luonnonkiharat tai sinulla on vahva pyörre, unohda suora otsatukka. Se ei koskaan tule olemaan suora. Toistan. Kiharaan tukkaan ei saa suoraa otsatukkaa. Got it?

Mitä tässä voi tehdä, mietin? No jaa, kun on muutenkin hiusten kasvatusprojekti meneillään, niin kai siinä mukana yksi otsatukkakin kasvaa. (Muistelen todistelleeni varoittelijoille: sehän on vain tukkaa, se kasvaa.)

Ja kasvaahan se. Mutta kun tukka on luonnonkihara, otsatukka on niin ilmava, että se näyttää ylikasvaneelta otsatukalta k-a-u-a-n. Puhun nyt kuukausista. Ehkä jopa vuodesta.

Toinen opetus: ennen kuin leikkaat otsatukan, harkitse. Toistan: harkitse.

En kestä epämääräisesti roikkuvaa otsistani enää hetkeäkään. Se on liian lyhyt, jotta pinnit oikein auttaisivat, mutta liian pitkä ollakseen vain näin. Sitten välähtää. Hiuspuuteri! Pelastajani.

Kolmas opetus: kun tupsauttelet pienen määrän hiuspuuteria otsatukan tyveen, saat sen nostettua lennokkaasti ylös otsalta. (Varo sivuheittaria. Se kun on vähän vanha juttu.)

Pari kuukautta kuluu, ja otsatukka kasvaa hiljalleen. Tapaan kampaajani. Hän tuijottaa otsallani roikkuvaa hiuskasaa ja saksaisee siitä kulmat pois. Nyt se ei näytä enää ihan yhtä oudolta palkkimaiselta muodostelmalta kuin ennen. Se näyttää jopa hiukan siltä kuin se olisi tarkoituksella leikattu näin. (Mutta vain hiukan.)

Neljäs opetus: vieraile kampaajalla. Hän voi ehkä tehdä tilanteelle jotain.

Leikkautin otsatukkani elokuun alussa. Tammikuussa huomaan edistystä tapahtuneen. Kun pohjustan otsiksen hyvin kuivasampoolla, voin punoa sen osaksi otsalta lähteviä lettikampauksia. Jippii! Teen tavallisia ranskanlettejä, hollantilaisia lettejä ja köysilettejä. Tilanne alkaa näyttää valoisammalta. (Mutta vain niinä aamuina, joina ehdin letityspuuhiin.)

Viides opetus: jos et ole aiemmin välittänyt leteistä, nyt on hyvä aika aloittaa.

Olen vähän kyllästynyt tukkaani, taas. Selailen Pinterestissä kampauksia ja valitsen niistä parhaat kansiooni, jonka nimi on ”Hyvä hiuspäivä”. Pitkä suora tukka ja silmille valuva piikkisuora otsatukka. Polkkatukka samanlaisella etuosalla. Nutturakampaus, josta vino raskas otsatukka tekee ihanan boheemin…

Kuudes opetus:

1. Lue tämä juttu alusta.

2. Poistu Pinterestistä.

3. Vannota kampaajaasi, ettei hän ikinä koskaan enää leikkaa sinulle otsatukkaa. Ei vaikka kuinka kitisisit: ihan varmasti tämä on hyvä idea! (Ei ole, luulet vain.)

Terveisin Anna, jonka ihana (kamala) otsatukka on kasvanut pois ehkä kesään mennessä.

Kommentit
  1. 1

    Otsismörkö sanoo

    Ihana huomata, että muillakin on samanlaisia ”ongelmia”. Kasvoni ovat pikänmalliset ja niihin sopii otsis, mutta minulta löytyy myös tuo pyörre ja hiukseni ovat kihartuvaa-laatua. Otsikseni on aina, enemmän tai vähemmän, huonosti. Välillä sojottaa ihan villisti kohti taivaita, välillä roikkuu elottomana. Kampaajatkaan eivät koskaan osaa tehdä tälle mitään. Ehkä yritän kasvattaa sitä pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *