Maanantai positiivinen ajatus 23.1.2017

Maanantain-positiivinen-ajatus-23.1.2017

 

Tuntuuko joskus siltä, ettet riitä sellaisena kuin olet? Tänään maanantain positiivinen ajatus 23.1.2017 -postauksessa mietteitä toiveista olla jotakin enemmän…
Niin usein koetamme olla jotakin muuta kuin olemme. Kauniimpia, fiksumpia, sivistyneempiä, menestyneempiä, seksikkäämpiä, kiltimpiä jne… – parempia versioita itsestämme. Itsensä kehittämisessä olekaan mitää pahaa – päin vastoin! Mutta jos yritämme esittää tai olla jotakin muuta kuin oikeasti olemme, käy se jossain vaiheessa väistämättä melko raskaaksi… 

 

“Be yourself; everyone else is already taken.”
– Oscar Wilde

 

Muistan kuinka teinityttönä kirjoitin nimeni C-kirjaimella. Siksi, että se näytti minusta hienommalta kuin perus Karita K:lla. Vähättelin itseäni ja toivoin olevani jotakin erikoista… Kerran isäni huomasi että olin kirjoittanut nimeni toisin – hänen sanansa tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Hän sanoin: ”Miksi ihmeessä kirjoitat nimesi toisin, etkö uskalla tai halua olla se joka oikeasti olet – Karita K:lla”?  Tämän jälkeen olen aina kirjoittanut nimeni K:lla ja halunnut olla se, joka oikeasti olen.
Toki vuosien varrella on tullut aikoja, jolloin olen kokenut tarvetta miellyttää muita ja siitä syystä muuttanut ulkoista habitusta ja omaa käyttäytymistäni enemmän tai vähemmän. Nyt nelikymppisenä uskallan olla ainoastaan Karita – hyvine ja heikompine puolineni. Koetan myös muistuttaa itseäni, ettei hyviä ja huonoja ominaisuuksia varsinaisesti ole, vaan määrittelemme ne itse hyviksi tai huonoiksi. On piirteitä, joista joko pitää tai ei pidä, jotka vievät eteenpäin tai estävät edistymistä…

Opettelen edelleen päivittäin rakastamaan itseäni enemmän, sillä vasta kun hyväksymme itsemme ja rakastamme itseämme juuri sellaisena kuin olet, voimme rakastaa ja palvella toisiakin paremmin. 

P.S. Olet ihana juuri sellaisena kuin olet. Olet voittaja – toista parempaa sinua ei ole!

Halaus,
Karita

Kommentit
  1. 1

    Elmo sanoo

    Näinhän se menee, mutta vaikeaa se on sinne omaan päähän takoa että sinä riität juuri sellaisena kuin olet, itse käyn läpi juuri myllerrystä oman itseni kanssa. Tuntuu etten enää riitä mihinkään tai kenellekkään…päätin kuitenkin että tämä vuosi on MINUN vuoteni ja päätin elää elämääni minulle. En kenellekkään muulle niinkuin aina ennen tein, toki lapseni ovat aina prioriteettilistalla nro.1, mutta mun pitäisi olla ainakin se jaettu 1 sija tai vähintään 2.sija.

    • 1.1

      karitatykka sanoo

      Hei Elmo.

      Hyvä sinä!
      Meistä (äideistäkään) ei ole mihinkään jos emme ensin huolehdi itsestämme.

      Teen parhaani muistuttaakseni täällä blogissani meidän jokaisen ainutlaatuisuudesta. Kun riittävän monta kertaa kuulee nuo sanat ja ajattelee niitä, muutuvat ne hiljalleen todeksi myös itselle.
      Elämässä myllertää aika ajoin, toisaaalta niinhän sen kuuluukin. Elämä on jatkuvaa liikettä ja myrskyn jälkeen valkenee aina uusi päivä.

      Sinä riität, minä riitän – me kaikki riitämme, juuri sellaisina kuin olemme!

      Iloa ja hyvää oloa!
      Karita

  2. 2

    Elina sanoo

    Miten se onkaan niin vaikeaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Rakastaa itseään ehdoitta ja tykätä peilikuvastaan. Musta tuntuu, että ainakin me naiset usein olemme hyvin arvostelevia ja vaativia itseämme kohtaan. Ainakin täällä on yksi, joka on suurimman osan elämästään ollut tyytymätön itseensä. Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää suhteen ja suhtautumisen itseensä merkityksen. Ja oikeastaan vuoden ajan pyrkinyt kiinnittämään huomiota ajatusmaailmaani itseäni kohtaan ja muuttamaan omaa puhetta myönteisemmäksi.

    Allekirjoitan täydellisesti asian haastavuuden. Pikkuhiljaa, pienin askelin kuitenkin eteenpäin.. Suunta on ainakin oikea, vaikka välillä horjutaan.. 🙂

    • 2.1

      karitatykka sanoo

      <3 Ihana olet. Ymmärrän sinua enemmän kuin hyvin.

      …ja täysin oikeassa siinä, että me naiset olemme todella julmia itsellemme. Puhumme rumasti, sätimme, rääkkäämme ja nuhtelemme itseämme.
      Kun on oivaltanut omat ajatuksensa ja niiden merkityksen, on jo ottanut suuren askeleen eteenpäin. Horjuvat askeleet ovat myös tärkeitä, nekin vievät hiljalleen eteenpäin! Siinäkin asiassa on hyvä olla kiitollinen itselleen pienistäkin edistysaskeleista – ne ovat kaikki tärkeitä ja vievät kohti sisäistä rauhaa, hyväksyntää ja rakkautta.

      Baby steps… I'm here with you.
      Karita

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *