Lapsettomuus ja äitiys

Lapsettomuus-ja-aitiys07

 

Minua on koskettanut samaan aikaan lapsettomuus ja äitiys. Olen saanut tuntea molempia toivoessani toista lasta ja ollessani jo äiti yhdelle. Äitiys onkin yksi tärkeimmistä ”rooleistani” ja oma äitini on  minulle maailman tärkein henkilö tai ainakin yksi niistä. Rakas äitini Merja. On huvittavaa huomata, miten hänen nimensä kirjoittaminen tuntuu todella hassulta, sillä kutsun äitiä AINA äidiksi – en koskaan etunimellä. Olen onnekas monessa, mutta etenkin siinä, että minulla on turvallinen, rakastava, herkkä ja ihana äiti, joka kuuntelee ja on läsnä aina kun tarve vaatii. Hän on yksi elämäni sankareista, joka ei tuomitse tai hylkää. Samanlainen äiti haluan itse olla kuvassa vielä vatsassa olevalle ja nyt kuusivuotiaalle pojalleni, Lucalle.

 

Lapsettomuus ja äitiys

Olin aina kuvitellut, että saan kaksi lasta. No, se jäi kuvitteluksi kun yrityksistä huolimatta minulle ei koskaan suotu toista lasta. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen yhdestä ihanasta, elämäni rakkauspakkauksesta. Toiset eivät saa koskaan edes yhtä. Toisaalta uskon myös, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä meidän perhe toimii parhaiten juuri tällaisena, ehkä yksi lisää olisi ollut meidän tapauksessa liikaa… Voi olla. Jos keskityn siihen, mitä minulla ei ole, elän aina puutteesta käsin. Siksi haluan suunnata ajatukseni siihen, mitä minulla on puutoksien sijaan. Yksi tapaus on kuitenkin jäänyt mieleeni. Viime kesänä altaan reunalla istuskellessamme poikani yhtäkkiä kysyi: ”Äiti, voitko tehdä minullo pikkusiskon tai -veljen?”.  Kysymys herätti minussa voimakkaan tunteen, rakkaudesta, puutteistani ja ehkä epäonnistumisesta… En ole kateellinen toisten vauvaonnesta, vaan tunnen iloa heidän onnestaan, olivatpa sitten kyseessä koira- tai ihmisvauvat. : ) Rakastan meidän pientä perhettämme juuri tällaisena kuin se on. Ehkä myös tästä syystä äitienpäivällä on minulle ainutlaatuinen merkitys. Sunnuntaina on juhlan aika. Se päivä vuodesta, jolloin syystäkin nostamme äidit jalustalle ja annamme heille ansaitun arvostuksen. Itse vietän sunnuntaita oman perheeni ja mieheni äidin, Pirjon kanssa. Koska en näe omaa äitiäni sunnuntaina, otin vapaaksi tämän perjantaipäivän, jonka vietän oman äitini kanssa. Myös Luca on matkassa mukana ja luultavasti päivä menee nautiskellen, nauraen ja mahdollisesti Linnanmäellä hurvitellen. Tärkeintä on yhdessäolo. Sanoa, että rakastaa ja olla läsnä. Läsnäolo – se onkin ehkä äitiyden ydin.

 

Lapsettomuus-ja-aityis09

 

Juhlaherkku

Äitienpäiväherkku voisi olla pähkinätön ja viljaton banaanisuklaakakku. Se on myös valmistettu ilman valkoista sokeria, soijatuotteita ja on täyteläisen herkullinen. Jos haluat kakusta täysin vegaanisen, voit korvata kananmunat chia-munilla ja vaihtaa voin kaakaovoihin. Kakku on superhelppo ja nopea valmistaa. Raaka-aineet löytyvät isommista ja hyvin varustetuista ruokakaupoista tai täältä. Jos et löydä isoja tuoreita Medjool-taateleita, vaihda ne pienempiin, ja jos et löydä raakakaakaota, voit käyttää hätätilanteessa myös tummaa kaakaojauhetta. Tosin tumma kaakaojauhe on paahdettua ja täysin eri makuista verrattuna luomuraakakaakaojauheeseen. Kookossokerin ja koivusokerin voit halutessasi vaihtaa hunajaan tai vaahterasiirappiin. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ohjetta tällaisenaan, jotta saat maistella kakkua sellaisena kuin sen suunnittelin. Banaanisuklaakakku kannattaa valmistaa hyvissä ajoin, sillä sen maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaappikylmänä.

 

Lapsettomuus-ja-aitiys04

 

Kakun kanssa maistuu kookoskermavaahto tai marjat. Luca piti kakusta kovin paljon ja mieheni, joka ei yleensä ole kakkumiehiä, mainitsi kakun yhdeksi suosikeistaan. Makeutuksen määrää voi toki muokata, jos tuntuu, ettei makeutta ole riittävästi, tai jos tuntuu, että sitä on liiaksikin. Tuoreet marjat raikastavat mielestäni täyteläistä kakkua upeasti, joten suosittelen nauttimaan kakun vadelmien, mustikoiden ja mansikoiden kera. Parasta kakussa on, että se valmistuu kuin itsestään, sopii monille ja säilyy hyvin viileässä. Kakku oli parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta sitä riitti vielä kolmanneksikin päiväksi.

 

Toivotan herkullisia hetkiä ja ihanaa oloa teille kaikille!

Ihanaa äitienpäivää kaikille ihanille äideille – etenkin omalle äidilleni!

Rakkaudella,
Karita

Lapsettomuus-ja-aitiys06

 

 

Banaanisuklaakakku

(4–6 henkilölle)

2 banaania
2/3 dl koivusokeria
ripaus suolaa
2 rkl kookossokeria
3 medjool-taatelia
2 dl raakakaakaojauhetta
1/2 dl sulatettua gheetä tai luomuvoita
2 rkl kookosöljyä
1/2 tl jauhettua vaniljaa
2 isoa luomukananmunaa
2 tl luomupikakahvijauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl psylliumkuitua (jauhettuna)

 

Lämmitä uuni kiertoilmatoiminnolla 200 asteeseen.
Sekoita kaikki raaka-aineet blenderissä keskenään ja tarkista maku. Kaada irtopohjaiseen, halkaisijaltaan noin 15–20 cm voideltuun vuokaan ja kypsennä uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan ja nauti tai siirrä jääkaappiin ja nauti seuraavana päivänä, jolloin se on parhaimmillaan.

P.S. Jos haluat supersuklaisen kakun, lisää lopuksi taikinan joukoon pilkottua raakasuklaata – toimii!

 

kuvat: raskauskuvat / Ulla-Maija Lähteenmäki ja ruokakuvat / Karita

Kommentit
  1. 1

    P sanoo

    Olen pahoillani, että lapsitoiveesi jäi täyttymättä. <3 Meidän molemmat lapset ovat pitkien yrittämisien ja lapsettomuushoitojen tuloksia, äitiys ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tämä viikko on todellakin kaikenlaisten tunteiden täyttämä, huominen lapsettomien lauantai ja ylihuominen äitienpäivä… Kiitos, että kirjoitit aiheesta. Rakkaudentäyteistä äitienpäivää sinulle kuitenkin! <3

    • 1.1

      karitatykka sanoo

      Kiito P.

      Tämä on asia, joka koskettaa tavalla tai toisella useita ja nyt äitienpäivän aikaan tuli ulos ”kynästäni” kuin salaa. Tuntui tärkeältä puhua tästä ja avata maailmaani, joka ulkopuoliselle saattaa joskus tuntua ”helpolta ja täydelliseltä”. Sitä se onkin – täydellistä minulle. Monin tavoin niin haurasta ja vaikeaakin, mutta hyväksyn ja rakastan vaikeidenkin aikojen yli.

      Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää.

      Lämmöllä, Karita

  2. 2

    Emmi sanoo

    Hei! <3

    Tämä kirjoitus kosketti. Haaveilimme jo heti esikoisen perään toisesta lapsesta. Sitä ei kuitenkaan millään kuulunut. Tyttäreni alkoi siinä 3-4-vuotiaana puhumaan halustaan olla isosisko. Se kirpaisi joka kerta, kun joku kysyi tytöltä, mikä hänestä tulee isona ja vastaus oli usein että isosisko!
    Osa sitten jo onnitteli minua raskaudesta luullen että oikeasti näin oli käymässä.

    Meille kuitenkin toinen lapsi vielä vuosien päästä tuosta suotiin, mutta tunnen niin fiiliksesi tuosta. Iloitsee äitiydestä, mutta silti suree lapsettomuudesta. Ei sitä kaikki ole ymmärtäneet, enkä rohjennut juuri tuntemuksistani avautuakaan. Silloin en vielä ajatellut asioista näin kuin nyt, että kaikella on tarkoituksensa. Olin oikeasti jopa aika katkera toisille, kun tuntui että lähipiirissä kaikki raskautuu suunnilleen heti. Silti olin samalla onnellinen ja kiitollinen jo olemassaolevasta lapsesta.
    Nyt jo ymmärrän, että nuokin katkeruuden ja epäonnistumisen tunteiden vuodet minun on täytynyt käydä läpi ja olen entistä kiitollisempi näistä mitä meillä nyt on.

    Ihanaa äitienpäivää! Ja kiitos blogistasi. 🙂

    • 2.1

      karitatykka sanoo

      Ihana Emmi, kiitos aidosta viestisäsi.

      Olet rohkea ja sinulla on hieno tapa ajatella elämän merkityksellisyyttä. Kaikki tosiaan tapahtuu syystä ja kaikki asiat, mitä meille on matkanvarrella tapahtunut ovat johtaneet meidät siihen, missä olemme juuri nyt ja millaisia meistä on tullut. Asiat saattavat tuntua tapahtumahetkellä ylitsepääsemättömän vaikeilta, mutta kun niihin saa etäisyyttä voi nähdä selkeämmin ja kirkkaammin.

      Minultakin on usein kysytty, olenko raskaana ja oln jopa lukenut lehdistä muutamaan kertaan olevani raskaana ja voit vain kuvitella miten se sattuu…
      No, ne tulivat ja menivät, käsittelin nuo tuntemukset ja päästin niistä irti. Aika ja tila jollekin muulle tulla.

      Olette onnekkaita kun teillä on toisenne – niin minäkin olen onnellinen omasta perheestäni ja kaikesta elämässäni.
      Iloa ja valoa jokaiseen hetkeen,
      Karita

  3. 3

    Katariina sanoo

    Kiitos Karita kauniista ja koskettavasta blogi-kirjoituksesta koskien äitiyttä ja sitä toisen lapsen kaipuuta!
    Itse olen seitsemän vuoden ajan kokenut samanlaisia tunteita kanssasi, sillä yrityksestä huolimatta, emme ole rakkaan ainokaisemme Danielin lisäksi saaneet toista lasta. Saman kysymyksen poikani esitti minulle viisi-vuotiaana:”äiti, haluaisin meillekin vauvan”. Lapsen sanat todella koskettivat ja oli vaikea lapsen tasoisesti selittää, ettei se ole itsestään selvää.
    Koen sinun tavoin syvää kiitollisuutta ainoasta lapsestamme ja pohjatonta rakkautta, jota ei varmasti voi kokea kuin lastaan kohtaan. Olen myös hyväksynyt asian ja ajattelen, että meidän perhe on täydellinen juuri näin.

    Hyvää kevättä, olet valovoimainen nainen!

    Yt. Katariina

    • 3.1

      karitatykka sanoo

      hei Katariina.
      Teidän perheenne on täydellinen ja tuo täydellisyys voi muuttua milloin vain vieläkin ”täydellisemmäksi” – you never know… : )

      Hyväksyminen kannattaa aina, sillä muutoin taistelemme vastaan ja teemme elämästämme onnettoman. Mikään asia itsessään ei ole onneton, vaan tunne tapahtuu meissä. Siispä itse päätämme, miten suhtaudumme asioihin ja mitä voimme niille tehdä. Kaikki asiat eivät ole hallinnassamme, mutta ajatuksiamme hallitsemme täysin.

      Toivon sinulle ja perheellesi iloa ja ihanaa oloa jokaiseen hetkeen.
      Kiitos, että seuraat blogiani, että luet juttujani.

      Lämmöllä,
      Karita

  4. 4

    Kuu Tar sanoo

    Täsmälleen samojen ajatusten ja tunteiden kanssa kamppailtu täällä. Mä täytän tänä vuonna 44 ja ainut lapsi syntyi (myös) 2010. Yritän joka päivä ajatella samoin, että pitää olla kiitollinen kun on edes yksi lapsi, juuri siksi koska kaikki eivät toiveistaan huolimattaa saa edes sitä. Tuntuu välillä, että pitäisi salata omat ajatukset. Mutta ei, mulla ja muilla on oikeus samalla myös olla surullinen, että toiveista huolimatta on vain yksi lapsi. En vieläkään ole menettänyt toivoani 100-prosenttisesti, mutta liian suuren pettymyksen ja kriisin välttämiseksi myönnän ajattelevani tarkoituksella pessimisesti. Ja Karita, sähän oot vasta 40….
    <3

    • 4.1

      karitatykka sanoo

      Hei Kuutar.

      Kiitos. Tunteita ei tarvitse peitellä tai salata. Eikä kannatakkaan, sillä muutoin niistä jää tunnelukko, joka pohjailee elämäämme.

      Totta, olen vasta 40 vuotias, mutta mieheni on jo 50 ja siksikin aika on mennyt kohdallamme ohi. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Toisaalta, olen avoinna elämälle ja sen tuomille käänteille. Uteliaana katson mihin se minut vie. : )

      Mitäs jos pyrit keskittämään ajatukset kaikkeen hyvää, mitä elämässäsi on juuri nyt. Toki perheesi, mutta myös se kaiki muu, mikä on jo hyvin ja mistä voit olla kiitollinen? Hyväksynnästä ja kiitollisuudesta käsin voi avautua uudenlainen tunne.

      Toivon sinulle sydämestäni kaikkea parasta!
      Karita

  5. 5

    Merenneito sanoo

    Olen 44-vuotias enkä ole saanut miestäkään. Kyllä jotkut sitten ovat onnekkaita, saavat sekä miehen että lapsen.

    • 5.1

      karitatykka sanoo

      Hei Mary.

      Kyllä, olen kiitollinen ja onnellinen perheestäni joka päivä.
      Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihania asioita elämääsi. Ehkä kesätuulet tuovat elämääsi sinun unelmien prinssin, joka vie jalat altasi ja nostaa hymyn korviisi.
      Kaikki tapahtuu varmasti kun aika on oikea. <3

      Lämmöllä,
      Karita

  6. 6

    Kaisa sanoo

    Hienoa, että kirjoitat hyvinkin vaietusta aiheesta. Sekundäärisestä lapsettomuudesta puhutaan ääneen aivan liian vähän. Ikään kuin sitä ei olisi oikeutta surra, kun on ihmisiä, jotka eivät saa sitä ensimmäistäkään.

    Meille toista lasta ei ikinä suotu. Lapsettomuushoitojen ansiosta sain syövän. Nyt yhteinen aika esikoisen, ainokaisen, kanssa on rajallinen. Elän todellakin hetkessä. Toivon saavani olla läsnä pikkukoululaisen elämässä mahdollisimman pitkään. Olen oppinut ajattelemaan, että tuleva kuolemakin voi olla kaunista.

    Kaikkea hyvää teidän perheelle ❤️

    • 6.1

      karitatykka sanoo

      <3 Kaisa.

      Kyyneleet nousivat silmiini. En voi sanoa muuta kuin, että olet huikea nainen. Niin rohkea ja avoin.
      En tunne sinua, mutta silti tuntuu, että tunnen. Olen menettänyt ystäväni syövälle ja kokenut kanssasi samoja tunteita lapsiasioiden parissa.
      Toivon elämääsi kaikkea parasta – kaikkea hyvää, mitä ikinä voin edes kuvitellakaan. Muistathan myös, että ihmeitä tapahtuu kaiken aikaa… Kaikkien meidän aika tässä muodossa on rajallista. Ihanaa, että olet saanut kokea uuden elämän ihmeen, ja että tarinasi jatkuu jälkikasvussasi. Ennemmin tai myöhemmin tulee aika lähteä. Toivon sydämestäni, että saat nautia perheestäsi mahdollisimman kauan ja perheesi saa nauttia sinusta. Toivon myös, että jaksat positiivisella mielellä eteenpäin ja voit hyvin, ja että säästyt kivuilta.

      Kaikkea hyvää ja kiitos kirjoituksestasi.
      Lämmöllä,
      Karita

  7. 7

    HM sanoo

    Hei, Karita!

    Kommenttini ei varsinaisesti koske tämän kirjoituksesi aihetta, vaikka sekin oman kommenttinsa ja kiitoksensa ansaitsee.

    Haluan kiittää sinua siitä, miten virkistävä, aito ja terve esikuva olet kaikille lukijoillesi niin ihmisenä, äitinä, hyvinvoinnin ammattilaisena kuin julkisuuden henkilönäkin. Olet järjettömän kaunis ihminen niin päältä kuin sisältäkin, ja instagram-tilisi onkin yksi harvoja, joita seuraan. Sieltä ei nimittäin löydy ainoatakaan tissi- tai persekuvaa, ei yhtään iltapäivälehtiin pyrkivää tyrkkyä tai shokkiotsikkoa.
    Pidän jo pelkästään tätä asiaa selvänä merkkinä järjen äänestä ja ihmisestä, joka todella haluaa, että hänen työllään on merkitystä – muutakin kuin lööppeihin päätyminen.

    Luomasi sisältö on oikeasti kaunista ja merkityksellistä monessa mielessä. Uskon, että se on myös ”oikean Karitan” näköistä. Kirjoitat hyvin ja suurella sydämellä, aidosti. Toivon, että jatkat valitsemallasi linjalla vielä pitkään.

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    • 7.1

      karitatykka sanoo

      Hei HM.

      Yksi sana KIITOS!!!
      Viestisi tuntui todella hyvältä ja merkitsi minulle paljon. Se tuli myös oikeaan aikaan, sillä välillä mietin suurta työmäärääni ja sen merkitystä. Tavoitanko lukijan, välittyykö töistäni tunne, onko siitä hyötyä jollekin, jne… Siis kiitos tuesta ja kauniista palautteesta, joka vahvisti tunnettani, että olen oikealla tiellä ja uskoa ja rohkeutta antaa intuitioni ja sydämeni johtaa matkaani.

      Kiitos, että seuraat ja olet osa matkaani. Pyrin jatkossakin palvelemaan lukijoitani ja seuraajiani parhaani mukaisesti ja aidosti – rakkaudella, Karita…

      Aurinkoa, iloa ja hyvää oloa,
      Karita

  8. 8

    sanoo

    Hyvä, koskettava kirjoitus! Itse olen kolmen ihanan neudon äiti, mikä tuntuu ihmeeltä. Ennen ensimmäistä raskautta olin saanut tuomion: Ei lapsia koskaan, mutta elämä yllätti iloisesti. Neljän ja puolen vuoden kuluttua koin seuraavan ihmeen ja kuinka ollakaan keskimmäisen ollessa yhdeksän kuukautta saimme yllättäin tietää odottavamme kolmatta vauvaa. Olen kiitollinen kaikista vaiheista mutkikkaalla polullamme. Sinulle kaikkea hyvää toivoen! Ihania reseptejäsi ihaillen! Tuija

    • 8.1

      karitatykka sanoo

      Kiitos Tuija!

      Oi kuinka ihana kuulla. Elämä on ihmeellistä ja tapahtuu meitä verten, ei meille tai meitä vastaan.
      Kiitos kun seuraat, ja että saan jakaa juttujani ja reseptejäni kanssasi.

      Iloa ja ihanaa oloa!
      Karita

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *