Kaikella on tarkoituksensa

kaikella on tarkoituksensa

Uskon vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat tapahtuvat juuri silloin ja sillä tavalla kuin niiden kuuluukin. Elämä herättelee meitä matkan varrella, ja jos emme kuuntele tai pysähdy, joutuu se käyttämään voimakeinojaan. Niin kävi minullekin…

Olen mennyt jo kauan pää kolmantena jalkana. Olen muun muassa kirjoittanut kirjan, luonut reseptejä, kirjoittanut kahta blogia, kouluttautunut Life Coachiksi, pitänyt luentoja ja valmennuksia, juontanut tilaisuuksia, treenannut, kuvannut ruokakuvia, ennen kaikkea ollut äiti ja vaimo. Elämässä on ollut paljon iloa ja nautintoja, mutta myös kiirettä, aikatauluja, elämän harmaitakin sävyjä ja stressiä. Kannan usein hartioillani myös lähimmäisteni huolia. Olen pidemmän aikaa tasapainottanut elämääni pidemmillä meditaatioilla, kiitollisuuden korostamisella ja ravintorikkaalla ruoalla, kaikki tämä onkin tehnyt todella hyvää. Mieli on ollut positiivinen ja auringon tuoma energia lisännyt tehoja. Aikataulutonta ja täysin ”tyhjää” aikaa, olla vain tekemättä mitään, suorittamatta ja mistään murehtimatta, ei ole vain ollut. Olen elänyt ”sitten kun moodissa”. Koska olen ollut onnellinen, iloinen ja energinen, en ole kantanut huolta jaksamisestani. Enkä myös kiinnittänyt huomiota pieniin harmeihin, kuten puhelimen tippumisiin, taulun lasin särkymiseen, auton yllättävään ongelmaan, rikkoutuneisiin astioihin ja muihin elämän pieniin harmeihin. Niihin asioihin, jotka yrittivät selkeästi viestiä minulle liian tiuhasta tahdista, ja joita alkoi tupsahdella elämääni tuon tuosta. Kun en uskonut pienellä, piti sitten mennä iholle…

Eilen olin lenkillä. Hölkkäilin rennosti ja pakottamatta. Saavuin hiekkatielle ja jostain syystä kaaduin melko pahasti. Verta oli kaikkialla. Kasvot, kädet ja polvet saivat pieniä naarmuja, mutta vasempaan olkapäähän tuli isompi reikä. Se meni myös mustaksi ja melko toimintakyvyttömäksi iskun johdosta. Menin lääkäriin, kaikki tarkastettiin, haavat putsattiin ja paketoitiin, myös jatkotoimenpiteet määrättiin. Mitään suurempaa ei onneksi ollut, mutta herätys oli suuri. Mietin miksi näin, juuri kun kuvauksissakin olisi pitänyt olla seuraavana päivänä ja niin edelleen… Sitten ymmärsin, mistä oli kyse.

Peruin ja siirsin tämän viikon työkuviot ja aikataulut uudelleen. Raivasin koko loppuviikon tyhjäksi tapaamisista ja menoista. Haluan antaa aikaa itselleni, toipumiselle ja vain myös olla. Se, että ruhje tuli vasempaan onkapäähän viittaa feminiiseen puoleeni, mutta siihen en tällä kertaa mene enempää. Päätin myös johdonmukaisesti järjestää enemmän ja säännöllisesti omaa aikaa. Se ei välttämättä tarkoita aikaa yksin, mutta aikaa joka antaa energiaa ja rauhaa. Haluan ja tarvitsen aikaa itselleni, ajatuksilleni, inspiraatiolle, rentoutumiselle ja läsnäololle. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta rehellisesti sanottuna se on juuri mitä nyt kaipaan. Lentokoneiden hätäohjeistuksessakin sanotaan, ”laita happinaamari ensin itsesi kasvoille ja auta muita vasta sen jälkeen”. Päätin ottaa opiksi, hiljentää vauhtia sekä kuunnella, missä menen nyt, minne olen matkalla ja mitä oikeasti kaipaan. Keho ja mieli rauhoittuivat jo pelkästä ajatuksesta välittömästi.

Oletko sinä joskus kokenut vastaavaa? Ensin pieniä muikkareita ja kun et usko vähällä, tulee eteesi jotakin suurempaa.

Voi hyvin, nauti, naura ja rakasta.
Rentouttavaa päivää!
Karita

 

kuva Ulla-Maija Lähteenmäki / Cozy Publishing

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tsemppä toipumiseen! ja onenksi ei käynyt pahemmin!
    Minulla keho ilmoittaa selkäkivuilla ja jos en sittenkään osaa rauhoittua niin seuraavana iskee paha noidan nuoli. Silloin on pakko rauhoittua ja ymmärrän, että täytyy ottaa omaa aikaa ja antaa itselleen vain aikaa. Kolmen lapsen äitinä sitä ei aina ole helppoa järjestää, mutta ymmärrän nyt, miten tärkeää se on. Myös sairastelun uskon usein kohdallani olevan keino pysäyttää liian kova vauhti ja juurikin moodi.
    Nautinnollista loppuviikkao sinulle!

    • 1.1

      karitatykka sanoo

      Sano muuta Saikku.

      Iloa ja auringonpaistetta viikkoosi.
      Rentouttavia hetkiä ja ihanaa oloa myös sinulle!

      – Karita

      • 1.1.1

        Rose-Marie sanoo

        Todella ikävä sattuma ! Toivottavasti paranet pian. Sinulla on liian paljon kaikkea vuorokaudessa, rauhoitu nyt, ennen kuin henkinen puoli pettää! Ei ole pakkoa koko ajan tehdä jotain, ihminen tarvitsee myöskin lepoa ja joutilaisuutta. Ei tule sen paremmaksi ihmiseksi vaikka tekisi töitä vuorokauden ympäri, ja olet vielä äitikin!

        • 1.1.1.1

          karitatykka sanoo

          Kiitos, henkinen puoli on hyvin kunnosaa.
          Tiedän hyvin ettei tekeminen tee minustaa parempaa ihmistä. Intohimon kohteita on vain paljon ja touhuaminen on mukavaa. ; )

          Mitä äityiteen tulee, se on tärkein työni!

          -K

  2. 2

    sanoo

    Muutama vuosi sitten keskellä väitöskirjan viimeistelyä. Olin matkalla yliopistolle (asuin parin sadan kilometrin päässä sieltä ja tein etätyötä) ja muutaman kymmenen kilometrin ajettuani rysähti. Poronvasa ei kertakaikkiaan väistänyt enkä minä voinut ottaa vastaantulevien kaistalle enkä ehtinyt enää pysähtyä. Onneksi olin ehtinyt edes hidastaa, ties miten olisi käynyt. Siinä sitten bussipysäkillä vapisevin jaloin tarkistin vauriot, jotka olivat onneksi vain peltisiä. Päätin palata kotiin siltä istumalta ja väikkätin ohjaajani sanoikin viisaasti: väitöstilaisuutta on vaikea pitää, jos väittelijä ei enää ole elossa.

    Olin silloin myös tehnyt kiivaasti hommia viimeiset puoli vuotta ja olin tosi väsynyt. Koin myös tapahtuman merkiksi. Että rauhoitu nyt, hyvä nainen

    • 2.1

      karitatykka sanoo

      Juuri näin, onneksi sinulla olivat onni ja enkelit matkassa.
      Meistä ei tosiaan ole mitään iloa kenellekkään jos katselemme pilven reunalta… Vaikka olisimmekin maan kamaralla, ei ”puolikkaana/puolikuntoisena” ihmisenä pysty itsestään juuri mitään antamaan.

      Aurinkoa ja iloa!
      – Karita

  3. 3

    Sanna sanoo

    Moi, ehkä ei ollut sattumaa, että löysin blogisi ja tämän tekstin juuri ensimmäisenä! Itse olen vuosi sitten työuupumuksen takia irtisanoutunut työstä. Työuupumus tosin taisi olla vain jäävuoren huippu ja kyse oli enemmänkin henkilökohtaisesta uupumisesta. Lapsiperheen arki, vuosien valvominen, liian rankat työkuviot, hometalo episodi… taisi olla vain ajan kysymys milloin uupuminen tulee.

    Vuosi on ollut rankka, mutta toisaalta palkitseva. Lähdin opiskelemaan uutta alaa ja nyt jäin kesälomalle. Huomasin, että olen taas alkanut suorittamaan opintoja ja kokoajan mietin miten voisin edistää kesälläkin opiskelua. Mietin kuumeisesti olenko sittenkään oikealla alalla… Toisaalta huomasin, että viime aikoina olen ollut taas alakuloisempi. Nyt kun luin tekstisi, oivalsin, että kysehän on siitä, että mieli koittaa kertoa minulle jotain! Älä suorita, älä stressaa. Ole ja elä. Anna tunteille ja prosessille aikaa.

    Toipumista sinulle!

    • 3.1

      karitatykka sanoo

      Iloa, rakkautta ja valoa sinulle Sanna.

      Sanatonta viestintää tulee kaiken aikaa. Tulee vain pysähtyä kuuntelemaan ajoissa.
      <3 Karita

  4. 5

    sanoo

    Kiitos todella paljon tästä vertaistuellisesta tekstistäsi. Voin samaistua tunteisiisi todella tarkasti ja nyt ymmärrän miksi olen pudotellut tavaroita ja muistini on pätkinyt liian stressin myötä. Havahduin tähän kaikkeen vasta eilen ja tänään terapeuttini neuvoi minua hiljentämään vauhtia ja antamaan aikaa itselleni.

    Kiitos esimerkistäsi jonka annat ja lähetän paljon rakkautta ja tyyneyttä sinulle. Toipumista!

  5. 6

    MerikaS sanoo

    Hyvä kirjoitus! <3 olen samaa mieltä että joskus täytyy olla itsekäs ja ottaa omaa aikaa.

    Suuremmilta on onneksi vältytty, mutta kroppa reagoi heti mm. pukkaamalla flunssan kun menee liian lujaa.

    Harvoin kommentoin, mutta blogisi on paras, mitä olen hetkeen lukenut. Kiitos hyvistä kirjoituksista ja rentouttavaa loppuviikkoa!

    • 6.1

      karitatykka sanoo

      Ihana kuulla MerikaS.

      Viestisi merkitsee minulle paljon. Kirjoittelen juttuja juuri lukijoita varten, tahdon auttaa ja antaa inspiraatiota jos vain suinkin siihen kykenen.

      Iloa, valoa ja kaikkea parasta!
      – Karita

  6. 7

    Y.t. ja Mait sanoo

    Parane pian ja hoida itsesi kuntoon.

    Suorittamalla eläminen ja siitä irtautuminen johdatti meidän perheen Lappiin. Halusimme molemmat irti oravanpyörästä. Täällä on rauha ja puhdas luonto. Ja töitä 🙂

    Tee valinta ja elä sen mukaan. Ole onnellinen. Älä suorita vaan elä. Sinulla on ihana perhe joten uskalla rauhoittua ja nauttia siitä. Tulkaa kylään!

    • 7.1

      karitatykka sanoo

      Moi murut!!

      Tunnet minut. Elän kyllä, mutta kun tekee asioita intohimolla ja sydämellä niin niitä tulee aikalailla elämään. En malta ottaa aikaa itselle kun on niin paljon kaikkea ihanaa! : )

      Elämä on elämistä varten ja nautin joka hetkestä. Myös näistä pysähtymisistä, sillä niillä on tärkeä viesti.

      IHANIA OLETTE!
      Iso hali,
      Karita

  7. 8

    sanoo

    Jollain tasolla tunnistan itseäni. Aina en muista pysähtyä, aina en kuunnella itseäni. Yritetään välistä ottaa sitä aikaa itsellemme.

    • 8.1

      karitatykka sanoo

      Juuri näin. Tosin siitäkään ei kannata ottaa stressiä.

      Iloa ja hymyjä elämään!
      – K

  8. 9

    Marianne sanoo

    Moi! En ole koskaan ennen lukenut blogiasi. Törmäsin instakuvaasi ja sitä kautta päätin lukea tämän postauksen. En ole ikinä hymyillyt jotain postausta lukiessani näin paljon. En mitenkään vahingonilosta, sillä on ikävää, että sinulle sattui lenkkipolulla onnettomuus. Hymyilin, koska ajatusmaailmasi joka tästä tekstistä näkyy on juuri sellainen jota itse tavoittelen. Olisin vielä halunnut kuulla esim vasemman olkapään merkityksestä, mutta ehkä saan lisää tällaisia ajatuksia muista teksteistäsi. Hah, olipa ihana päivän aloitus kun löysin blogisi! Ihanaa loppuviikkoa!:)
    T. Marianne

    • 9.1

      karitatykka sanoo

      <3
      Jes! Ihanaa, että sain sinut hymyilemään!
      Tekstin idea oli jakaa kanssasisarille ja -veljille ajatuksiani kokemukseni kautta. Kiinnittää huomio elämän eri sävyihin ja siihen, että kaikilla mukavilla ja vähemmän mukavivilla tapahtumilla on meille jokin viesti.

      Ihanaa viikkoa myös sinulle!

      Hugs,
      Karita

  9. 10

    Annina sanoo

    Hienoa, että osasit pysähtyä ja arvottaa elämää uudelleen! Äärimmäisen tärkeitä huomioita, mutta valitettavan usein se oma kuunteleminen unohtuu <3

    Kaksi vuotta sitten menimme tuulispäänä koko perhe, mieheni, minä ja 4- ja 6-vuotiaat lapsemme. Reenasimme, teimme töitä ja lapset heiluivat mukana milloin missäkin. Sitten rysähti ja lujaa. Mieheni neliraajahalvaantui tullessaan voltista niskoilteen alas. Näkemässä olivat minä ja lapset. Siihen loppui kiire. Mutta kaikesta huolimatta olemme onnekkaita – mieheni kävelee ja on työelämässä ja hienomotoriikka toimii moitteetta. Ongelmia toki on edelleen ja ikinä ei pysty urheilemaan samalla tasolla ja toki tämä ajoittain vie mieheni mieltä alavireiseksi ja turhaantuneeksi. Siitäkin huolimatta, kiitollisuus on päällimmäisenä, kun tietää mikä olisi ollut suurin todennäköisyys. Tämän hetkinen tilanne on kuitenkin ihme.

    Aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi!

    • 10.1

      karitatykka sanoo

      <3 Ihmeitä tapahtuu koko ajan ja kaikki on mahdollista.

      Jokaisen asian taustalla on aina ajatus. Joko positiivinen tai negatiivinen. Uskon että teidän positiiviset ja kiitolliset ajatuksenne sekä asenne elämään ovat johtaneet matkaa parantumisen tiellä.
      Teemme kaikki elämässämme heikkoja valintoja, eksymme polulta… asioita sattuu ja tapahtuu. Tärkeintä onkin, miten suhtaudumme kun mutkia tulee matkaan. Sillä on ratkaiseva merkitys.

      Toivon sydämestäni koko teidän perheellenne iloa ja onnenhetkiä!

      – Karita

  10. 11

    Jouni Orava sanoo

    Mullakin oli stressiä duunissa yhden älyttömän jutun takia ja muutenkin oli olevinaan kiire kokoajan, niin sairaalaanhan siitä joutui kun tuli jotain rytmihäiriöitä jne. eli alkaahan sitä oireilemaan jos liikaa stressaa… Nyttemmin olen yrittänyt opetella kuuntelemaan itseäni… Huom yrittänyt 😀

    Pitää kiirehtiä hitaasti… 😉

    • 11.1

      karitatykka sanoo

      Baby steps… : )

      Itse haluan yrittää vähemmän, antautua elämälle enemmän.

      Iloa!
      – K

  11. 12

    Walssi sanoo

    En minä usko, että kaikella on tarkoituksensa. En millään. Minä olin onnellinen, iloinen, meillä oli/on ihana perhe. Terveet, rakkaat lapset. Hyvä avioliitto miehen kanssa. Työtä mitä tehdä, harrastukset missä käydä. En hötkyillyt sen enempää mitä ruuhkavuosissa hötkyillään.Olin hyvin tyytyväinen elämääni. Se oli tasapainossa ja kaikki oli hyvin.

    Silti sairastuin ihosyöpään. Mikä tarkoitus sillä oli? Muistuttaa, että älä iloitse liikaa? Kaikki voidaan viedä sormia napsauttamalla pois? Mielestäni en olisi voinut tehdä mitään toisin (paitsi välttää lapsena aurinkoa). En ymmärrä tämän tarkoitusta, en koe olevani parempi ihminen sen takia. En tosin koe katkeruuttakaan, mutta onko se tehnyt minusta paremman ihmisen? Ei.

    • 12.1

      karitatykka sanoo

      Hei Walssi.

      En voi edes kuvitella mitä koet.
      Itsekin olen menettänyt ystäviä kyseiselle sairaudelle. Eikä aina voi ymmärtää miksi ihmeeessä niin käy…

      Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea parasta.

      – Karita

  12. 13

    Joku sanoo

    Vähän ihmetyttää nämä ”hyvinvointivalmentajat”, jotka antavat neuvoja muille, vaikka oma elämäkään ei ole kunnossa. Ei tule mieleen ainuttakaan entistä missiä tai fitnessmallia, joka ei olisi romahtanut omiin elämänohjeisiinsa ja ravintosuosituksiinsa ennemmin tai myöhemmin. Jättäisitte muiden neuvomisen asiantuntijoille ja käyttäisitte julkkisstatuksenne ihan muuhun.

    • 13.1

      karitatykka sanoo

      Hei joku…

      En neuvo ketään eikä tarkoitukseni ole pahoittaa kenenkään mieltä. Ainoastaan kertoa oma mielipiteeni asioista JOS jotakin kiinnostaa. Näitä tekstejähän ei kenenkään ople pakko lukea tai sivua edes avata.

      Kiitos vuiestistäsi ja mukavaa kesää!
      – Karita

  13. 14

    Marjo sanoo

    Omalla kohdallani aikoinaan oli montaa rautaa tulessa. Opiskelin ja tein töitä ja kuuntelin muita. Rentouduin liikkumalla. Silti rattaat pyörivät koko ajan vierellä. Vedin itseni ylikuntoon.

    Eräänä päivänä koko elämä rysähti niskaan ja se tapahtui kerralla. Paloin loppuun. Silloin elämä pakotti pysähtymään. Se pysähtyminen oli tosin sellainen, että sitä en toivoisi kenellekään. Sen muutoksen mitä se kaikki on saanut aikaan voisin antaa taas kaikille. Aikaa sitä kaikesta on mennyt jo kolme vuotta. Siihen mahtui pitkä sairasloma, terapia ja oman itsensä löytäminen uudestaan.
    Tänään osaan antaa itselleni aikaa. Otan tilaa ja pyydän tilaa. Kuuntelen itseäni ja tunteitani. Edelleen opettelen. Mutta päivääkään en pois antaisi. Tärkeitä havaintoja olet tehnyt. Lepää ja anna aikaa itsellesi.

    • 14.1

      karitatykka sanoo

      Hei Marjo.

      Kiitos viestistäsi.
      Ihanaa että voit hyvin ja olet oivalatanut paljon. Elämä on arvokas eteenpäin vievä matka. Itse opin joka hetki lisää itsestäni ja kanssaihmisistä – sitä ja niin monesta muusta olen kiitollinen. Rakastan elämää ja olen onnellinen.

      Voi hyvin!
      Rakkautta, iloa ja hyvää oloa,
      Karita

  14. 15

    Henna sanoo

    Olipa uskomatonta lukea tätä, nimittäin mulle sattui 3 viikkoa lähes identtinen tapaus. Kaaduin KÄVELYlenkillä kun taitoin nilkkani ja sotkeuduin omiin jalkoihini. Kaaduin suoraan naama edellä asfalttiin, huuli auki ja nenä ruvella. Nilkasta revähti nivelsiteet. Tuntui ensin ihan käsittämättömältä, että miten noin voi ylipäänsä käydä! Jäin nilkan vuoksi sairaslomalle työstä, jossa en viihtynyt tippaakaan ja joka söi kaiken energiani. Sairasloman aikana sain vahvuuden siitä, että minun pitää kuunnella itseäni, irtisanoutua liian raskaasta työstä ja antaa enemmän aikaa itselleni, miehelleni ja pienelle tyttärelleni. Tajusin ettei kaatuminen ollut sattumaa vaan ihan syystä tullut ”pakkopysäytys” minulle. Tosi samanlainen kokemus siis!

    Paljon paranemista ja eheyttävää kesää! 🙂

    • 15.1

      karitatykka sanoo

      Ihana Henna.

      Toivottavasti voit hyvin ja elämä hymyilee. Sellaista tämä on, kaikkea ihanaa sekä vähemmän ihanaa sattuu ja tapahtuu. Olen sitä mieltä, että viestejä annetaan ja meitä ohjataan oivaltamaan. Kaiketi myös tietyllä tavalla suojellaan… : )

      Iloa, pikaista paranemista ja hyvää oloa!
      – Karita

  15. 16

    Henna sanoo

    Jäi myös kiinnostamaan tämä vasemman puolen merkitys, mistä saisin kuulla siitä ideologiasta lisää?

    Täällä myös taustalla n. 10 vuoden ”työhulluus”, kova treenaaminen ja kaikkein älyttömimpänä, huvikseen valvominen! Useita vuosia 2-4h unilla, perään muutama 4-6h ja nyt ei aina tuntuisi mikään riittävän 🙂 Tahdin nyt vihdoin hiljennyttyä, on todella vaikea saada aikaan mitään tai uskaltautua sitoutua mihinkään kun joko valmiiksi uuvuttaa ajatus alkavasta vauhtipyörästä/pelottaa kun tietää kuinka helposti lähtisi lapasesta ja samaan ei halua. Ja toisaalta kun itseään vertaa jatkuvasti ”parhaimpiin suoritusvuosiin”, ei oikein osaa olla mihinkään tyytyväinen ja potee huonommuutta. Sitten kun vielä mies on samanlainen tai oikeastaan pahempi, ja edelleen ”tyytyväisenä” suorittamisen vaiheessa, on soppa melko valmis… No, maltilla ja kuulostellen eteenpäin. Yllättävän paljon tässä uuden kohtuullisuuden löytämisessä saakin muuten koko ajan kuulostella ja analysoida itseään! Koko ajan onneksi viisastuen. 🙂

    • 16.1

      karitatykka sanoo

      Heippa Henna.

      Niinpä, vauhtisokeus yllättää nopeasti. : )
      Parasta, mitä voi mielestäni tehdä, on vain elää omaa elämäänsä. Edetä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvälle – itseään kehenkään vertailematta ja rehellisesti kuulostellen.
      Toisaalta myös tiedostaa se, että elämä ja ihmiset muuttuvat matkan varrella. Itse en ainakaan haluaisi elää samamlaista elämää kuin 25-30 vuotiaana, en edes jaksaisi. Nautin itse elämästä enemmän nyt kun opin itsestäni jatkuvasti enemmän ja uskallan myös olla rehellisempi itselleni. Ei tarvitse tai kannata tavoitella jotakin mitä joskus on ollut. Ennen moni muukin asia on varmasti ollut toisin. Aika kuultaa muistot ja vain tuo tehokkuus ja kaikkivoipaisuus jää usein mieleen. Eivät niiden mahdollisesti tuomat ”sivuvaikutukset” ja silloiset huonot hetket. Nuorempana koneisto myös jaksaa enemmän ja palautuu kaikesta nopeammin.

      Siitä vasemmanpuolen ideologiasta…
      Moni tietää, että aivot jakautuvat kahteen aivopuoliskoon. Vasempaan, loogisees ja rationaaliseen sekä oikeaan, luovaan ja intuitiiviseen. Sama periaate pätee myös vartalossa, mutta ikäänkuin päin vastoin. Kehon oikea puoli on yhteydessä rationaaliseen, ja vasen luovaan sekä tunteelliseen puoleen. Monen itämaisen perinteen mukaan kehon oikea puoli edustaa maskuliinisuuden periaatteita ja vasen puoli ilmentää feminiinistä puolta. Naisen kehossa vasemmalla puolella olevat ongelmat saattavat heijastaa esimerkiksi aisoita, jotka liittyvät naisellisuuteen, äityiteen sekä hoivaamisen ristiriitoihin ja kuinka olla samaan aikaan ottaa vastaan että reagoida. Vasen puoli saattaa ilmentää suhdetta mnaispuolisiin ihmisiin. Jos siis usein sattuu, jomottaa tai pakottaa johonkin tiettyyn puoleen tai kohtaan, voi miettiä kertooko se jostakin asiasta nyt tai omassa historiassa, joka on jäänyt selvittämättä. Yksi kirja josta voit lisää lukea on Shapiro / Kehosi paljastaa mielesi.
      Itse tiedostan miksi juuri vasen olkapääni sai kovan iskun… : )

      Iloa ja hyvää oloa!
      – Karita

    • 17.1

      karitatykka sanoo

      Kiitos, voin oikein hyvin Katja. Toivottavasti myös sinulla on kaikki hyvin ja elämä hymyilee.

      <3 Karita

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *