Vuosijuhlat ja kampausharjoittelua

Olin jälleen viikonloppuna edustamassa ainejärjestöäni toisen läheisen ainejärjestön vuosijuhlilla. Sijoitin vastikään uuteen läppäriin, joten kampausudjettini meni siinä. Olen jokseenkin tunnettu kädettömyydestäni hiusten laiton suhteen – en osaa tehdä mitään. Raudalla tehdyt kiharat olen saanut pysymään ehkä kahdesti elämäni aikana (vaikka kuinka kavereiden ja netin vinkkejä olen noudattanut), ja silloinkin minulla on tapana jättää takaraivolle suora läntti. Kaverini opetti minulle toissa viikolla täällä käydessään kuinka käyttää nutturavalkkia, mutta viikon treenaamisen jälkeen en saanut vieläkään aikaiseksi sileää nutturaa. Painelin Glitteriin, jonka ystävällinen kampaaja-myyjä neuvoi minulle valkin käyttöä vielä lisää, ja esitteli minulle banaaninutturavalkin. Se vaikutti heti niin simppeliltä että minäkin saattaisin selvitä siitä! Kampaaja näytti omilla hiuksillaan ja näytekappaleilla minulle joitain hyviä kampausvaihtoehtoja, erinomaista asiakaspalvelua. 🙂 Ostin banaaninutturavalkin, hengettömiä pinnejä ja jatkoin vielä pari päivää vaihtoehtojen treenailua kotona. Juhlapäivänä kiepautimme sitten minulle banaaninutturan yhteistyössä poikaystäväni kanssa. 😀 Minä selitin mekanismin ja pinnien toiminta-ajatuksen, ja hän siisti koko homman kasaan pinneillä ja lakalla. Olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, mies taitaa olla luonnonlahjakkuus. 😉 Tähän tulee varmasti tukeuduttua toistekin – minä ainakin olen sen verran suurpiirteinen että voin tinkiä kampauksieni monipuolisuudessa jos siinä säästyy sata euroa. Lakkaa ja pinnejäkin kului murto-osa normaalista, ja hiukset sai harjattua juhlien jälkeen auki ihan sovinnolla. 🙂 Jos minä pystyn tähän, kuka vaan pystyy. Poikaystävästä oli tietty kiva apu kun hän näki paremmin mitä siellä niskassani tapahtuu, mutta väitän että olisin tarvittaessa selvinnyt yksinkin.

Olin juhlilla ”edustustehtävissä”, mutta poikaystäväni lähti mukaan arm candyksi. 😉 Asumme kätevästi hyvin lähellä juhlapaikkaa, joten kutsuin pojat luoksemme hieman etkoilemaan. Jaoimme pullollisen Val d’Oca Millesimato-proseccoa. Varsin kelpo malja- ja seurustelujuoma, ei liian kuivaa muiden makuun vaikka pullossa lukikin ”extra dry”. Minä yleensä tykkään rutikuivasta kuohuvasta, mikä ei tunnu olevan aina suuren yleisön suosikki. Tässä sokeria oli sentään peräti 17 g/l, kun taas esimerkiksi viimeksi ostamassani Café de Paris Blanc de Blancs-luomukuohuviinissä sokeria oli vain 9 g/l. Sääli vaan että päätin kaataa skumppaa oitis iltapuvulleni maljaa kohottaessani. Hupsista. Mietin jo vähän aikaa vaihdanko mekkoa (kaapissa on vielä vanhojentanssimekko varalla), mutta onneksi mekkoni materiaali siistiytyi aika hyvin veteen kostutetulla pyyhkeellä pyyhkimällä, ja se ehti vielä kuivuakin juuri sopivasti ennen lähtöä.

Tämän kertaisena juhlapaikkana oli Turun Upseerikerho. Sieltä on tilattu monet sitsiruoat, ja on tullut juhlittua ennenkin, mutta yhtään postausta sieltä en ole tainnut kirjoittaa blogiini. Upseerikerho tarjoaa arkisin myös lounasta, sekä lauantaisin edullista (9,50 € aikuisille, opiskelijakortilla 8,50 €) brunssia, se onkin pitänyt käydä testaamassa jo pitkään. Pitääpä saada lähiaikoina aikaiseksi.

Illan menu:
Toast skagen
Karitsan paahtopaistia tummaa rosmariinikastiketta, grillattu tomaatti ja maa-artisokka-perunagratiini
Tyrnipannacotta ja kahvi avecilla

17upseerikerho1

17upseerikerho2

17upseerikerho3

Ensimäinen reaktioni menun nähdessäni oli ”taas tyrnipannacottaa”. Sitä tuli syötyä kuukausi sitten Åbo Akademin ylioppilaskunnan 95-vuotisjuhlilla Kårenilla. Myös Toast Skagenia oli silloinkin, mutta se nyt tuntuu olevan alkupalana juhlilla kuin juhlilla. 😛 Poikaystäväni myhäili menun nähdessään karitsan paahtopaistille, ja se oli kyllä minullekin mieleen. Alkuruoka oli okei, perus skagenröra, jonka alle oli taas tungettu joku paha gluteeniton leipäpala (Kårenilla se oli jätetty ilokseni pois). Mäti ja sitruunalohko olivat kiva lisä annokseen. Pääruoan lammas oli auttamattoman sitkeää ja ylikypsää. Paahtopaistit tarjoiltiin puolitettuina, mikä oli minusta vähän erikoista. – yleensä se on tarjottu kokonaisena tai siivutettuna. Minun palani ei ollut sieltä pahimmasta päästä, mutta vierustoverin paahtopaisti oli kuivuudesta karrellaankin. Maa-artisokka-perunagratiinissa oli ilmeisesti gluteenia, sillä minä sain perunamuussia. Poikaystäväni olisi kaivannut kastikkeeseen enemmän makua. Upseerikerhon tyrnipannacotta osoittautui kyllä Kårenin pannacottaa paremmaksi. Se oli kermaisempaa ja koostumus oli muutenkin hyvä. Päällä ollut sose oli selkeästi voimakkaamman makuista kuin Kårenin pannacotan keltainen mehukiille. Tämänkertaisen pannacotan päällikerroksessa ei myöskään tainnut olla lainkaan liivatetta, vaan se sekoittui herkullisesti kermaosan kanssa. 🙂 Tulin syöneeksi jopa erään vierustoverin annoksen omani lisäksi – yleensä tämä on toisin päin. 😉

Minulle tuli juhlilla melkein vanha olo kun huomasin juhlineeni kyseisen ainejärjestön juhlia pidempään kuin yksikään ainejärjestön hallituksen jäsenistä! Kyseessä on kandimittaisen tutkinnon ainejärjestö, mikä tarkoittaa että pisimpään opiskelleet ovat yleensä kolmannen, harvemmin neljännen vuoden opiskelijoita. Lisäksi hipsin jatkojen sijaan kotiin, skippasin silliaamiaisen ja kulutin sunnuntain labraraporttia kirjoitellen ja suklaatorttua leipoen… 😛

Aiemmin juhlittua:
Pitkästä aikaa akateemisilla vuosijuhlilla
Pitkä päivä, pitkä ilta
Juhlatuulella
Edustamista vuosijuhlilla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    […] samankaltaisia tilaisuuksia: Highlanderin routapaistia viileänä vappuna Vuosijuhlat ja kampausharjoittelua Pitkästä aikaa akateemisilla vuosijuhlilla Pitkä päivä, pitkä ilta Juhlatuulella Edustamista […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *