Vuosi karvamadon kanssa

Tällä viikolla tuli täyteen vuosi yhteistä taivalta pikkuspitzini Faithin kanssa. Ensimmäinen koirani kuoli viime vuoden elokuussa 12-vuotiaana syöpään, ja olin ajatellut että sen jälkeen olisin vähän aikaa ilman koiraa – toisin kuitenkin kävi. Kotona tuntui oudolta, orvolta ja yksinäiseltä. En tiennyt miten saisin ajan kulumaan, työpäivän jälkeen ei tehnyt mieli tuijottaa vain tietokoneen tai television ruutua, eikä aina voi olla treenaamassakaan. Jotain puuttui.

Reilut kaksi kuukautta vanhuksen siirryttyä autuaammille metsästysmaille (varmaankin kultaisia oravia jahtaamaan), elämääni astui Faith. Eikä kyseessä ole mikä tahansa turri vaan neidin piti matkata Suomeen Australiasta asti. Neiti oli tullessaan 1,5-vuotias, ja nyt vuotta myöhemmin voii listata sen elämän olleen melkoinen: koira, joka on ollut kolmella mantereella, viidessä maassa, lentokoneessa, risteilylaivalla, ravintolalaivalla, baarissa ja yökerhossa (ei toki sen ollessa auki). Löytyykö toista, jonka koirasta voi sanoa saman?

mittelspitz3

mittelspitz-seurakoiraFaith on syli- ja seurakoira henkeen ja vereen

koira-uuniTullessaan Faith ihmetteli kaikkea mahdollista – tässä kuvassa se tuijottaa humisevaa kiertoilmauunia

koira-kookospahkina
Utelias neiti saa kaikki nauramaan – kookospähkinästä tuli kiva lelu

koira-talviAustralialaisneiti ei ole oikein lämmennyt Suomen talvelle – tassuja paleltaa. Kesähelteistä se ei vuorostaan kärsi edellisen koirani tapaan

mittelspitz1Lauman hajoaminen on Faithille paha paikka – jos kaksi ihmistä lähtee eri suuntiin, syntyy kriisi ja tyttö pistää jarrut päälle. Pikku-aasini. <3

koira-jokilaivaFaith kulkee mukana laivalla kuin laivalla – neiti on nuoresta iästään huolimatta hyvähermoinen eikä stressaa turhasta, pääasia että se saa olla mukana ja että joku rapsuttaa 😉

koira-piknikPiknikille tyttö lähtee koska tahansa

toimistokoiraHoitopaikan tarpeessa Faith on pääässyt myös vierailevaksi toimistokoiraksi

mittelspitz2Faith tykkää siitä kun teen etätöitä

En osaa edes kuvitella minkälaista elämäni olisi ilman tätä ihastuttavaa neitiä!

Kommentit
  1. 1

    Päivi Saari sanoo

    Hei olin aivan shokissa kun näin kuvan koirastasi, minulla on suomen ja japaninpystykorvan sekoitus Nelli ja hän on aivan sun koirasi näköinen. Samassa kohtaan turkissa ruskeita läikkiä kun sun koirallasi, ehkä meillä kaikilla on kaksoisolento, kuten sanotaan….

    • 1.1

      siiri sanoo

      Voi apua! 😀 On sinullakin sitten nätti koira. 😉

      Edellinen koirani oli aivan isänsä näköinen. Muistan hyvin sen tunteen kun näin joskus kuvan siitä, jossa se näytti aivan minun koiraltani, mutta paikan perusteella pystyin tunnistamaan että kuva oli isästä eikä pojasta. Muuten olisin luullut kyllä omakseni…

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *