Vuoden viimeiset rapujuhlat, pari rapujuhlaneitsyttä ja sumakkia

Toissa viikolla viikonloppunavuoden kolmannet (ja viimeiset) rapujuhlat meidän osaltamme. Kauden aloitti tänä vuonna mökkirapujuhlat opiskelukavereideni kanssa, ja serkkuni lapsen ”synttärijatkot” tulivat seuraavina. Järjestimme viime vuonna kotonamme rapujuhlat tyttöporukalleni parin turkulaisen ekstrajäsenen kanssa (ks. Hilpeät rapujuhlat 2014). Tyttöporukkani on sittemmin onnistunut pariutumaan niin tehokkaasti, että tänä vuonna päätettiin, että olisi kiva saada kaikkien avecitkin mukaan. Siinä kohdassa meidän kotimme vetokyvyn rajat alkoivat kuitenkin tulla vastaan. Kaikille saataisiin ehkä vielä juuri ja juuri istumapaikka, mutta majoitus kävisi mahdottomaksi eikä vieraita olisi kiva passittaa hotelliinkaan. Niinpä yksinkertaisimmaksi tuli löytää juhlapaikka Helsingistä, jolloin vain me joutuisimme matkustamaan, yösijan löytyminen ei olisi ongelma. Uskomatonta, mutta totta – kaikki tällä hetkellä Suomessa olevat tyttöporukkani jäsenet ja jopa heidän puolisonsa pääsivät tulemaan. Puuttumaan jäi vain Espanjassa majaileva neiti L, joka toivottavasti osallistuu taas seuraaviin rapujuhliin. 😉

Kruunuhaassa, hyvin kauniisti sisustetussa kodissa, asuva humanisti-valtiotieteilijäpariskuntamme olivat juuri sopivasti saaneet kymmenen istuttavan ruokapöydän, joten he saivat myös kunnian isännöidä ja emännöidä juhlat. Rapujuhlien järjestämiseen ja tarjoiltavien valitsemiseen on monta tapaa. Viime vuonna kaikki suolaiset koottiin pöytään samaan aikaan (rapujen lisäksi tarjolla oli mm. suolaista piirakkaa ja salaatteja), mutta tänä vuonna juhlimme kolmen ruokalajin illallinen-mallilla.

Meillä oli joukossamme venäläistaustainen pariskunta, jolle nämä olivat ensimmäiset rapujuhlat ikinä, joten perinteitä ja tapoja tuli esiteltyä. He olivat kuulemma valmistautuneet tilaisuuteen katsomalla Youtube-videoita, jotka antavat tietty jotain osviittaa asiaan, mutta rapujuhlissakin on oma kirjonsa juhlijoista ja alueesta riippuen.. Rapujuhliin ei ole mitään yhtä oikeaa toteuttamistapaa, vaan menun ja juhlan muodon voi valita itselle sopivaksi. Tässä onkin esimerkkejä rapujuhlista tarjoiluineen:

  • ”Buffet 1”
    • Pöydässä rapujen kanssa samaan aikaan suolaista piirakkaa, ruokaisia salaatteja ja muuta pientä suolaista, jälkiruoka erikseen myöhemmin. Kaikille löytyy jotain, ja vatsat tulevat varmasti täyteen.
    • ks. Hilpeät rapujuhlat 2014
  • ”Buffet 2”
    • Pöydässä rapujen kanssa samaan aikaan kala-/mereneläväpainotteisia lisiä, rapumössöjä, loimulohta ja savusiikaa. Kasvissyöjille oma ruoka. Kala-/mereneläväteema sopii mielestäni hyvin rapujuhliin ja pitää menun yhtenäisenä. Jälkiruoka myöhemmin.
    • ks. Raakatiramisun toinen tuleminen ja syksyiset ulkorapujuhlat
  • Kolmen ruokalajin illallinen
    • Ravut voivat olla joko alkuruoka tai pääruoka. Tyylikäs tapa, mutta vaatii mielestäni huolellista suunnittelua, jotta menusta tulee kaikkia miellyttävä ja ihmiset saavat itsensä kylläisiksi.
    • Hyvänä esimerkkinä toimii tässä kirjoituksessa käsitellyn illan menu (ks. alempana), ja esimerkiksi Helsingin sanomat ehdotti vuonna 2015 rapujuhliin rapuja alkuruoaksi, ja naudanpaistia pääruoaksi. 
  • Rapuja, paahtoleipää ja snapsia
    • Opiskelupiireissä tutummaksi tullut kombo, jossa ruoanlaittoon ei juurikaan panosteta, mutta snapsilauluja lauletaan reilummin.
    • Jos et syö leipää, huolehdi omista lisukkeistasi! En näe mitään syytä että kenenkään pitäisi loukkaantua tästä, etenkin jos ruokia ei ole juuri valmistettu saatikka mietitty. Oma vinkkini on oma viljaton paahtoleipä sekä caesarsalaatti, josta voi sitten tehdä itselleen oman rapucaesarin. 😉
    • Ks. Viikonloppu Nauvossa, rapujuhlat ja Grill House Biffi

Tämän kertaisten rapujuhlien menu oli seuraavanlainen:

Bataattikeitto timjamilla ja sumakilla
Rapuja, paahtoleipää, tilliä ja voita
Créme brûlee

Alkumaljaksi oli lämmintä viiniä (glögimäistä, maustettu mm. aniksella ja appelsiinilla), ja muuten aterian aikana juotiin vieraiden tuomia viinejä ja snapsia.


Sumakki kruunasi bataattikeiton


Siistiä hommaa rapujen syöminen ei ole 😉

Bataattikeitto oli kuulemma reseptin ensitestaus, mutta se osoittautui kerralla toimivaksi. 🙂 Keiton kanssa tarjottiin tuoretta, silputtua timjamia, sekä eksoottisempana lisänä sumakkia, Lähi-Idässä tyypillistä kirpeähköä, sitruunamaista maustetta. Sumakki osoittautuikin todella kivaksi lisäksi, se toimi keiton kanssa erinomaisesti! Pääruoalla sitä testattiin myös rapuleipiin, ja sen sitruunamainen maku toimi siinäkin ihan kivasti. 😉 Minä olin tuonut mukanani muutaman palan omaa viljatonta paahtoleipää, ja se tosiaan kannattaakin tällaisilla juhlilla, joissa mahan täyttyminen on lähinnä leivän varassa. Joukkomme rapujuhlaneitsytiä se rapujen tuijotus siinä lautasella ensiksi häiritsi ja muutama kiljaisu pääsi kun rapuihin ja niiden jalkoihin otettiin ensi kertaa kontaktia. 😀 Näytin liki kädestä pitäen mallia pari ensimmäistä rapua, ja loppupeleistä ystävästäni kuoriutuikin varsinainen rapumestari, joka peittosi rapujen perkaamisvauhdissaan muutaman kokeneemmankin. 😉
Rupesin melkein hihkumaan innostuksesta, kun minulle selvisi että jälkiruokana on créme brûleeta. Se on yksi kaikkien aikojen lempparijälkkäreistäni, mutta en ole itse onnistunut pelkän uunin kanssa sen valmistamisessa ja viime kertainen ravintolatulkintakin siitä oli jokseenkin erikoinen (ks. Ruokaa ja ruokakulttuuria Madridissa). Ystävälläni oli kuitenkin tehokas kaasupoltin, ja vanukkaissa oli kova, mutta ohut ruokosokerikuori, joka rikkoutui lusikalla oppikirjamaisesti. Ja massaa täplitti ihanasti oikea vanilja…. <3 Jälkiruoan seuraksi saatiin myös lohjalaisen Ciderbergin tilan Juhani-mustaherukkajälkiruokaviiniä, joka maistui ihanan aidolta eikä ollut liian makeaa. Joku taisi sanoa että se maistui ”terveelliseltä”, mutta tulkitsen sen tosiaan vain sinä että viinissä maistuivat pikemminkin marjat kuin sokeri. Alkoista tätä viiniä on turha hakea, mutta käsittääkseni valmistajan lisäksi sitä myyvät jotkin lohjalaiset ruokakaupat.


Ihana vanilja, ihana créme brûlee <3

Ilta oli hulvaton, ja parasta oli että kaikki saatiin kokoontumaan saman pöydän ääreen. Nyt rapujuhlat saavat kuitenkin jäädä kunnes seuraava sesonki alkaa ensi vuoden heinäkuussa, mutta eiköhän kalenteriin mahdu sitä ennen muitakin juhlia. Pikkujoulukausihan on jo ovella… 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *