Suomenlinnan kesäteatteri ja ravintola Walhalla

Kesäisin mieli tekisi aina pientä reissue, mutta tänä vuonna taloudellinen tilanteemme ei valitettavasti sitä mahdollista. Poikaystävän työsopimus päättyi juuri, opintotukea ei ole enää jäljellä, ja kesäisin kaikki yrityksetkin ovat niin kuolleita, ettei rekrytointia tapahdu ennen syksyä. Niinpä tänä kesänä ei matkusteta, mutta se ei tarkoita etteikö voisi tehdä jotain muuta kiva. 😉 Viime vuonna vietimme varsin kivan Helsinki-viikonlopun hyvän ruoan ja shoppailun merkeissä (ks. Teatterissa ainesta uudeksi salaattisuosikiksi ja Karitsaa ja kanttarellimuhennosta). Ajattelin että kyllä tähänkin kesään ainakin yksi Helsinki-viikonloppu mahtuu (nyt kun en kerran ole siellä enää töissäkään) ja rupesin vähän pohtimaan mitä sitä sitten haluaisi tehdä. Silmiini osui Hesarin kehut Suomenlinnan kesäteatterin Valheet ja viettelijät-näytelmästä, eikä asiaa tarvinnut paljoa pohtia ennen kuin sain liput ostettua – kertoohan jo nimikin, että kesäteatteri kuuluu kesään. Lähdimme Helsinkiin perjantaina minun työpäiväni jälkeen, ja illalla vietimme laatuaikaa äitini kanssa. Lauantaina lähdimme tutustumaan lapsuuteni lempimuseoon, luonnontieteelliseen museoon, jonka jälkeen poikkesimme lounaalla ja herkkujäätelöllä Ciao! Caffessa – lue koko kirjoitus täältä. 😉 Sää ei Ruisrockin jälkeen ole enää ollut kesäinen, mutta nyt säät olivat semihyvät ainakin tähän kesään nähden. Ei satanut, ja pilvisestä taivaasta huolimatta oli lämmintä.

Suomenlinnassa Ryhmäteatteri ja ravintola Walhalla tekevät yhteistyötä (20 % alennusta ravintolassa päivän lippua näyttämällä), joten kävimme siellä syömässä ennen näytöstä. Valitsimme kumpikin kolmen ruokalajin menut, miehelle menu Nikolai (48 €) ja minulle Ehrensvärd (52 €).

Menu Nikolai
Tartar-pihvi
Hiillostettua lohta ja kermaan muhennettuja sieniä
Suklaasinfonia

Menu Ehrensvärd (kuvissa)
Katajanmarjagraavattua rautua
Poronpotkaa ja riistakastiketta
Juustokakkua ja kirsikkakastiketta

1407walhalla1

1407walhalla2

1407walhalla3
Ravintolassa oli hyvin hämärä valaistus, pahoittelen kuvien laatua 

Miehelle menee raa’at kalat ja lihat pienissä annoksissa, mutta mitään himoruokaa ne eivät hänelle ole. Nyt kuitenkin kaikkien menujen alkuruoka sisälsi joko raakaa lihaa tai kalaa. Itselleni maistuvat kumpikin vaihtoehto, joten teimme alkuruokadiilin, että mies saa sitten pöydässä valita kahden menun alkuruoista sen mieleisensä. 😉 Sain sitä paitsi Espanjassa niin hyvää tartaria (elämäni ensimmäinen), että olisin mieluusti ottanut annoksen uudestaankin, mutta muuten muut menuvaihtoehdot houkuttelivat enemmän. Niin siinä kuitenkin kävi että mies valitsi graavatun raudun ja minä sain tartarpihvin. Se oli kyllä valitettavasti vähän pettymys. Ei se mitenkään pahaa ollut, mutta annos oli hyvin pikkuinen, eikä sen maut olleet kovinkaan ihmeelliset. Pihvin kanssa oli pieni nokare jotain vaaleaa kreemiä, josta en oikeastaan keksinyt mitään makua. Piparjuuri olisi tehnyt annokselle terää. Muutenkin fileestä tehty, rakenteeltaan karkeaksi jätetty Espanjassa nauttimani tartar oli paljon parempi niin maultaan kuin koostumukseltaankin verrattuna tähän hyvin tasaiseen jauhelihaversioon nähden. Minimaalinen alkuruoka sai minutkin tarttumaan tarjottuun gluteenittomaan leipään, joka osoittautui yllättävän hyväksi! Yleensä saatan maistaa ravintoloissa tarjottuja gluteenittomia leipiä vain todetakseni etteivät ne ole syömisen arvoisia. Tällä kertaa lämpimänä ja paahdettuna tuotu leipä oli voin kanssa oikein okei. Olikohan se itse tehtyä vai jotain jota löytyisi kaupan pakastealtaasta? Pääruoka lunasti kuitenkin odotukset. Poronpotka oli maukasta samoin kuin sen kanssa tarjottu palsternakkapyree. Pekoniin käärityt pavut oli jätetty mukavan rapsakoiksi. Kastike oli kuitenkin jo turhankin siirappista. Onnistuin sotkemaan kastiketta veitseeni ja siten käsiini, ja sen jälkeen tahmaiset sormeni olivat liimaantua kiinni toisiinsa. Miehen annos oli hyvä perussuoritus, jonka raaka-aineista parsa nousi selvästi yli muiden. Siinä oli miehellä sulateltavaa kun annoksen paras komponentti oli parsa. 😉 Se oli jätetty ihanan rapsakaksi. Sienikastike olisi kaivannut vähän rohkeampaa maustamista. Jälkiruoaksi minulle oltiin tehty pohjaton versio juustokakusta. Se ei koostumukseltaan ollut kovin juustokakkumaista, vaan mielestäni paljon jämäkämpää, mutta pidin siitä kyllä hyvin paljon. Siinä oli vaniljan ja miedon sitruunan maku. Sen päällä ollut kirsikkakastike oli myös erinomaista, ei liian makeaa ja juuri sopivan kirpeää pehmeänmakuisen juustokakun rinnalle. Annokseen kuulunut mansikkajäädyke maistui myös. Miehen jälkiruoan nimi “suklaasinfonia” antoi odottaa enemmän kuin mitä annos loppupeleissä sitten oli. Suklaakakkunen, suklaanpalasia, mansikoita ja mansikkajäädykettä. Olin ehkä maalaillut mielessäni kuvaa jostain kolmen suklaan ja suklaan eri muotojen (mousse, kakku, suklaa sellaisenaan, kastike…) yhdistelystä. Joimme aterian kanssa Chateu du Trignon Cotes du Rhone-punaviiniä, joka oli sopivan hapokasta, mutta täyteläistä. Se sopi erinomaisesti poronpotkan kanssa. Yleisesti ateria ja kokemus olivat hyviä, mutta alkuruoilta olisimme kaivanneet enemmän vastinetta hinnalle.

Ravintola Walhalla
Kustaanmiekan linnake, Suomenlinna
Helsinki

Kaksi tuntia riitti kolmen ruokalajin aterialle juuri ja juuri, hyvä että olimme tilanneet menut etukäteen. 🙂 Ripeällä kävelytahdilla ehdimme sopivasti teatteriin, matka oli vain noin puolisen kilometriä, joskin mäkiä riitti. Teatteri oli hyvin positiivinen kokemus. Esiintyjät olivat hyviä, hahmot mielenkiintoisia, samoin kuin tarina. Saimme nauraa paljon. 😉 Näyttelemisen lisäksi mukana oli myös tanssia. Lavastus oli toimiva, ja sitä muutettiin tehokkaasti tarinan tapahtumien siirtyessä paikasta toiseen. Näyttelijöiden vuorosanat kuuli ongelmitta, ja kaikilta paikoilta näki hyvin lavalle. Teatteri on katettu, ja tarjolla on myös lämpimiä vilttejä. Väliaikatarjoiluista huolehti pieni koju, joka hoiti myynnin varsin tehokkaasti. Kopperoa ympäröi myös anniskelualue, ja listalta löytyi mm. viinejä, olutta ja väkeviä. Tarina oli sen verran mukaansa tempaava että pohdimme jo kovasti väliajalla mitenköhän tarina mahtaa päättyä. Esityksen kesto oli yhteensä 2 h 40 min, ja väliaika oli noin tunnin kohdalla – mahdollisuuksia oli siis siinä kohdassa arvailtavaksi yllin kyllin. 😉 Suosittelemme teatteria lämpimästi. 🙂

1407valheet

Suomenlinnasta lähdimme takaisin kohti Kauppatoria klo 22 lautalla. Olisimme halunneet poiketa Suomenlinnan panimoravintolassa, mutta se sulkee ovensa jo klo 22. Poikkesimme ennen kotiinlähtöä vielä Annankadun Oluthuone William K:ssa, jossa järjestetään joka kesän alussa siiderifestivaalit. Pyysin baarimikolta suositusta mahdollisimman kuivasta siideristä (mieluusti jotain Alkon superkuivan Sheppysin kaltaista), ja sain maistettavakseni Orchard Pigin Truffler Dryn. Siideri oli ihan hyvää, mutta ei lunastanut odotuksia – se toi mieleen vähän vesitetyn version Sheppysistä. 11,90 € arvoista se ei ainakaan ollut. Mies hörppi tyytyväisen Plevnan Smörre IPAa.

Oluthuone William K Annankatu
Annakatu 3
Helsinki

Että sellainen Helsinki-viikonloppu tänä vuonna. Muita kotimaan kesäretkiä tulevat varmaan vielä olevaan vuosittainen purjehdusretki biokemistien kanssa, sekä mökkireissu maisemiin, jossa vietin suurimman osan lapsuuteni kesistä. Saan myös tänä kesänä pidettyä ensimmäistä kertaa kesälomaa sen jälkeen kun olin 16-vuotias! Miltäköhän sekin mahtaa tuntua? 😀

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[‘GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(‘create’, ‘UA-66125539-1’, ‘auto’);
ga(‘send’, ‘pageview’);

Kommentit (2)
  1. Luonnontieteellinen museo ja shoppailua Helsingissä - Kauneus & Terveys -blogit
    27.10.2016, 18:29

    […] teimme poikaystävän kanssa retken Helsinkiin. Perjantai-illan vietimme äitini kanssa, ja lauantai-iltana menimme Suomenlinnaan syömään ja kesäteatteria katsomaan. Lauantaipäivän aloitimme käymällä eräässä lapsuuteni suosikkiretkikohteista: […]

  2. Food & Fun E. Ekblomissa - Kauneus & Terveys -blogit
    27.10.2016, 16:25

    […] hyvin myös viinisuosituksensa kanssa. ? Heittämällä parempi kuin kesällä syömämme Walhalla Gourmetin graavattu nieriä […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *