Sokerikoukku – urbaanilegenda?

Helsingin sanomissa julkaistiin viime torstaina (3.11.16) juttu, jossa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm julisti että sokeri ei auheuta riippuvuutta ja sokerikoukku on urbaanilegenda (ks. Professori: Sokeri ei aiheuta riippuvuutta – nollalinja sokerin kanssa on terveyden kannalta turha). Voin kuvitella että moni tuon lukenut (etenkin nainen) on meinannut hörppäistä aamukahvit väärään kurkkuun.

sokerikoukku1

En ole itse ikinä ollut juurikaan makean perään. Lapsena herkkuni olivat jälkiuunileipä, tuoreet ja porkkanat, nyt aikuisena karkkiani ovat marjat, hedelmät ja tumma suklaa. Pärjään hyvin pitkiä aikoja ilman mitään edellä mainittuja makeampia herkkuja, mutta ai että jos ostan jostain syystä maitosuklaalevyn – sitä tulee syötyä heittämällä enemmän ja nopeammin kuin tavallisia herkkujani. Mitä enemmän syön sokeria, sitä enemmän sitä tekee mieli. Moni varmasti tuntee tämän ilmiön. Kun on päässyt sokerin makuun, siitä on vaikea päästä irti. Ei kai muuten karkkilakkoja ja herkuttomia kuukausia olisi olemassakaan?

sokerikoukku3Osaatko sinä jättää herkkubuffetissa maistamisen yhteen, vai pitäisikö kaikkia kokeilla?

Miten Fogelholm sitten pystyi väittämään että sokerikoukku olisi urbaanilegenda? Jos asiaa katsotaan tieteen kannalta, sokeri ei aiheuta samanlaista addiktoitumista kuin artikkelissakin mainitut huumeet. Huumeet ja nikotiini vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin luoden riippuvuuden. Sokeri ei tee tätä. Makeat ja rasvaiset ruoat aktivoivat voimakkaasti aivojen palkkiojärjestelmää, ja tekee siten niiden syömisestä houkuttelevaa ja ”kannattavaa”. Muun muassa Gearhardt et al., 2011 totesivat että tietty ruoka voi laukaista riippuvuuden kaltaista käytöstä vähentäen ruoan kulutuksen kontrollia palkkiojärjestelmän aktivaation seurauksena. Myös Zilberter, 2012 käy kommentissaan läpi viime aikaisia havaintoja ruoka-addiktioista, ylipainosta ja makroravinteista tiivistäen, että juuri makeus ja runsaat hiilihydraatit yhdistettynä rasvaan ovat se kaikista koukuttavin ja ylipainoa edistävin vaihtoehto. Esimerkiksi pelkkä runsas rasva ei aiheuta samaa, vaikka onkin energiamäärältään runsas. Elikkä mitenkäs olisi, maistuuko viineri tai maitosuklaa? Ja tekeekö sellaisen jälkeen nopeasti mieli seuraavaa?

valkosuklaaMaitosuklaassa ja valkosuklaassa on koukuttava sokerin ja rasvan yhdistelmä

Fogelholmin mukaan totaalikieltäytyminen sokerista on turhaa (joskaan ei haitallista) ja makean jälkiruoan voi syödä vaikka joka päivä, jos aikuisen sokerinsaanti pysyy 50-70 g päivässä. Yksi sokeripala painaa 2,5 grammaa eli aikuiselle olisi ihan okei syödä 20-35 palaa sokeria päivässä. Olen ehkä vieraantunut siitä miten keskivertosuomalainen syö, mutta minusta ainakin tuo määrä kuulostaa valtavalta. Oma oloni ei varmastikaan olisi hyvä jos söisin tuollaisen määrän sokeria JOKA PÄIVÄ – vatsaoireita, turvotusta ja mielialan heilahteluita.

sokerikoukku2

Itse en myöskään kannata totaalikieltäytymistä, jos ei ole pakko. Jos sokeria pystyy käyttämään kohtuudella, en näe syytä rajoittaakaan sitä. Toisilla toimii vähän joka päivä, toisilla pitää olla karkkipäivä. Joillain taas karkkipäivä tarkoittaa sitten sitä, että silloin vedetään niin paljon että tulee huono olo. Oma kikkani sokerihimojen hillitsemiseen on säännöllinen ja riittävä syöminen. Liian kevyet ja rasvattomat ateriat saavat verensokerini heilahtelemaan ja sokerihimo iskee. Sama seuraa siitä että ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Siksi pidänkin aina huolen siitä että syön riittävästi ja laadukasta ruokaa. Näin minun ei tarvitse kieltäytyä mistään ja voin paremmin. 🙂

Mikä on sinun niksisi ja suhtautumisesi sokeriin?

Lisää terveysaiheisia kirjoituksia:
Gluteenista oireita ilman keliakiaa?
Hyvä, paha punainen liha?
Lukustressi
Liian kova treeni, liian vähäinen syöminen
Liivatteen hyödyt
Heraproteiinivalmisteet ja niiden laatuerot laadusta
Maitotuotteiden haitat
Nivelkivun taltuttaminen
Leikkauksesta toipuminen, osa 1: Antibiootit, probiootit ja lisäravinteet
Leikkauksesta toipuminen, osa 2: Toipilaan ruokapäiväkirja ja parantava puuro
Leikkauksesta toipuminen, osa 3: Liikuntastoppi ja neljä seinää

Kommentit
  1. 1

    Em sanoo

    Sikäli totaalikieltäytyminen ei ole hyvästä, sillä se lisää himoja samalla tavoin kuin kaikki kiellot.

    Toisaalta olen sokerin suhteen sitä mieltä että makea maku on verrattavina suolaiseen, makeampaan ja suolaisempaan tottuu ja me ollaan totuttu (mun mielestä) liian makeaan. Makuaistimme on turtunut.

    Muistan kuinka kummityttöni veti marjoja kuin karkkeja pienempänä. Sitten kun pääsi karkin makuun, niin ei marjat enää maistuneet niin hyviltä.

    Itselläkin on kokemuksia pitkän (n. 2 kk) makealakon (ei leivonnaisia, ei karkkeja eikä muitakaan makeita herkkuja) jälkeen, että karkit on ylimakeita ja jopa vähän ällöttäviä. Kun lakon lopettaa, niin nopeasti siihen liian makeaan taas tottuu, kun antaa itsensä tottua.

    • 1.1

      siiri sanoo

      Kiitos kommentistasi, Em! 🙂
      Tunnistan tuon mitä sanot turtumisesta! Tunnen valitettavan monia, joille pelkät marjat eivät uppoaisi vaan päälle pitää ripotella sokeria. Eikä ihme, jos aikuiselle ok määrä sokeria on tuo jutussa mainittu 50-70 g päivässä… Ei ihme, jos kaikki pitää saada lisämakeutuksella kun suu on siihen tottunut.

      Silloin kun olen ollut pitkään ilman sokeria maistan taas kaikesta makean – cashewpähkinöistä, kookosmaidosta ja bataatti oli melkein liian makeaa! Nykyään kun syön hedelmiä useammin, ei bataattikaan tunnu enää liian makealta. Karkki on todella tehokas turruttaja kun sen makuun pääsee…

      • 1.1.1

        elli sanoo

        Hei,
        tarkoitetaako tuossa jutussa olevaa sokerimäärää 50-70g suoraan sokerista tulevana, vai onkohan siihen laskettu myös muista hiilihydraateista tulevat sokerimäärät? Sokerittomuuteen kyllä tottuu yllättävän hyvin ja marjojen maku tulee sen jälkeen paremmin esille!
        t.elli

        • 1.1.1.1

          siiri sanoo

          Sokerittomuuteen tottuu, onneksi. 🙂 Tärkeintä on vain ettei aluksi anna periksi liian nopeasti. 😉

          Tuossa jutussa ei erotella puhutaanko lisätystä sokerista vai myös hedelmistä yms tulevasta, mutta veikkaisin että sillä tarkoitetaan kaikkea sokeria. Jutussa joka tapauksessa puhutaan että lisättykin sokeri on ok tuossa kiintiössä ja että jälkiruokaa voi syödä vaikka joka päivä.

          • 1.1.1.1.1

            elli sanoo

            Jos leipää syö ja muuta hiilihyraattipitoista ruokaa, niin nopeasti tuo
            50-70g:n raja paukkuu. Siihen jos lisää vielä sokeria, niin ollaan jo isoissa luke-
            missa!

            Ja kiitos hienosta blogista, juttujasi on mukava lukea! ja reseptejä on jo huima määrä 🙂
            t.elli

          • 1.1.1.1.2

            siiri sanoo

            Kiitos elli kivasta palautteesta! 🙂

            Tuolla 50-70 grammalla ei tarkoitettu kaikkia hiilihydraatteja, vaan nimenomaan sokereita. 😉 Kaikki runsashiilihydraattinen ei sisällä runsaasti sokeria, kuten esimerkiksi riisi ja bataatti. Itse suosinkin tärkkelyshiilihydraatteja sokerin sijaan ruokavaliossani.

  2. 2

    kraula sanoo

    Kiitos kivasta blogista. Olen lukenut jo pitkään, mutta ei ole tullut kommentoitua, nyt rohkaistuin…

    En itse ole totaalikieltäytyjä sokerin suhteen, mutta haluan valita tarkoin tilanteet, joissa sokeria syön. Teen esim. omat leipomukset ja ruoat sokerittomina, mutta saatan ihan hyvällä omallatunnolla ostaa maitosuklaata perjantai-illan herkuksi. Ulkona tai kylässä syödessä en myöskään jaksa olla kauhean tarkka, valitsen vaan tarjolla olevista vaihtoehdoista pienimmän pahan ja otan kakkua vähän pienemmän siivun jne.. Toisaalta mäkään en ole koskaan ollut sokerin perään, vaan enemmän suolaisten herkkujen ystävä, mutta se onkin ihan eri aihe.

    Fogelholmia ylipäätään mun on vaikea ottaa tosissaan. Hän tuntuu olevan vähän vieraantunut todellisuudesta. Tässäkin artikkelissa vähän ärsyttävää sanoilla kikkailua; että sokeri ei aiheuta samanlaista neurokemiallista addiktiota kuin nikotiini ja huumeet. No okei, ei sitten, mutta jollain mekanismilla monille ihmisille kuitenkin syntyy riippuvuudenkaltainen suhde sokeriin. Ongelma on olemassa, oli sen taustalla sitten mikä tahansa mekanismi. (Jos siis näkee sokerin liikakäytön ongelmana – minä näen.) Ja olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että tuo sokerimäärä on huima. Tosin monelle se on varmaan ihan jokapäiväistä, kun sokeria on aamiaismyslistä lähtien ihan joka paikassa, myös niissä pinaattiletuissa. Miksi, miksi sitä pitää sirotella ihan joka paikkaan? Huoh. Tietysti jokainen saa syödä vaikka kilon sokeria päivässä jos haluaa, mutta piilosokeri tekee elämän vaikeaksi jos sitä haluaa välttää, ja usein se sokerilisä on vielä ihan turha.

    Tästä viikonlopun viettoon, aion syödä paitsi sokeritonta kurpitsapiirakkaa (kiitos maidottomasta reseptistä!), myös rehellistä valkosuklaata!

    • 2.1

      siiri sanoo

      Tosi kiva kuulla mielipiteesi, Kati – kiva että rohkaistuit. 🙂

      Itsellä on myös aika pitkälti se periaate että kun omassa normaaliruokailussa ja kotona tehdyssä ruoassa asiat ovat niin sanotusti kunnossa, voi mielitekojen ja kyläilyreissujen suhteen olla vapaamielisempi. Joku voisi tosin olla sitä mieltä että helppohan minun on sanoa kun en ole koskaan ollut niin makean perään. Tunnen itsekin sellaisia henkilöitä, joilla sokerikoukku iskee todella helposti päälle eikä mikään ole liian makeaa.

      Minunkin mielestäni tuossa Fogelholmin haastattelussa vähäteltiin liikaa mikä lasketaan addiktoivaksi. On totta, ettei mekanismi ole sama kuin päihteissä, mutta kuten linkittämini tutkimusviitteetkin osoittavat, on muunkinlaisia mekanismeja jotka koukuttavat. Ja nykyään tosin sitä sokeria tungetaan ihan joka paikkaan – onko se todella tarpeellista? Makuaistihan siinä turtuu. Ja kun maalaisjärjellä ajattelee on varmasti monta muuta parempaa energianlähdettä kuin sokeri. 70 g sokeria vai saman energiamäärän edestä jotain muuta? Minä tiedän kumman itse valitsisin…

      Ja oikein kivaa viikonloppua sinne! Nyt tuli itsellekin kurpitsapiirakkahimo. 😉

  3. 3

    sanoo

    Hei Siiri,

    Hesarin juttu aiheutti tosiaan meidänkin keskustelufoorumilla äläkän. 🙂 Sokerista pitäisi puhua enemmän, mutta ilman vastakkainasettelua. Pidin kirjoituksesi neutraalista sävystä. Kokonaan sokerin välttäminenhän on lähes mahdotonta, eikä edes kovin kannatettavaa. Monet kuitenkin kokevat helpommaksi tiettyjen (sokeripitoisten) herkkujen välttämisen päivittäisessä ruokavaliossa kuin niiden nauttimisen kohtuudella.

    Huomasit ehkä vastineeni artikkeliin, joka ilokseni julkaistiinkin heti seuraavalla viikolla HS:n mielipidesivulla. Kirjoitus löytyy täältä: http://www.hs.fi/paivanlehti/07112016/a1478402270537

    Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    Sanna Ruoka ja riippuvuus -projektista

    • 3.1

      siiri sanoo

      Hei Sanna,

      Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! En ollut huomannut kirjoitustasi, mutta kiitos paljon kun linkitit sen – olen näköjään onnistuntu törmäämään samoihin lähteisiin, vaikka työkseni tekemäni tutkimus onkin eri alueelta. Todella kiva kuulla että pidit tavasta, jolla kirjoitin aiheesta. Terveysuutisointi menee monesti niin ääripäiden revittelyyn ja yksittäisistä löydöksistä halutaan repiä kohuotsikoita, yritän itse aina katsoa asiaa laajemmalta vaikka omat mielipiteeni menisivätkin tiettyyn suuntaan.

      Pitääkin käydä tutustumassa teidän projektiinne. 🙂

    • 4.1

      siiri sanoo

      Halusitko siis Ilkka varoittaa syömästä liikaa sokeria Alzheimerin taudin riskin takia?

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *