Sideways, merlot ja espanjalaiset juustot

Lomaterveiset kaikille lukijoille! Vietän ansaittua kesälomaviikkoa, ja saavuimme juuri eilen mökille Nastolan lähelle. Kuullostaa varmaaan hassulta, mutta vietän ensimmäistä kertaa kesälomaa sen jälkeen kun olin 16-vuotias. Sen jälkeen olen aina vain opiskellut tai tehnyt töitä. Valmistuin keväällä ja olen tätä nykyä tohtorikoulutettava. Meinasin intuitiivisesti porskuttaa tämänkin kesän läpi ihan vain töitä tehden, mutta kun työpaikka äkisti tyhjeni juhannuksen jälkeen kun kaikki jäivät viisiviikkoisille kesälomilleen, rupesin minäkin pohtimaan vaihtoehtoja. Hetkonen, kyllähän minäkin olen oikeutettu kesälomaan? Se vaan tuppaa välillä unohtumaan kun lähimmät työkaverini ovat Intiasta ja Pakistanista ja töissä seitsemänä päivänä viikossa. Lopulta päätin kuitenkin että kyllä loma tekisi hyvää. En vielä villiintynyt loman pituuden suhteen, vaan otin ihan vain viikon paussin. Viihdyn töissäni ja siellä on nyt paljon mielenkiintoista meneillä, joten en kokenut sen suurempaa lomantarvetta. Sitäpaitsi säästän mieluummin lomaa syksylle tai loppuvuodelle, jolloin poikaystävänikin on toivon mukaan löytänyt työpaikan ja meillä voisi olla varaa matkustamiseenkin.

Juuri näistä säästösyistäkin lyhyt loma lähiympäristössä tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Olen lepäillyt, nähnyt kavereita, kirjoitellut blogia, käynyt treenaamassa ja tehnyt pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Tiistaina pidimme poikaystävän kanssa myös integroidun juusto- ja leffaillan. Illan leffana meillä oli Sideways, joka meidän oli pitänyt katsoa jo pitkään. Syykin on päässyt jo unohtumaan, mutta tiesimme että merlot-rypäle liittyisi leffaan jotenkin, joten sitä piti olla nyt myös seurana. Poikaystävä etsi Viini-lehden sivuilta kiinnostavaa merlot’a ja löysi La Celia Pioneer Reserven. Se oli arvioitu neljän tähden viiniksi, ja sen sanottiin olevan monipuolinen viini. Siis juusto-, viini- ja leffailta! Juustoillan menu oli jo melkeinpä etukäteen päätetty. Toin toukokuiselta Madridin lomaltani kevyet 8 kg juustoja tuliaisiksi. Puolet tuli syötyä jo valmistujaisissani, ja suurin osa on jo syöty, mutta tällekin juustotarjottimelle riitti vielä kolme espanjalaista herkkua.


Roquefort


Illan juustotarjottimen Espanja-teemasta poikkesi ranskalainen lampaanraakamaitosinihomejuusto roquefort. Se vaan on niiiin hyvää. Mies ei ole sinihomejuustoihminen, mutta juhannuksen juustoilta todisti että hänkin on päässyt hyvin roquefortin makuun. Sinihomejuusto ja sinihomejuusto eivät ole sama asia. Roquefortin kanssa loistivat tällä kertaa tuoreet, pehmeät luomutaatelit, mutta ei pidä myöskään unohtaa Samos Nectar-jälkiruokaviiniä, joka toimii kyseisen juuston kanssa vielä paremmin kuin monien tuntema sinihomejuusto+portviini-pari. Makuyhdistelmä on niin hyvä, että olen kirjoittanut siitä ihan oman hehkutuksensa: Roquefort <3 Samos Nectar-jälkiruokaviini. Lidlin roquefort on edelleen suosikkini helposti saatavilla olevista roqueforteista. Se on hyvän makuista, siinä on miellyttävä koostumus ja se on puolet edullisempaa kuin muut tuotteet.
Illan
juustosetti:
Gamonéu (Espanja, lehmän- ja vuohenraakamaito)
Manchego (Espanja, pastöroitu lampaanmaito)
Roquefort (Ranska, lampaanraakamaito)
San
Mauricio (Espanja, pastöroitu lehmänmaito)
Lisäksi:
Tuoreet
luomutaatelit
Lakritsilla
maustettu kirsikkahillo (Les folies fromages)
Persikka-rosmariinihillo
(resepti alla)
J. P. Chenet Coulombard-Chardonnay
La Celia Pioneer Reserve 2011 Merlot
Juustovalikoima oli erittäin onnistunut. Kaikki juustot olivat omanlaisiaan, eikä neljän juuston valikoimassa ollut maultaan tai koostumukseltaan kahta samanlaista. Kun kysyinkin lopuksi poikaystävän suosikkeja, ei hän pystynyt valitsemaan mitään tiettyä. Kaikki olivat maistuneet ja olleet niin erilaisia, että jokaista teki mieli syödä. Juustot kuluivat tasaisesti eikä niin että yksi loppuu heti alkuunsa ja toinen jää melkein koskemattomaksi. 


Lakritsilla maustettu mustakirsikkahillo (lampaanmaitojuustoille)

Juustojen kanssa syötiin mm. Stockmannilta ostamaan Les folies fromagesin juustohilloa. Kyseessä on useamman hillon sarja, joista jokainen on räätälöity makuyhdistelmä jollekin tietylle juustolle tai juustotyypille. Viime jouluna annoin serkuilleni joululahjaksi camembertit ja sarjan camembert-hillon, joka oli kuminalla maustettua aprikoosihilloa. Pääsin itsekin maistelemaan, ja se oli kyllä hyvä yhdistelmä! Tällä kertaa meillä oli lampaanmaitojuustoille tarkoitettua lakritsilla maustettua mustakirsikkahilloa. Se oli kyllä superhyvä, ja sopi lampaanmaitojuusto manchegon lisäksi muillekin juustoille. Kirsikkahillon lisäksi keittelin myös oman persikkahillon, jota maustoin tuoreella rosmariinillä. Hillosta tuli persoonallisen makuista, ja se sopi hyvin San Mauricio tryffelijuustolle sekä gamoneulle, manchegolle kirsikkahillo oli parempi pari.

GAMONÉU
/ QUESO GAMONÉU / GAMONÉDO
Espanjan
Asturiasta kotoisin oleva gamonéu on rasvainen, kova, artesaanijuusto, joka
tehdään pastöroimattomaan lehmän-, lampaan- ja vuohenmaidon sekoitukseen
(vähintään kahdesta eri maidoista). Juustoa peittää kirjala luonnonkuori, jossa
voi olla vivahteita niin ruskeasta, punertavasta, vihreästä kuin sinisestäkin
homeesta. Rakenteeltaan se on kovaa ja murenevaa. Juusto on kevyesti
savustettu. Savu on kuitenkin niin mieto, että ensiksi juustosta havaitsee muut
maut, ja sen, ettei se suinkaan ole vain lehmän maidosta tehty. Savusta saa
kiinni sitten kun muut maut on havaittu, mikä onkin minusta hyvä, sillä
juustotarjottimelle en voimakkaan savuisia juustoja ottaisi. Tämä oli kuitenkin
varsin oivallinen valinta juustotarjottimelle. Maukas ja persoonallinen,
aromikas, pähkinäinen, kevyen hapokas ja miedon savuinen. Gamonéu toimi hyvin
persikka-rosmariinihillon sekä kirsikkahillon kanssa. Juustolla on myös
DOP-alkuperäsuoja. Lisätietoja juustosta ja sen valmistuksesta voi lukea
täältä.





MANCHEGO
Manchego,
manchego, manchego…. Jos suomalaiset jonkun espanjalaisen juuston tuntevat,
niin manchegon. Sitä saa nykyään aika lailla joka kylästä ja se on tuttu näky
ravintoloiden listoilla. Manchego on PDO-alkuperäsuojan omaava pastöroituun
lampaanmaitoon tehty juusto, joka on peräisin La Manchan alueen
mancha-lampaiden maidosta. Se on rakenteeltaan kova, muttei mureneva niin kuin gamonéu.
Manchegoa peittää tyypillisesti ruskea vahakuori, ja Suomessa sitä saa yleensä
6-12 kk kypsytettynä.  Ulkomaisissa
pakkauksissa voi nähdä merkintöjä fresco,
semicurado, curado
ja viejo,
jotka kuvaavat juuston kypsytysikää nuoresta pitkään kypsytettyyn. Mitä
pidempään kypsytetty juusto, sitä kovempi ja kuivempi se on rakenteeltaan. Juusto
on maultaan mieto, mutta kuitenkin hyvin maukas ja aromikas, pähkinäinen,
kermainen, hedelmäinen ja aavistuksen makeahko. Pitkään kypsytetytkään
manchegot eivät ole kovin voimakkaita. Jos pitää manchegosta, mutta kaipaa
vähän enemmän potkua, kannattaa kokeilla sen raakamaitoon tehtyä ”siskoa”, zamoranoa.
Zamoranoa Suomessa myyvät ainakin Stockmannit. Manchego on hyvää sellaisenaan
herkuteltuna, ja se sopii erinomaisesti erilaisten hillojen ja hedelmien
kanssa. Tapas-annoksissa sitä näkee monesti joko hunajalla tai yrteillä
maustettuna. Manchegoa kannattaa maistaa myös sherryn kanssa. 😉 Makeahko
sherry tosin saattaa olla parempi valinta kuin rutikuiva, jota testasimme taannoin E. Ekblomissa. Se on poikaystäväni lempi ”erikoisjuusto”, joten se
on aika tuttu näky juustotarjottimellamme. Mikäs siinä, hyvää se onkin. 🙂

SAN
MAURICIO
San Mauricio on aidolla tryffelillä kuorrutettu juusto espanjalaiselta La Pardinan
juustolalta. Toin sen toukokuussa tuliaisina Madridin reissultani. Kyseessä on
lehmämaitojuusto, joka on kuorrutettu aidolla tryffelillä, ja ulkonäön perusteella
tryffeliä on juustomassassakin mukana. Juusto on rakenteeltaan pehmeä tai
puolikovaa ja hyvin kermaista. Juustoa peittävä tryffelikuori on tahmea ja
kostea. Sen kermaisuus toimii hyvin sen melko lihaisankin,  suolaisen maun kanssa. Juuston voimakkaat maut
ovat oiva yhdistelmä makeille lisukkeille ja se toimi hyvin persikka-rosmariinihillon
ja taatelien kanssa. San Mauricio oli myös valikoimamme juustoista paras kaveri
punaviinille, siinä missä muut juustot toimivat melkeinpä paremmin valkoviinin
kanssa. Tämä lienee paras tryffelijuusto, jota olen tähän mennessä maistanut
(tai no on brie de meaux’n juustoon tehty tryffelivoitäytteinen brie aux
truffeskin kielenvievää). Voisin ostaa toistekin, jos sitä jossain tulisi
vastaan.
Pienten
valmistajien juustoja on monesti vaikea jäljittää taaksepäin (etenkin kun
espanjalaisten englanninkielen käyttö on keskimäärin aika vajavaista), mutta La
Pardina tekee poikkeuksen. Juustola on aktiivinen Facebookissa, ja nettisivutkin
löytyvät peräti englanniksi! Nettisivuilta löytyy tietoa vuohista ja miten ne
asuvat, maidon käsittelystä ja tuotteista. Lisäksi tila kertoo osallistuvansa
lasten opetukseen maanviljelystä ja maataloudesta. Sympaattinen tila, ja
muutenkin tykkään tuottajista, jotka kertovat mielellään tuotteistaan.
Tällaisia suosisin mielelläni. La Pardinan tuotteita saa Madridissa ainakin Stockaa vastaavalta Corte des Inglesiltä. Nettisivuilta löytyy myös kartta, jossa kerrotaan
missä juustoa myydän kansainvälisesti ja kehotetaan ottamaan yhteyttä
lisätietojen saamiseksi. Tukholman kohdalla näyttäisi olevan täplä…. 😉 Pitää
myös vinkata Espanjassa asuvalle ystävälleni neiti L:lle että tutustuu merkkiin
tarkemmin!
PERSIKKA-ROSMARIINIHILLO
3
kypsää persikkaa
1
oksa tuoretta rosmariiniä
Hieman sitruunamehua
Mustapippuria
Hyppysellinen
suolaa
Maun
mukaan (karamelli-) steviatippoja tai muuta makeutusta
½-1
tl liivatejauhetta

Poista persikoista kivet ja pilko ne. Pistä ne kattilaan sitruunamehun ja rsomariini kanssa. Kypsennä persikoita miedolla tai keskilämmöllä niin että niistä alkaa irrota nestettä. Mausta mustapippurilla ja hyppysellisellä suolaa. Keittele hilloa noin 20-30 minuuttia, kunnes persikat alkavat hajota. Soseuta persikat sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Ripottele joukkoon liivatejauhe samalla sekoittaen – hillon ollessa vielä kuumaa. Lisää makeutusta makusi mukaan. Anna hillon jähmettyä jääkaapissa.

Ostamani
persikat näyttivät aivan tavallisilta, mutta olivat lihaltaan valkoisia. Siksi
hillonkin väri on enemmän vaalean punertava, kuin oranssinkeltainen. Mitkä vaan
persikat sopivat. 😉
PS.
”Pitää katsoa Sideways” korvaantui nyt ”pitää katsoa Sliding doors”-fiksaatiolla.
Minä nimittäin epäilin että olisin joskus nähnyt Sidewaysin, mutta mielikuvat
olivat hyvin hatarat. Odotin koko ajan että ruudulle tulisi Gwyneth Paltrow,
mutta aika nopeasti huomasin, ettei leffassa kyllä ollut mitään minulle tuttua.
Leffa, josta minulla oli hatarat muistikuvat taisi sittenkin olla Sliding doors
– sehän nyt kuullostaakin melkein samalta kuin Sideways…. Asia jäi nyt
vaivaamaan minua sen verran, että sekin leffa pitää nyt katsoa. 😛
Merlot ei myöskään ollut Sidewaysissa niin suuressa roolissa kuin odotimme. Pinot noirista puhuttiin sen sijaan paljon, mutta oli sillä merlot’llakin roolinsa. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *