Pariisin ravintola- ja kahvikokemukset

Terveiset Pariisista! Pitkä viikonloppu hujahti hetkessä, mutta vajassa neljässäkin päivässä ehti kokea paljon kaikenlaista. Asioita, joita haluaisin jakaa, kertyi niin paljon, että jaan taas tarinat useampaan kirjoitukseen. Linkkailen myöhemmät osat niiden julkaisun mukaan tänne, ja Matkustaminen-hakemistoon, mistä löytyvät kaikki muutkin matkakertomukseni. Pariisitarinoista ensimmäisenä vuoroon pääsevät ravintolakokemukset.

Muut Pariisi-kirjoitukset:
Pariisin nähtävyydet ja ostokset
Ruokamatkailija Pariisissa – macaroneja ja maitotuotteita


Kuvat ravintoloista on aina kuvauksen alla!
AU P’TIT DOUAI
92 Rue Blanche, 9. kaupunginosa
Päädyimme tänne sudennälkäisinä kun emme jaksaneet käyttää aikaa paikan etsimiseen. Paikka oli värikkäästi sisustettu sekalaisella tilpehöörillä, ja näytti varsin mukavalta paikalta illanistumiseen. Ystävällinen tarjoilijapoika tulkkasi meille menua ja auttoi minua löytämään sopivat vaihtoehdot. Gluteenia lähteet taisivat olla vähän epäselvät, hän oli ilmeisesti siinä käsityksessä että perunassa olisi gluteenia. Minä söin alkuruoaksi vuohenjuusto-punajuuritiramisun, pääruoaksi koftia tomaattikastikkeessa (olivat kuulemma vain lihaa), ja jälkkäriksi juustoja. Paikasta jäi kiva fiilis, vaikka ruoka oli siellä ehkä enemmän pakollinen juttu, kuin satsauksen kohde. Näin kuinka miehen annoksen spagetti tuli mikrosta. Kiva tarjoilija sattui osaamaan vielä pätkän suomenkielistä lastenlauluakin, jonka esitti meille. Paikan englantia osaamaton emäntäkin toivotti kaikki tulijat kuuluvasti tervetulleeksi ja hyvästeli lähtiessä. Kolmen ruokalajin menu maksoi 16,5 €. Viinilasi olisi lähtenyt reilulla kolmella eurolla.

BISTROT L’ARISTIDE
Rue des Martyrs, 18. kaupunginosa
Ruoka ei ollut erikoista, mutta ihan ok hintaan nähden (kolme ruokalajia 15 €).  Sipulikeitto maistui lähinnä lihaliemellä, ja juusto oli ensiksi unohtunut annoksesta. Pääruoaksi valitun kanan lisukeranskikset vaihtuivat ongelmitta salaattiin, mutta jouduin lähettämään annoksen takaisin keittiöön, sillä salaattiin oltiin ripoteltu runsaasti paistettua sipulia, mikä ainakin minun käsitykseni mukaan sisältää aika lailla aina vehnäjauhoja. Tarjoilijan englanti oli lähinnä auttava, joten jäi vähän epäselväksi ymmärsikö hän ongelman. Sain kuitenkin uuden annoksen pikavauhtia eikä siitä otettu hernettä nenään. Muutenkin positiivinen palvelu pelasti paljon, se oli ystävällistä ja huumorintajuista.
JUVENILES
47, rue de Richelieu, 1. kaupunginosa

Selailin ennen matkaamme jonkin verran David Lebovitzin blogia (sieltä löytyi myös idea kahvilla maustettuun lampaanpotkaan ;)), josta löytyy paljon kirjoituksia pariisilaista ravintoloista. Yksi paikka, joka erottui meille sopivan kuuloisena oli Juveniles, joka on 28 vuotta sitten perustettu viinibaari/-kauppa/perheravintola skottilaisella omistajataustalla. Ravintolaa pyörittää nykyään perustajan tytär, joka puhuu sujuvasti englantia ja ranskaa. Me lähdimme etsimään paikkaa ihan tuurilla ilman varausta, ja onnekkaina pääsimme sinne syömään – tosin aikarajaksi saimme 1,5 tuntia. Saavuimme paikalle hieman etuajassa, sillä keittiö aukeaa vasta seitsemältä, mutta ehdimmepähän nauttia lasit shamppanjaa työpaikkarahoitukseni kunniaksi. 😉 Pysyvä menu oli täynnä kiinnostavia ruokia (mm. skottitaustan kunniaksi haggisia), mutta valitsimme illan menun (menu de soire). Illan menun kaksi ruokalajia maksoi 21,5 €, ja koko hoito 28,5 €. Testi-iltana menuun kuului isoisän reseptillä tehtyä maalaisterriiniä, porsaankylkeä(?) porkkanoilla, hunajalla, rusinoilla ja korianterilla sekä riisivanukasta suolakaramellikastikkeella. Maalaisterriini sisälsi gluteenia (kuten muuten suurin osa terriineistä, vinkki keliaakikoille), mutta se sai mieheltä kehuja maukkaidesta. Itse söin alkuun appelsiinilla ja fenkolilla maustetun simpukkakeiton. Simpukat olivat laadukkaita ja pehmeitä, ja liemi oli paksua ja supermaukasta, joskin hieman liian suolaista. Pääruoan possu oli mureaa, ja muutenkin maut olivat juuri kohdillaan. Lisukecouscous oli minun annoksessani korvattu maukkaassa liemessä kypsennetyllä lehtikaalilla. Kyllä maistui. Ja se jälkiruoka – thank god, olen ottanut riisin takaisin ruokavaliooni! Annos ihanan kermaista ja vaniljaista, suuriryynistä riisivanukasta oli valtava, ja se suolakaramelli – se oli niin hyvää, että kippo teki mieli nuolla. 😀 Paikka vaikutti niin mukavalta, että siellä olisi ollut kiva istua pidempäänkin, ja jos meillä olisi ollut ruumaan menevä matkalaukku niin olisimme ostaneet viinituliaisiakin. Ravintolassa oli ennen seitsemää vain yksi pariskunta meidän lisäksemme, mutta keittiön auettua porukkaa alkoi virrata niin, että ravintola oli kahdeksaan mennessä täynnä. Pöytävarauksesta ei siis olisi haittaa. Hauskana detaljina ravintolassa on ainakin alkuillan omistajan koira (shar pei), joka ei paljoa asiakkaista piittaa, mutta vahtii välillä lasioven läpi ohikulkevia koiria.

PS. The Guardian on rankannut Juvenilesin Pariisin 10 parhaan viinibaarin joukkoon.

BISTRO SAINT DOMINIQUE
131 Rue Saint-Dominique, 7. kaupunginosa

Ranskalaista palvelua kuvataan usein viileäksi, mutta täällä meillä oli maailman aurinkoisin ja hymyilevin miestarjoilija, kerrassaan ihana! Kaksi ruokalajia maksoi lounasaikaan 16.50 €, ja kolme taisi olla sitten noin 20 €. Menuun kuului myös lasi viiniä (tai limsaa). Me menimme tällä kertaa pää- ja jälkiruoalla. Menussa oli sopivasti vaihtoehtoja, sekä hauskasti ilmeisesti henkilökunnan bravuureja. Mies otti paikan isännän nimikkoburgerin ja jonkun Raimon talossa tehdyt jäätelöt, minä entrecoten bearnaisekastikkeella ja Mamie Pauletten creme bruleen. Burgeri oli miehen mukaan paras aikoihin, mikä on aika paljon se. Erityiskehuja sai mediumiksi jätetty, paksu jauheliha pihvi, joka oli laadukas ja erittäin maukas. Itse ilahduin erityisesti bearnaisekastikkeelta, joka oli selvästi aitoa tavaraa, ei purkista. Se maistui ihanasti ”itse tehdyltä”, ja rakuuna maistui sopivasti. Myös pihvi oli hyvän kokoinen, ja kun kysyin annoksen ranskisten vaihtomahdollisuuksista, kysyttiin haluaisinko mieluummin salattua vai vihreitä papuja. Melkein harmitti että alkuruoat jäivät ottamatta. Käy täällä, jos vierailet Eiffel-tornilla.





L’AUBERGE DU LOUVRE
98 Rue Saint Honoré, 1. kaupunginosa

Louvren lähellä, mutta älkää vaivautuko. Reissun tympein palvelu, eikä ruokakaan ollut maukasta. Kolme ruokalajia 19 €.
SHAKESPEARE & COMPANY
37 rue de la Bûcherie, 5. kaupunginosa

Aivan Notre Damen kupeessa Seinen eteläpuolella sijaitsee englanninkielisiin kirjoihin keskittynyt Shakespeare & Company-kirjakauppa, jonka kupeessa on myös pieni, söpö kahvila. Kahvilan valikoimiin kuuluu meheviä piiraita ja ruokaisia leipiä, erityisesti epäranskalaista ruisleipää (ei sentään reikäleipää, vaan vuokaleipää). Valikoimista löytyy myös mm. gluteenitonta crumblea, chiavanukasta ja vegaanista proteiinismoothieta. Eivätköhän täällä hipsteritkin viihtyisi. Muutama kirja oli myynnissä kahvilankin puolella. Kahvilan ikkunoista voi ihailla Notre Damea.




Japanilaisia ravintoloita oli aivan valtavasti, vielä enemmän kuin Madridissa. En ole syönyt japanilaista vuosiin, ja olin kiinnostunut näkemään mitä muuta se tarjoaa kuin sushia. Huoneistomme vuokrannut Marion kehui lähistöllä ollutta Tsubamea (40 Rue de Douai), mutta se oli tietty kiinni sunnuntai-iltana kun olisimme sinne voineet mennä. Joka kulmasta tuntui myös löytyvän kiinalainen take away-ravintola (emportier), jossa ruoat olivat valmiina esillä tiskissä. Aluksi ne vähän epäilyttivät, mutta kyllä me päädyimme sellaisestakin ruokaa ostamaan kun olimme uupuneita koko päivän kävelystä ja päätimme syödä illallisen asunnolla. Ostimme isommat boksit sipulihärkää ja thaihärkää, keskikokoisen paistettuja nuudeleita miehelle ja pienen boksin jättikatkarapuja minulle hintaan 33 €. Kävin vielä ostamassa kaupasta lisukkeeksi salaattipussin. Palanpainikkeena meillä oli kuivaa, ranskalaista omenasiideriä (1,60-2,60€ 0,75 l pullo), ja jälkiruoaksi söimme niitä ihania macaroneja melkein rasiallisen. 😉

Seuraavalla kerralla:
Helmut Newcake / Thank you, my deer (gluteenittomia leipomoita)
Saint Dominique illalla
Juveniles pitkällä kaavalla
Tartarpihvi
Japanilainen ravintola?

Lisää tietoa pariisilaisista ravintoloista:
David Lebovitzin blogin Pariisi-kategoria
Paris by mouth-ravintolasivusto

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Kommentit

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *