Päivä kanssani – lokakuu

Heipparallaa! Viime kuukauden päivä kanssani-kirjoitus korvaantui kiireen takia selostuksella vapaaehtoistyöstäni Helsingissä järjestetyssä Biohacker Summitissa, mutta tässä kuussa palataan taas tutumpiin kuvioihin ja kurkataan elämääni lokakuisen lauantain ajan. 😉

Heräsin aamulla kahdeksan aikoihin virkeänä ihanien yhdeksän tunnin yöunien jälkeen. Olen ollut huono nukkuja PITKÄÄN, mutta viimeiset pari viikkoa ovat olleet sillä saralla aivan uskomattoman hyvät. Herään edelleen joitain kertoja yössä, mutta ennen minulle on ollut saavutus nukkua yli kahdeksan tuntia – saatikka yhdeksän! Aivan mahtavaa. Hyvät aamufiilikset saavat jatkoa aamiaisen ja lauantaihesarin merkeissä. Tein tällä kertaa vähän ruokaisamman aamiaisen: kaapissa oli viimeisiä päivämääriään hipovaa jauhelihaa, joten paistelin sen intialaisten mausteiden kera ja keitin kylkeen vielä ruusukaaliakin (rakastan ruusukaaleja). Joukkoon silppusin vielä loput paprika-bataattikeitosta ylijääneestä tuoreesta korianterista, nam. 🙂

24lokakuu2.jpg

Kun olin selvinnyt kaikista Hesarin neljästä osasta keskitin tarmoni matkasuunnitelmiin. Olen viimeksi ollut reissussa toukokuussa käydessäni Madridissa asuvan neiti L:n luona (jos yhden yön Tallinnan reissua ei lasketa :P), ja matkakuume on taas kovassa nousussa. Julistin jo kesällä, että loppuvuonna pitää vielä päästä jonnekkin, mutta tietyt epävarmuustekijät ovat hankaloittaneet suunnittelua. Poikaystävä oli diplomityönsä päättämisen jälkeen työttömänä 2,5 kuukautta, ja työllistyi uudestaan kuukausi sitten. Parin kuukauden työttömyyden aikana hänen säästönsä ovat kuitenkin kuluneet aika tehokkaasti, eikä ennen tietoa työpaikasta uskaltanut tietenkään mitään budjetoida – eihän ollut tietoa rahan saannistakaan. Minä olin valmis lähtemään reissuun yksinkin, mutta tietenkin hänenkin kanssaan olisi kiva päästä taas matkustamaan – etenkin kun edellisestä yhteisestä lomasta on yli vuosi (ks. Ruokaa ja juomaa Samoksella). Uusi työsuhde on sekin määräaikainen äitiysloman sijaisuus, Lomapäiviä ei voi budjetoida ihan samalla tavalla kuin vakisuhteessa, ja uuden sopimuksen toivossa ei oikein malttaisi olla pitkään poissa töistäkään. Minulla työt ovat sen sijaan mukavalla mallilla ja mieli tekisi Etelään, jonnekin missä olisi oikeasti lämmintä. Matkustusintoa löytyi myös siskoltani, ja niinpä pienen budjetoinnin jälkeen päädyinkin ratkaisuun kaupunkiloma-pitkäviikonloppu poikaystävän kanssa ja viikoksi lämpimään siskon kanssa! Win-win, voisi sanoa. Pariisinlennot tuli hankittua edellisenä päivänä, joten tämän lauantaiaamupäivän tutkailin mitkä olisivat realistisia vaihtoehtoja minulle ja siskolleni. Kanariaa tuli katseltua aika pitkään, viikko siellä hyvässä hotellissa olisi ollut noin 500 €, mutta Gambia 700 € vei lämmöllään lopulta voiton. Sitäpaitsi Kanarialla on tullut jo käytyä useampaan otteeseen, Gambia on uusi ja jännittävä. 😉 Maltan tuskin odottaa!

24lokakuu4.jpg
Hesarissa silmiini pisti mainos: smoothieblenderi. Blenderi, jonka kannu on valmis smoothiepullo -voi kuinka kätevää! Not. Blenderi, jolla voi tehdä vain smoothieta. Mistä sitten juot pirtelösi kun tämä pullo on likaisena? Ja kai hankit sitten omat tehosekoittimet pähkinöiden jauhamiselle ja sosekeiton tekoon. Keittiö täynnä yhden käyttötarkoituksen koneita, how lovely. 😛

Matkasuunnitelmista selvittyäni suuntasin yliopiston kuntosalille. Tein takakyykkyä, olkapäitä, jalkaprässiä, ylätaljaa kapealla vastaotteella, pulloveria ja vatsoja. Intensiteetti ja tehot olivat hyvät, olin varsin tyytyväinen treeniin, joka kulki hyvin ja tuntui siltä että tulikin treenattua. Treenin jälkeen reippailin kotiin ja tein itselleni ison annoksen kookosriisipuuroa ja proteiinivispipuuroa. Ennen vanhaan mies teki yleensä aina lauantailounasta minun aamutreenini aikana, mutta nyt hänen oli pakko rutistaa viimeisiä opintosuorituksia kasaan, jotta saisi tutkinnon valmiiksi tässä kuussa. Parempi olla siis nakittamalla ruoanlaitolla…sitäpaitsi proteiinivispipuuro ja riisipuuro käyvät melkeinpä herkusta. 😛

24lokakuu1.jpg
Proteiinivispipuuroa mansikkachiahilloon ja kookosmaitoon tehtyä riisiuunipuuroa

Suihkun jälkeen pyörin hieman blogimaailmassa ja siivosin keittiötä. Aika pian sain myös hoitaa illallisen alulle panon. Meidän oli määrä herkutella illalla ylikypsillä hanhenkoivilla, ja niihin piti paistaa pinta ja pistää uuniin. Kaksi isoa koipea mahtui juuri ja juuri paistinpannulle samaan aikaan. Paistinpannulle suli reilusti herkullista hanhenrasvaa, joka kannattaa ehdottomasti ottaa talteen esimerkiksi leipätaikinaa varten! Ks. hanhenkoipien resepti.

24lokakuu3.jpg

Kun hanhet oltiin saatu uuniin, olikin jo aika lähteä katselemaan vähän koiria erään vanhan tuttavani luoksen. En ole siitä täällä blogissa vielä maininnutkaan, mutta rakas koiravanhuksemme kuoli syöpään elokuun lopussa. 🙁 Pikkuepileptikon kanssa oli aikoinaan omat haasteensa, mutta vuoden alun jälkeen kaikki sujui sen kanssa todella hyvin! Niin kultainen koiravanhus – joskin hyvin pirteä sellainen. Se siinä minua eniten onkin lohduttanut että koira pysyi iloisena ja energisenä loppuun saakka – se ei ehtinyt olla pitkään kipeä ja kärsiä. Koiramme oli hyvin suuri persoona, ja koti tuntuukin nyt kovin tyhjältä. Se oli mukana kaikesssa tekemisessä ja sen läsnäolon kyllä tiesi. Olemme myös saaneet huomata että kaikki muut koirat tuntuvat jotenkin hirveän yksinkertaisilta/persoonattomilta/tyhmiltä omaamme verrattuna. Vakuuttaakseni poikaystävän siitä että nämä ovat rotukohtaisia kysymyksiä lähdimme tutustumaan muihin mittelspitzeihin (jollainen koiramme siis oli) tutun kasvattajan luokse. Neljä aikuista koiraa ja neljä pentua vakuuttivat meidät kyllä nopeasti siitä että kyllä oikealta rodulta löytyy luonnetta ja jokainen koira on oma persoonansa. 😀 Aika kului uskomattoman nopeasti lattialla koirien kanssa ja lähtiessä olisi tehnyt mieli kaapata yksi mukaan. On tainnut olla vähän koiravajetta… 😛

24lokakuu5.jpg

Kotimatkalla poikkesimme vielä Alkoon ja kauppaan hakemaan viiniä ja lisuketta illan hanhelle (pidimme sormet ristissä ettei uunista tulisi vastaan savua kotiin päästessämme). Mies haki valitsemaamme pinot noiria, ja minä kahmin ensimmäisenä vastaan tulevia kasviksia 15 minuuttia ennen kaupan sulkemisaikaa… Mukaan tarttui myös rasia tuoreita uuden sadon taateleita!

2210hanhi1.jpg
Pitkään kypsytetyt hanhenkoivet, ks. resepti

Herkulliset tuoksut tervehtivät kotiovella. Ryntäsin oitis katsomaan miten koivet pärjäsivät, ja kyllä ne vielä hengissä olivat (öö, siis siinä missä ruhonosat yleensä ovat hengissä – ymmärrätte mitä tarkoitan :P). Pinta alkoi olla jo hieman tumma, joten nostin koivet ensi töikseni uunista ulos. Koivet paljastuivat oikein meheviksi ja juuri niin ihanan ylikypsiksi kuin olin halunnutkin. Eikä tummahko värikään ollut vielä merkki palamisesta tai kuivumisesta. 😉 Hanhenkoivet saivat vetäytyä sen aikaa kun teimme lisukesalaatin ja katoimme pöydän. Sen jälkeen saimmekin herkutella hyvillä mielin ja puhua hauskoista koirista. Totesimme myös että tuoreet taatelit ovat aivan eri tavaraa kuin kuivatut. Kuivatut taatelit ovat ihan hyviä, mutta nämä tuoreet olivat suorastaan herkullisisa! Suosittelen maistamaan. 🙂

2210taateli-pinotnoir.jpg

Varsinainen hyvän mielen lauantai. 🙂

Aiemmat päivä kanssani-kirjoitukset:
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu: Upgraded Dinner & Biohacker Summit

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[‘GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(‘create’, ‘UA-66125539-1’, ‘auto’);
ga(‘send’, ‘pageview’);

Kommentit (3)
  1. Pete Jylhä
    6.10.2023, 16:00

    Moi. Saakohan tuota loistavaa Furore juustoa enää mistään, kun Stokkan herkulle kävi miten kävi?

  2. Palkkapäivän ruokaostokset ja haudutuspata - Kauneus & Terveys -blogit
    27.10.2016, 18:18

    […] Stockmannin lokakuun lehtinen ei muutenkaan päästänyt minua helpolla: Herkussa oli tarjouksessa ihanan voimakasta Brie de Meauxia, ja kahta muuta voimakasta kovaa juustoa. Itävaltalainen Furore oli tuttu ja hyväksi tiedetty, mutta sveitsiläistä Der scharfe Maxxia en ollut maistanutkaan. Pitihän niitä käydä hakemassa nyt kun Stockalle kerta tuli asiaa. Ja kuinkas ollakaan, en voinut myöskään jättää kauppaan tarjouksessa olleita Kärtner Rahmlaibia (ihana, voimakas, tuoksuva, kermajuusto) ja Vacherousse d’Argentalia (punakittipintainen valkohomejuusto). Juustoja tuli ostettua sellaiset 1,5 kiloa, mutta sehän on ihan peantuseja kun verrataan Espanjan reissun juustotuliaisiin (sellaiset 8 kiloa). Sitä voi sitten kauhulla ajatella paljonko juustoja tarttuu mukaan tulevalla Pariisin matkalla… […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *