New Yorkin ravintolat – hyviä kokemuksia ja yksi vatsatauti

Olin alkujoulukuun Yhdysvalloissa: ensin Philadelphiassa työmatkalla (ks. Matkapäiväkirja – tiedekonferenssi Yhdysvalloissa ja Philadelphia – tiilitaloja, maalauksia ja mosaiikkia) ja sen jälkeen vajaan viikon lomalla poikaystäväni kanssa New Yorkissa. Koska olen hyvän ruoan ystävä, foodie ja ruokabloggaaja, ravintoloissa syöminen on yleensä hyvin olennaissa osassa ulkomaan matkoillani. Etsin aina muutaman ravintolan etukäteen joissa haluan käydä, ja sen lisäksi ravintoloita valikoidaan tuurilla matkan varrelta. Tällä kertaa kävi niin että listalta toteutui alle puolet, mutta löysimme muita kiinnostavia paikkoja niiden lisäksi. Siinä missä Yhdysvaltojen Puerto Ricossa gluteenitonta oli hyvin vaikea saada (ks. Mikään ei ole aitoa ja kaikessa on gluteenia), New Yorkissa se ei ollut kertaakaan ongelma. Kokosin tähän kokemukset paikoista joissa kävimme, joten naiset ja herrat olkaa hyvä: New Yorkin ravintolat.

New Yorkin ravintolat – muutama mainitsemisen arvoinen kokemus

Bareburger (useita ravintoloita)

Gluteenittomia luomupurilaisia tarjoava Bareburger oli must visit-paikkojeni listalla. Bareburgerissa panostetaan siis laadukkaisiin raaka-aineisiin ja monipuolisiin valikoimiin. Listalta löytyy valmiita burgereita joiden lisäksi burgerin voi koota myös haluamillaan raaka-aineilla. Esimerkiksi yhdellä kerralla poikaystäväni tilasi listalta löytyneen Buckaroon biisonipihvillä, briossisämpylällä,  naudanrinnalla (brisket), savukastikkeella ja paistetuilla sienillä, minä taas otin gluteenittoman sämpyläni väliin kalkkunanjauhelihapihvin, kalkkunapekonia, punasipulia, salaattia, sinihomeuustoa ja jogurttia. Purilaiset olivat niin herkullisia että kävimme täällä parikin kertaa – jopa gluteeniton sämpylä oli hyvää – maukasta eikä yhtään kuivaa. Muutenkin gluteenittomat tuotteet oli merkattu menuun selvästi ja perinteisten ranskiksen sijaan lisukevaihtoehtoja purilaisille oli laidasta laitaan. Iso peukku Bareburgerille, kunpa tämän saisi Suomeenkin!

bareburger

Gluteeniton sämpylä hirvenjauhelihapihvillä, brisketillä, punasipulilla, salaatilla ja buttermilk ranch-kastikkeella, lisukkeena salaatti hummuksella ja kvinoalla

BlackTail (Pier A)

Kuuba-henkinen Black Tails on ensisijaisesti baari, mutta tarjoaa myös kelporuokaa! Paikkana ja kokemuksena ihan mahtava, en voi muuta kuin suositella. Tästä kerron lisää tulevassa New Yorkin baarit-aiheisessa kirjoituksessani. Sen voin sanoa että paikka on saanut Best New Bar 2017-tittelin, enkä ihmettele. 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ballerina-cocktail (sisältää muun muassa inkivääriä ja muskottipähkinää) sekä ”Moorit ja kristityt”-niminen risottoannos 😀

Café Gitane (242 Mott Street, Nolita)

Ranskalais-marokkolainen kahvila-ravintola Nolitan alueella, josta saa kivan mausteista ruoka ja yleisestikin vähän erilaisia annoksia kuin amerikkalaisemmista paikoista. Poikaystävä söi marokkolaisen couscousin mausteisella lammasmakkaralla ja minä sataybroileria mausteisella porkkanaraasteella ja riisillä. Keittiö on samassa tilassa ravintolapöytien kanssa, mikä tuo ilmaan aavistuksen liikaakin ruoan tuoksua, mutta tykkäsin paikasta – siitä tuli hauskasti mieleen Pariisi (lue Pariisin ravintolakokemukset täältä). Lisäksi paikassa oli superystävälliset tarjoilijat ja edullinen hintataso.

cafe-gitaneMarokkolainen couscous oli ilo silmälle

Delmonico’s Restaurant (56 Beaver Street, Financial District)

Yhdysvaltain vanhin fine dining-ravintola, joka on perustettu jo 1800-luvulla. Vietimme täällä 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää, siitä ja ravintolasta voi lukea lisää täältä.

delmonico's delmonico's restaurantRavintolan sisustus henki menneitä vuosikymmeniä

Grand Central Oyster Bar (Grand Central Station)

Poikaystäväni on suuri TV-sarjojen ja leffojen ystävä, ja sightseeing-listallamme oli paljon paikkoja, jotka olivat TV:stä tuttuja. Yksi niistä oli Grand Central Oyster Bar – Grand Central-rautatieasemalla oleva kalaravintola, joka on ollut muun muassa Mad Men-TV-sarjassa. Paikka oli todella kiireinen, mutta homma toimi ja paikka sisustuksineen oli yleisesti ottaen hauska nähdä ja kokea. Myös gluteenittomuus tunnistettiin hyvin ja lähes kaikki onnistui gluteenittomana. Minä tilasin tuoretta tonnikalaa medium-kypsyydessä ja poikaystävä otti läpi kypsennettyä valkoista kalaa sekä cocktailin, jossa oli ainakin riittävästi alkoholia. 😀 Annokset olivat okei ja paikka itsessään oli jonkin asteinen elämys, mutta keskimääräisesti käyn mieluummin pienemmissä paikoissa, joissa henkilökunnalla on enemmän aikaa asiakkaille. Seuraavana päivänä täällä käymisestä poikaystäväni sai vatsataudin – emme tiedä tuliko se juuri täältä vai ei, lisää asiasta tämän kirjoituksen lopussa. Varoituskelloni huutelivat kyllä hieman että kannattaakohan kalaravintola rautatieasemalla, mutta annoin asian olla koska kyseessä oli maineikas ja suosittu paikka, joka oli samalla nähtävyys.

new yorkin ravintolatMonet New Yorkin ravintolat, kuten Grand Central Oyster Bar, ovat tuttuja elokuvista ja TV-sarjoitsta

Rubirosa Ristorante (235 Mulberry Street, Nolita)

Poikaystävän teki mieli pitsaa, joten googlailimme netistä mitä paikkoja suositeltiin. Päädyimme suositusten pohjalta Rubirosaan, joka sijaitsi lähellä Little Italya Nolitan alueella, ja sillä oli vuosikymmenien historia. Rubirosalla oli erikseen gluteeniton menu ja valitsimme sieltä pitsat. Pitsat olivat hyvin italialaistyylisiä – ohut pohja ja vähän täytteitä. Pitsat olivat maukkaat ja jopa tomaattiakstike teki vaikutuksen, mutta pitsojemme reunat olivat hieman kärähtäneet. Syömistä riitti kuitenkin kylliksi ja pitsan jopa jaksoi kokonaan, sillä täytteitä oli maltilla eikä pitsa uinut rasvassa, mitä joskus näissä suomalaisissa pitserioissa näkee. Pitsat ekstrakinkulla maksoivat vajaat 30 dollaria kipale, eli koko lasku oli sen noin 60 dollaria. Paikka tuntui olevan hyvin suosittu lounasaikaan: me pääsimme vielä suoraan sisään, mutta sen jälkeen moni seurue tuli kysymään paikkaa ja laittoivat nimen listalle että heille soitettaisiin perään kun pöytiä vapautuu.

new yorkin ravintolat Maukasta gluteenitonta pitsaa ilman ähkyä

The Butcher’s Daugher (Nolita ja West Village)

Butcher’s Daughter eli ”teurastajan tytär”-kasvisruokaravintolaa suositeltiin joka paikassa. Blogeissa, nettisivuilla ja Airbnb-hostien kohdeoppaissa. Meidän kämppämme oli kivenheiton päässä siitä, mutta täytyy tunnustaa että emme suunnitelmista huolimatta päässeet sinne kunnon aterialle. Kävin kuitenkin hakemassa sieltä parina aamuna lämmintä juotavaa ja paikan kurkumalatte oli paras mitä koko reissun aikana join! Täydellinen kurkuman ja kanelin tasapaino. 😉 Lisäksi ihastuin aivan totaalisesti paikan muffineihin viimeisenä päivänä. Menin viimeisenä päivänä hakemaan paikasta kurkumalattea ja kahvia, ja ostin hetken mielijohteesta mukaan myös suuren, gluteenittoman ja vegaanisen marjamuffinssin. Se oli taivaallista, paras muffinssi mitä olen syönyt aikoihin! Se oli siis todella niin hyvää että lähetin poikaystävän ostamaan kaksi lisää matkaevääksi. Paikassa oli siis kaappi täynnä gluteenittomia ja vegaanisia, joista ehdin testaamaan muffinssien lisäksi vain banaanileipää, joka sekin oli herkullista: ihanan kosteaa ja melkein tahmaista, mutta ne muffinssit – ne vasta olivat jotain. 😉

the-butchers-daughterSe muffinssi! Se ei ehkä näytä tässä kummoiselta eikä siitä ole parempaa kuvaa, mutta se oli niiiin hyvää

Two Hands (kahvila Nolitassa ja ravintola Tribecassa)

Manhattanilla on kaksi Two Handsia: kahvila Nolitassa ja ravintola Tribecassa. Kävimme kummassakin kerran. Kahvilassa tarjonta on kevyempää ja listalla on mm. smoothieita ja erilaisia kulhoja (esim. acai-kulho), mutta myös muutamia suolaisia ruokia, kuten avokadoleipä ja Two Hands-burger. Ensimmäisellä käynnillämme kahvilassa otimme kumpikin nälkäisinä burgerit. Gluteenittomia sämpylöitä ei ollut eikä bataattiranskisten gluteenittomuutta pystytty takaamaan, joten sain annokseni ilman sämpylää ja salaatilla. Burgeri bataattiranskalaisilla oli niin täyttävä että poikaystävä ei meinannut jaksaa juoda enää smoothietaan ja minä pääsin auttamaan sen kanssa. 😉

two-hands-burgerEi mikään huono burgeri tämäkään!

turmeric latteMyös kurkumalatte ja mustikka-banaani-kaakao-smoothie maistuivat

Toisella kerralla kävimme Two Hands-ravintolassa, jossa smoothieiden tilalla oli enemmän ruokaruokaa. Kukkakaalicouscous oli mukavan kokoinen annos ja hyvin maustettu. Toisella käynnillämme minun oli pakko kokeilla vielä paikan gluteenitonta banaani-saksanpähkinäleipää espresso-mascarponella ja paahdetulla tattarilla. Ai että, kyllä kannatti!

kukkakaalicouscous banana breadKukkakaalicouscous ja banaanileipä espressomascarponella ja paahdetulla tattarilla Two Handsin ravintolaversiossa

Pienenä miinuksena vatsatauti

Pääasiallisesti New Yorkin ravintolat kohtelivat meitä hyvin – kalliita ne olivat, mutta yleensä rahalleen sai vastinetta – mutta poikaystävä onnistui myös saamaan kunnon vatsataudin jostain. Epäselväksi jäi mistä, sillä söimme samoissa ravintoloissa (joskin eri ruokia) ja minulla ei ollut mitään ongelmia. Edellisenä iltana oksennustaudin alkamisesta söimme kalaravintolassa (minä söin mediumiksi jätettyä tuoretta tonnikalaa ja hänen ruokansa oli läpikypsää) ja seuraavana päivänä burgerit medium-pihveillä. Jos vatsatauti tuli kalaravintolasta, se alkoi kumman myöhään (ainakin minun kokemukseni mukaan ruokamyrkytyksen jälkeen vatsatauti alkaa ainakin puolessa vuorokaudessa), mutta burgerin tapauksessa reaktio olisi tullut kumman nopeasti – huono olo alkoi jo kun olimme ravintolassa. Aamiaiseksi söimme kämpillä jugurttia, ja minä söin jälleen pitkälti samaa ruokaa. Syy vatsatautiin jäi siis vähän mysteeriksi, mutta New Yorkin ravintolat jäivät mieleen positiivisina.

New Yorkin ravintolat – mikä jäi ensi kerralle

Buttermilk Channel (Brooklyn) – kolmen ruokalajin menu maanantaisin 30 usd – sillä saa useimmissa paikoissa pelkän pääruoan (vinkki Isyyspakkaus-blogista)
Buvette – hauskan visuaalinen cocktail-meni Isyyspakkaus-blogin kuvien perusteella
Dudley’s – laaja menu, jossa on jokaiselle jotain – myös gluteenitonta
The Fat Radish – kuvien perusteella hauska sisustus ja mielenkiintoinen menu
Five Leaves (Brooklyn, Heath Ledgerin perustama ravintola)
Ruby’s Café (Nolita) – ok hintataso, paljon erilaisia burgereita, gluteenittomat sämpylä-, pasta- ja leipävaihtoehdot ja kuulemma todella hyvää banana breadia)

Lisää reissujuttuja ympäri maailmaa löytyy Matkustaminen-hakemistosta

Kommentit
  1. 1

    NG sanoo

    Kiitos tästä! Bareburger kuului jo aiemmin toivelistalle, nuo muutkin vaikuttavat tutustumisen arvoisilta! Kurkumalattea ja luomulihaa, njam… NYC taitaa olla varsinainen terveystietoisten ihmisten paratiisi..

    • 1.1

      siiri sanoo

      Juu sieltä löytyy kyllä mitä vaan, ja terveellisemmät ja erikoisemmatkin vaihtoehdot tuntuvat olevan siellä iohan tavallisille tallaajille – löytyy joka kadun kulmasta. Tai ainakin Sohon alueelta, suosittelen pyörimään siellä – todella kivaa seutua. 🙂

      • 1.1.1

        NG sanoo

        Mielenkiintoista oisi mennä uudelleen käymään, olen käynyt kaupungissa joskus 80-luvulla – ohjatulla kielikurssimatkalla, joten siinä ei paljon päässyt itse seikkailemaan.. Mutta kuuluissa kaksoistorneissa tuli käydyksi, kadonnut muisto nykyään..

        • 1.1.1.1

          siiri sanoo

          Mmm-m, olisi varmaan hauska nähdä miten kaupunki on muuttunut vuosien varrella. 🙂 Sen tilalle tulleet muistomerkit ja one world trade center olivat kyllä nekin vaikuttavat!

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *