Mur mur murmeli – kun koira vahtii

Kun Faith tuli minulle vajaa 1,5 vuotta sitten ajattelin että onpa minulla käynyt tuuri: niin helppo ja miellyttämisenhaluinen verrattuna edelliseen koiraani Vinskiin. Vinskillä riitti tahtoa ja tarmoa, kun taas Faith halusi vain miellyttää ja olla mukana. Kumpikin ovat rodultaan mittelspitzejä, keskikokoisia saksanpystykorvia, joiden pääasialliset tehtävät ovat olleet olla seura- ja vahtikoirina. Niin, vahtikoirina. Rotu on tunnettu haukkuherkkyydestään, mutta esimerkiksi Vinskin kanssa kerrostaloelämä olikin yllättäen rivitaloelämää helpompaa – kerrostaloasuntoon kun kuului vähemmän outoja ääniä kuin rivitaloon, jonka takapihan ohi kirmasi jatkuvasti kiljuvia lapsia. Faith ei vahtinut senkään vertaa, mietin joskus jopa osaako se haukkua. Rupesin varmaan nauramaan ensimmäisen kerran kun se päästi suustaan murahduksen, niin huvittavalta se kuulosti.

mittelspitz2

Enää minua ei naurata. Muutin kesäkuun alussa uuteen asuntoon, ihan siis ensimmäiseen omistusasuntooni, ja täällä Faithistä on äkisti paljastunut uusia puolia. Se on ruvennut vahtimaan postinkantajaa, ja mikä pahempaa, öisin se murisee ja joskus jopa haukkuu lehdenjakajalle. Tilannetta rauhoitti se, että rupesin sulkemaan sen yöksi makuuhuoneeseen kanssani. Olohuoneessa se nimittäin haukkui, makkarissa se vain murahti, jos sitäkään.

Loppukesän ja alkusyksyn nukuinkin melko hyvin, mutta en tiedä mitä sitten tapahtui. Töissä kiire kasvoi, ja se tyypillisesti keventää yöuniani, mutta väittäisin melkein että Faithkin on ruvennut vahtimaan entistä enemmän.  Nykyään se murahtelee koko sen ajan kun lehdenjakaja on rapussa – eli kierroksen seitsemännestä kerrasta alaspäin. Siinä kestää sen verran, että ehdin monesti havahtua hereille jo vähän liikaakin. Murahdukset ovat hiljaisia, mutta ainakin tässä elämäntilanteessa herään vaikka käytänkin öisin korvatulppia.

faith

Vanhassa kodissa Faith nukkui ulko-oven edessä, eli Hesari kolahti luukusta noin metrin päässä siitä. Ei mitään väliä, vaikka oven takana oltaisiin rapisteltu. Täällä se ensiksi murahti kun lehti tippui luukusta. Nykyään riittää sekin että lehdenjakaja on rapussa, vaikka vakiojakaja jättääkin ihanasti lehden oveni viereen luukusta tunkemisen sijaan (kiitos!). Sekään ei kuitenkaan riitä vakuuttamaan Faithia siitä ettei kukaan ole hyökkäämässä meille yöllä.

Mitä minä voin tehdä? Ensiksi koitin jättää sen huomiotta ettei näistä vahdittavista jutuista tulisi torumiseni kautta entistä suurempia hirviöitä koiran silmissä. Ei auttanut. Sitten koitin kieltää. Ei vaikutusta. Seuraava idea on koittaa lahjoa koira olemaan hiljaa, MUTTA:
a) pelkään että koira luulee saavansa palkan vahtimisesta, vaikka koittaisinkin palkata sen hiljaaolemisesta
b) koitan kuitenkin nukkua öisin ja lehdenjakaja tulee aamuyöstä vaihtelevaan aikaan, vaikea olla lahjomassa koiraa ennen kuin se sitten jo herättääkin minut
c) parasta olisi olla lahjomassa tietty postinjakoaikaankin, mutta olen silloin aina töissä

Vinkkejä?

koira-talvi

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *