Marraskuun kuulumiset ja koiran kotiutuminen

Huhhuh.
Marraskuussa on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että kuukausittaisen päivä
kanssani-kirjoituksen sijaan kirjoittelen nyt kuukauden kuulumiset. 😉 Vakavammista
asioista tämän kuun Pariisin surulliset tapahtumat kolauttivat hieman enemmän. Olemme
nimittäin lähdössä tässä nyt viikon sisällä Pariisiin pitkää viikonloppua
poikaystävän kanssa. Olen
päätänyt, ennen anna mokoman pilata matkaani, mutta onhan sinne nyt vähän eri
fiilis lähteä kuin kolme viikkoa sitten. Epäilemättä turvallisuustilanne näkyy
myös katukuvassa. Olen kuitenkin odottanut tätä lomaa pitkään, joten
toivottavasti tulee kuitenkin kiva reissu!

2711marraskuu2.jpgKoira, joka on niin täynnä rakkautta ettei siitä saa kuvaa tulematta pussatuksi 😀

27marraskuu4.jpgSuurin muutos elämässäni on ollut
uusi ”koekoira”. Edellinen koirani kuoli elokuun lopussa 12,5-vuotiaana
syöpään. Se jätti jälkeensä tyhjän tilan. Olin alunperin ajatellut, että voisin
viettää pari vuotta koiratonta elämää kun ukosta aika jättää, mutta
koirankaipuu ei vain mennyt ohi. Villit opiskelijavuodet ovat takana, ja
elämäni on sen verran rutinoitunutta ettei koiranpitäminen tuntunut enää
kahlitsevalta siinä missä joskus. Kyllähän se rajoittaa, mutta arki-illat
kotona tuntuivat aina vaan niin ontoilta. Edellinen koirani oli kuitenkin niin
mahtava tapaus, etten sen jälkeen halunnut ottaa mitä tahansa koiraa.
Rotuvalinta oli varma (mittelspitz, kuten aiemminkin). Edellisen koiran
kasvattajilla ei ollut pentuja suunnitteilla yli vuoteen, mutta he tarjosivat
meille kokeiluun 1,5-vuotiasta, ulkomailta tuotua narttua, jolle etsittiin
sijoituskotia. Hetken mietinnän jälkeen totesin, että aikuinen koira voisikin
itse asiassa olla meille vastavalmistuneille ja töistä innostuneille pentua
parempi ratkaisu. Poikaystäväkin sai minut vakuuttuneeksi siitä että aikuinen
koirakin voi kiintyä uusiin perheenjäseniin siinä missä pentukin – olihan
hänkin edellisen koiran lauman jäsen vain viimiset nelisen vuotta – silti otus
oli ihan hänen koiransa. Faithista on kuoriutunut mitä kelvollisin
kerrostalokoira. Se ei tosiaan hauku yhtään, ja kerrostalon kolinoihin selvästi edellistä koiraa vähemmän. Kodin yllättäviä, kovia ääniä se tosin hätkähtää herkästi. Hissi on vaan edelleen ihan mahdottomuus. Aluksi Faith meni
kauhusta jäykäksi jos hissikulki samaan aikaan rappukäytävässä ollessamme,
mutta nyt lihapulla uskalletaan sentään hakea hissin kynnykseltä – ei tosin
vielä oven sisäpuolelta. Olemme kuitenkin huomanneet että tämä ”klaustrofobia”
on itse asiassa hissejä laajempi, mihinkään muuhunkaan pieneen tilaan tai
esimerkiksi boksiin/häkkiin Faith ei mene vapaaehtoisesti. En tiedä onko tämä
ollut jotain mikä Faithilla on aina ollut, vai voiko se olla lentomatkustamisen
seurauksia. Asumme kuudennessa kerroksessa, joten ihan aina ei huvittaisi
portaita kävellä… 😛 Nyt olemme kuitenkin päässeet jo siihen pisteeseen että
nakkeja uskalletaan käydä syömässä hissin lattialta. Baby steps, mutta oikea
suunta. 😉 Lisäksi Faith on myös osoittanut, että se keksii kyllä itse tekemistä, jos sillä on tylsää. Lattioille ei kannata jättää mitään houkuttelevaa, ja leluja tai luita on parempi jättää tarjolle kun koira jää yksin. Kuvassa näkyvä salihanskani sai kokea tämän, mutta mitäs jätin sen lattialle pyörimään. 😛 Hissiä ikävämmäksi ongelmaksi paljastui kuitenkin sisälle pissailu.
Faithin piti olla sisäsiisti, mutta se on tuntunut lirauttelevan sisälle
kiihtyvällä tahdilla. Rupesin epäilemään virtsatulehdusta, mutta eipä pissasta
löytynyt eläinlääkärin tutkimuksissa bakteereja. Sen sijaan Faithilla onkin
megajuoksut, jotka ovat kestäneet jo yli kuukauden. :O Enpä minä tätä entisenä
uroksen omistajana tajunnut… Kuka niitä naisia ymmärtää. 😛 Juoksutkin
saattavat aiheuttaa kuulemma nuorilla nartuilla sisäsiisteysoppien unohtamista,
joten toivotaan nyt että nämä juoksut loppuisivat pian ja pissailut loppuisivat
siihen… Eläinlääkäri kuitenkin kehui kuinka mallikkaasti käyttäytyvän ja hyväluonteisen yksilön olen saanut, klinikan kokemukset eivät ilmeisesti ole muista saman rotuisista olleet yhtä hyvät.

27marraskuu3.jpg
Juustolajitelma mitä kaapista löytyy-periaatteella etätöitä paiskineelle miehelle. Aika hyvä setti siitä syntyikin! Tuoreet taatelit ovat muuten tosi makeita törkeän hyviä, kuten aikaisemmin hehkutinkin. 😉

2711marraskuu1.jpgSuklaa ja punaviini maistuvat myös perjantaina työntäyteisen viikon päätteeksi. Kannattaa muuten maistaa tuota Fazerin tummaa kahvi-kardemummasuklaata!

Koiran hankinta osui myös varsin kiireiseen kohtaan. Miehellä pukkasi deadlinea töissä, ja itse osallistuin töiden lisäksi intensiivikurssille, jota oli kahtena päivänä viikossa klo 12-18. Ja ne labrahommat piti tietty ehtiä tehdä siinä ohessa. Suunnitelmallisuudessa onneksi selvittiin, ja kumpikin teki tarpeen vaatiessa etätöitä. Töissä on yleisesti mennyt jo pidempään tosi
mukavasti. Olen päässyt vihdoin siihen vaiheeseen että tunnen uuden
tutkimusalueeni niin hyvin että koen voivani kehittää ja viedä sitä uusiin
suuntiin sen sijaan että yrittäisin vain ymmärtää kokonaisuutta ja taustoja
sekä opetella uusia metodeja kuten alussa. Loka-marraskuussa hain myös
palkallista paikkaa lääkekehityksen tohtorikoulusta. Rahoitus olisi tarpeen,
sillä muuten tutkimusryhmällämme ei ole varaa maksaa palkkaa kaikille
tohtorikoulutettaville koko ensi vuotta. Haastattelusta jäi kuitenkin oikein hyvä
fiilis, mutta odottavan aika on pitkä. Tänään sain kuitenkin aamulla
työpaikalle päästyäni lukea pomoni lähettämän, capslockilla kirjoitetun
onnittelumailin. 😀 Hän oli bongannut nimeni yliopiston nettisivuilta ennen
kuin minulle ilmoitettiin henkilökohtaisesti asiasta. Fiilis on erinomainen, ja
viikonloppu saa alkaa hyvissä merkeissä. Teemaan sopivasti olimmekin
suunnitelleet illalle kaverini kanssa amaroneillallisen (siis amaronea ruoan
kera, tai toisin päin). 😉

Edelliset päivä kanssani-kirjoitukset:
Huhtikuun kuvamuistio
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu: Upgraded Dinner & Biohacker Summit
Lokakuu

Elämäntapakirjoituksia ajalta ennen kuukausittaisia kirjoituksia:
Hyvää junamatkaa!
Lounas linja-autossa
5 parasta asiaa kotona
Viikko kookoksenhimoisen koiran ehdoilla ja juoksutreeniä
Loppuviikon nollailut ja Pilkettä 2 v
Uusia tuulia ja tulevaisuus Turussa
Kun viikuna, suklaa ja pistaasi kohtasivat
Sopeutuva saa sapuskaa

Pänttäämistä kulissien takana ja vinkkejä tentti-/pääsykoelukemiseen
Elämää koiran epilepsian kanssa, töitä ja vapaa-aikaa

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[‘GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(‘create’, ‘UA-66125539-1’, ‘auto’);
ga(‘send’, ‘pageview’);

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *