Makumatka Sandroon

Sandro on ollut minulle
vähän niin kuin Helsingin vastine Turun Blankolle. Sandron ruoka on pohjoisafrikkalaista, mutta se on saanut vaikutteita muun muassa Libanonista, Turkista ja Kreikasta (näin siteerataan menusta vastannutta Richard McCormickia Maailman Kuvalehden jutussa). Minähän rakastan mausteita ja etnistä ruokaa, joten eipä ihme, että Sandro on kiinnostanut pitkään. Vuosia siitä on saanut
kuulla kehuja ja aina siellä on pitänyt käydä, mutta eipä ole saanut
aikaiseksi – eikä sinne ole ollut helppo päästäkään. Hesarin Nyt- liite ylisti Sandron brunssia Helsingin parhaaksi vuonna 2013, ja sen jälkeen palkintoja ja äänestyksiä on voitettu mm. Imagessa ja City-lehdessä. Nyt sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi poiketa Sandroon. Kävin viime viikolla moikkaamassa neiti
L:lää Helsingissä ja poikkesimme illalliselle Kallion Sandroon. Suurin hype on tainnut jo laskea, ja asiakasmääriä varmasti tasoittaa sekin että Kallion lisäksi Sandro toimii nykyään myös Eirassa. Tällä kertaa mahduimme Kallion Sandroon arki-ongelmitta sisään, siinä missä brunssijono oli joskus sinne
haikaileissani viikkoja. 


Halloumisalaatilla oli kokoa!


Suussasulavan mureaksi kypsytettyä lammasta ja kyllä – tuo ihanan värikäs leipä oli gluteenitonta!

Menun nähdessäni meinasi iskeä valinnan vaikeus: siinä oli vain toinen toistaan houkuttelevan kuuloisia annoksia. Olin kuullut paljon kehuja
Sandron valtavista salaateista, mutta en voinut vastustaa listalta löytynyttä pitkään
kypsytettyä luomulammasta (slow braised organic plum lamb) (lammasta tuli muuten otettua Blankossakin…). Neiti L:n tilaama halloumisalaatti oli kuitenkin
vakuuttava: se tarjottiin lautasen sijaan vadilta, ja halloumia ei suinkaan
ollut vaan mausteena vaan neljä paksua siivua. Hintaa tällä Sandron salaatilla oli 22 €, siinä missä Blankon kevyempi versio maksoi 19 € – ottakaapa mallia. Jos salaatista pitää maksaa se 20 €, niin kyllä siinä saa substanssia ollakin. 😉
Meidän annoksissamme oli
pääasiallisesti samat tahnat ja lisukkeet, mutta minun lampaani muokattiin
gluteenittomaksi vaihtamalla aprikoosicouscous punajuurikvinoaan. Kvinoan maku ei
vakuuttunut kyllä vieläkään, mutta ei minulla ole sen syöntiin mitään sen
kummempaa tarvetta. Kvinoan ravintoarvoja hehkutetaan kovasti, mutta siinä on
viljojen tapaan antiravinteita, esim. saponiinejä, jotka eivät välttämättä ole
niin hyväksi jos on muutenkin ongelmia vaikkapa autoimmuunisairauksien kanssa.
Mutta kyllä minä sitä voin maistella aina silloin tällöin kyläillessäni ja ulkona
syödessäni. 😉 Kaikki muut lisukkeet olivatkin sitten loistavia. Kurpitsapyre
oli kivan kanelinen, guacamole toimii aina, tsatsiki sopi erinomaisesti
lampaalle ja tahini oli piristävän hapokasta. Tällä luomulammasannoksella oli hintaa 24 €. Suuri kiitos menee myös superystävälliselle, englantia puhuvalle henkilökunnalle. Kaikki olivat todella avuliaita ja palvelu oli lämmintä ja välitöntä. Gluteenittomia vaihtoehtoja järjestettiin asiakkaan mielitekojen mukaan ja paikan gluteeniton leipäkin oli astetta spesiaalimpaa (tuo ihanan oranssihtava leipä kuvassa).
Voi kunpa Sandro laajentaisi Turkuun!
Kolmas linja 17 (Kallio) / Tehtaankatu 34 D (Eira)
Helsinki
PS. Richard McCormickin kädenjälki näkyy myös Siltasessa, jonka brunssilla kävin taannoin entisen kämppikseni kanssa. 😉

Lisää ravintola- ja kahvilakokemuksia niin Helsingistä, Turusta kuin muualtakin Suomesta löytyy Ravintolat ja kahvilat-hakemistosta. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *