Lomaraportti Gambiastia + vinkkejä matkalle

Terveiset Gambiasta! Syksyllä mieleni alkoi tehdä matkustamista, ja ratkaisin homman käymällä ensin joulukuussa poikaystävän kanssa Pariisissa, ja nyt helmikuun alussa lähdin pikkusiskoni kanssa viikoksi Gambiaan. Se olikin melkoinen reissu, siis oikein onnistunut sellainen. Ehdimme niin rentoutua rannalla kuin tutustua paikalliseen elämään, ehdimme jopa käymään safarilla Senegalin puolella! Kokosin tähän kirjoitukseen kohokohtia kokemuksista ja ravintolavinkkejä kiinnostuneille. 🙂

YLEISTÄ

Gambialaiset ovat hyvin ystävällisiä – ja monet myös rasittavia. Nimeäsi kysytään ja sinua haluaan kätellä vähintään 50 kertaa päivässä. Jotkut ovat oikeasti ihan vain ystävällisiä, toiset haluavat myydä sinulle kaiken mahdollisen, viedä sinut reggae-bileisiin ja seurata sinua hotellille asti. Suomalaista saattaa siis vähän ahdistaa. Itse asiassa mummimme (tuo kielitaidoton pioneeri) oli ollut YKSIN Gambiassa lomalla noin 25 vuotta sitten, ja hänen neuvonsa oli että ”pitää vain hyväksyä että aina on joku kaveri” ja olla sitten paineistumatta siitä. Yhtä oikeata taktiikkaa ei ole, mutta mm. seuraavia taktiikoita kannattaa kokeilla:

  • No thank you (avausrepliikki esim taksikuskien lähestymisyrityksiin, he haluavat yleensä kysellä ensin nimesi, kotimaaksi, mitä olet tänään tehnyt ja millainen loma on ollut ennen kuin alkavat myydä kyytiä)
  • Thank you, but we want to alone/by ourselves
  • We don’t drink alcohol TAI we don’t like partys/clubs (jos sinulla on jo kalja kädessä, monet miehet halusivat siis viedä meidät illalla juhlimaan)
  • I promised my husband not to party too much (useampi tarjoutui silti sisarelleni ”lomamieheksi”, minulle ei :D)
  • We are going to sleep. It’s already 12 o’clock in Finland (kahden tunnin aikaero)
  • We have already booked a trip/been there/eaten (vaikket siis olisikaan)
  • We don’t use our phones abroad (moni haluaa vaihtaa Facebook- ja Whatsapp-yhteystietoja, jos haluat tämän selityksen menevän läpi, vältä siis ravintolan wifi-salasanan tivaamista :P)
  • Ignooraaminen eli huomiotta jättäminen (lähestymisiä tulee niin paljon, ettet mitenkään pääse eteenpäin jos selität kaikille että lomasi on mennyt hyvin ja että haluat olla yksin)

Saimme myös huomata nopeasti että siskoni (kurvikas, pitkä, tummahiuksinen kaunotar ripsipidennyksellä varustettuna) miellytti gambialaisten miesten silmää huomattavasti enemmän kuin minä (pieni, auringossa hieman paahtunut ja kenties punottava blondi). Hotellimme aamiaistarjoilijakin näki hänestä unia, kutsui häntä prinsessaksi ja kantoi pöytään ekstralettuja ja -hedelmiä ja lisäsi hilloa. Moni ilmoitti ihastuneensa ja lähtevänsä Suomeen ihan vain hänen takiansa. Minä sain kävellä ja syödä vieressä täysin häiritsemättä, ei sillä että valittaisin. 😀

Yllättäen Gambia oli pääasiallisesti hollantilaisten turistien dominoima. Se näkyi ihan ravintoloiden ruokalistoissa, ja meitäkin veikattiin yleensä aina ensiksi hollantilaisiksi (eivätkö ne mokomat ole vielä hiffanneet ettei minunlaiseni kääpiö voi mitenkään olla siitä jättiläisten maasta?), välillä briteiksikin ja jaetulla kolmannella sijalla suomalaisiksi tai ruotsalaisiksi. Törmäsimme itse myös joihinkin tanskalaisiin ja norjalaisiin turisteihin. Venäläiset loistivat poissa olollaan (toisin kuin esimerkiksi Intiassa ja Egyptissä).

Ostokset ja raha
Matkanjärjestäjänä meillä oli Tjäreborg, joka onkin ilmeisesti ainoa matkatoimisto, joka järjestää sinne Suomesta matkoja. Ominpäinkin sinne voi toki mennä, mutta se vaikutti itseasiassa tulevan helposti kalliimmaksi. Meillä viikon loma lennoilla ja hotellilla maksoi nyt 700 € per henki. Sen lisäksi pitää toki hankkia yksi tai kaksi rokotusta (hepatiitti ja keltakuume, toinen minulla oli jo entuudestaan), sekä malarianestolääkitys. Niistä tulee lisähintaa noin 100-200 €. Ruokailuun meillä meni noin 700-800 dalasia per päivä henkeä kohden kun joimme lähinnä vettä. 
Maksukorttien toiminta Gambiassa on vähän niin ja näin, eikä kannata laskea sen varaan että edes korttiautomaatit toimisivat. Käteistä saa kuitenkin vaihdettua, ja vieläpä paremmalla kurssilla kuin Suomessa.
Pääkaupungissa Banjulissa on suurimmat markkinat, Albert Market, mutta myös Senegambia Roadin ja Bertil Harding Highwayn risteyksessä on hieman piilossa käsityötori. Myynnissä on paljon mm. koruja, vaatteita ja puutöitä. Siskoni osti kummitytölleen mekon 100 dalasilla ja djembe-rummun muistaakseni 300 dalasilla, ja minä pari puuhevosta 300 ja 450 dalasilla (lähtöhinta 1000 dalasia) ja puusta kaiverrettuja avaimenperiä 50 dalasia kappale (lähtöhinta 125 dalasia/kpl). Muistakaa tinkata, tämä pätee myös paikallisten järjestämiin retkiin ja ajanvietteisiin. Hevosratsastuksen hintakin putosi puoleen kun jaksoi tinkata. 1 euro oli nyt noin 44 dalasia.
AJANVIETE, NÄHTÄVYYDET JA RETKET
Rannat
Rannat muistuttivat mielestäni Intian rantoja kuin Thaimaata, jossa hiekka oli vitivalkoista ja vesi täysin kirkasta ja turkoosia. Mukavat rannat minun mieleeni. 😉 Rannoilla voi keräillä simpukoita, ratsastaa hevosella, tehdä kävelyitä ja saipa siskoni rumputunninkin. Pitkin rantaa on runsaasti erilaisia rantaravintoloita, jotka tarjoavat usein ilmaisia aurinkotuoleja/-petejä sitä vastaan, että ostat juomasi ja ruokasi ravintolasta sinä aikana kun olet heidän vieraanaan. Me menimme yleensä rannalle aamusta ja lähdimme syötyämme lounaan, ja systeemi toimi mielestämme hyvin. Useissa paikoissa on vessat ja suihku tai jokin ämpärisysteemi, jolla voit huuhdella suolat pois uinnin jälkeen. Me tykästyimme kovasti Baobab Beach Clubiin, jonne pääsee helposti kun menee rantaan Djembe Hotelille ja Poco Loco-ravintolalle johtavan tien (teillä ei useinkaan ole nimiä) päästää rantaan ja lähtee kävelemään rantaa vasemmalle Senegambian suuntaan, matkaa on ehkä noin 100 m (en takaa arvioideni tarkkuutta).
Rannalta löytyy ravintoloiden lisäksi ties mitä pikkukojuja, ja meidän suosikkina Fruit Ladyja. Siinä missä Intiassa naiset kulkivat yksin tai pareissa hedelmäkorit pään päällä pitkin rantaa, täällä Fruit Ladyt ovat keskittäneet toimintansa kiinteisiin, jaettuihin pisteisiin, joissa jokaisella on oma työpiste ja numero, jolla heidät voi tunnistaa. Suosikkipaikkamme oli muutaman kymmenen metrin päässä Poco Locolta sijaitseva koju ja sen ladyt Jarra, nro 22, ja Ndey, nro 3. 😉


Johnny Boy tuntui olevan yleisin hevosen nimi. 😀


Rannalla on ihana relata ja lukea kirjaa. <3 Luettavaksi tarttui tuurilla Helsinki-Vantaalta Girls-sarjan luojan Lena Dunhamin Not that kind of girl, joka oli ihan viihdyttävää lomalukemista. 😉


Gambian rannat sopivat hyvin simpukoiden keräilemiseen. 😉


Fruit Ladyjen koju


Pieni hedelmälautanen Fruit Ladyiltä, åpäällä maapähkinä-hunajakakkuset (maapähkinä on Gambian tärkein vientituote).

Retket ja liikkuminen

Olimme Tjäreborgin järjestämällä lomalla, ja ostimme Tjäreborgin tarjoamista lomista retken Senegalin puolella olevaan luonnonpuistoon Fathalaan, mutta muualla kävimme omin päin. Paikallisia matkanjärjestäjiä löytyy kyllä etsimättäkin, mutta me emme ruvenneet tällä kertaa edes selvittelemään hintoja. Vaihtoehtoja löytyy lintubongauksesta ja muista luonnon nähtävyyksistä Kunta Kintehin saarelle (orjuudesta kertova The Roots-kirja ja -elokuva).
Takseja on kahdenlaisia: keltaisia ja vihreitä. Oppaiden mukaan vihreät taksit ovat ”turistitakseja”, jotka odottelevat hotellien edessä, kiinteähintaisia, kai jollain matkustajat sisältävällä vakuutuksella katettuja. Keltaiset taksit eivät sen sijaan saa tulla turistialueille, vaan ajelevat lähinnä päätietä (Bertil Highway), mutta ovat vähän halvempia. Kerron kuitenkin tässä myöhemmin ettei homma toiminutkaan ihan odotetulla tavalla.

Tjäreborgin sivuilta voi lukea lisää yleistietoa Gambiasta ja ainakin heidän tarjoamistaan retkistä.

Monkey park – apinapuisto

Senegambia roadin sivukadulla, Bijilon kansallispuiston vieressä. Puiston sisäänpääsy on 150 dalasia per henki, ja opaspalveluita tarjotaan niin puiston henkilölunnan kuin kaikkien muidenkin puolesta. Esimerkiksi ihan vain kartan selittäminenkin olisi maksanut 300 dalasia. Tjäreborgin neiti sanoi, että siellä pärjää kuitenkin yksinkin, ja oli oikeassa. Apinat tuli nähtyä ja puistossa kiertely oli varmaan ainoa hetki lomamme aikana jolloin saimme kävellä rauhassa hotellialueen ulkopuolella. 😀


Vauva-apina. 🙂

Banjul ja Albert Market

Banjul on Gambian pääkaupunki, jossa on kiinteä Albert market. Sinnekin oli järjestään opastettuja kierroksia, mutta päätimme lähteä omin päin. Nopeasti kävi ilmi ettei vihreidenkään taksien hinnat olleet kiinteitä, vaan tinkasimme hinnan 1000 dalasista 400 dalasiin niin että kuski opasti meitä markkinoilla ja toi takaisin. Opas voikin olla ihan asiallinen, sillä markkinat oli melkoisen sokkeloiset. Lisäksi kävimme rantakävelyllä presidentin linnan takana. Siskoani kuskin ihastus rupesi jossain kohdassa ahdistamaan. Retkellä olisi ollut mahdollisuus käydä myös Gambian historiasta kertovassa museossa, mutta se jätettiin nyt toiseen kertaan.

Safari Fathalassa, Senegalissa

Kävimme myös Tjäreborgin järjestämällä koko päivän retkellä Fathalan kansallispuistossa Senegalin puolella. Retki oli hintava (reilut 100 €), mutta oli se sen arvoinen. Kuljetukset oli järjestetty hyvin, ja meillä oli erinomainen opas (joka ei yrittänyt pokata ketään). Pitkä matka taittui jouhevasti Gambian halki kulkevan joen ylittävän lautan hajoamisesta huolimatta, ja Fathalan puistossakin meillä oli kokenut opas ja pääsimme näkemään monia eläimiä ihan lähietäisyydellllä, mm. erilaisia antilooppeja, sarvikuonon, ja kokonaisen kirahviperheen.

RUOKA JA RAVINTOLAT

Ruokien hintataso yllätti meidät, katetta tuntui olevan melkoisesti. Perusaterian hinta oli 300-375 dalasia, nauta vähän kalliimpaa, kasvisruoat ja afrikkalaiset ruoat (yassa, domoda, benachin) halvempia. Myös viinien hinnoittelu yllätti. Ravintolassa lasi maksoi 2-3 euroa ja pullo noin 15€. Yllättäen etelä-afrikkalainen viini oli kalliimpaa kuin eurooppalaiset tuontiviinit! Esimerkiksi KWV:n viinit olivat Gambian kaupoissa kalliimpia kuin Alkossa, ja Suomi on sentään alkoholiverotuksen kuningas. Paikallinen olut Julbrew oli kuitenkin edullista, ja ilmeisesti ihan suomalaiseen suuhun sopivaakin.

African Queen

Ihan hyvää perusruokaa, ja tarjoilija auttoi minua ystävällisesti etsimään gluteenittomia ruokia ja tarkisti kiinnostavien ruokien gluteenittomuuden keittiöstä. Sijaitsee Senegambia Roadin alkupäässä kun sitä kuljetaan Bertil Harding Highwaylta rantaa kohti tien vasemmalla puolella.

Baobab Beach Club

Oikein kiva petejä tarjoava ravintola rannalla, vähän matkaa xxx roadilta kohti Senegambiaa, lähellä tien päässä olevaa Poco Locoa. Ruoka oli täällä erinomaista, annokset hyvän kokoisia ja lisukkeeksi sai pyydettäessä herkullisia kasviksia. Puolikas grillattu kana 250 dalasia, grillattu butter fish 350 dalasia.


Grillattua butter fishiä ja kasvispaistosta – ranta osoittautui yhdeksi parhaista ruokapaikoista!

Blue Angel

Poco Loco-ravintolalle ja Djembe Hotelille vievällä rantakadulla, ei mitenkään erikoinen. Kovahkoa, mikrotetun tuntuista riisiä. Henkilökunta ok.

Musa’s Bendulla

Senegambia Roadin apinapuistoon johtavalla sivukadulla. Vähän kauempana humusta, joten pikkaisen halvemmat hinnat. Saimme kävellä tänne sisään ja tutkailla menua ilman mitään sisäänheittämistä ja paikka oli muutenkin viehättävän rauhallinen (monesti huomiotamme haettiin aitojen yli ravintolan ulkopuoleltakin ruokailun aikana). Hyvät, kotitekoiset ranskikset.


Taas sitä rakastamaani butter fishiä. 😉


Musa’s Bendullassa asusteli myös sympaattinen, yksisilmäinen karvakorva.

Reo’s

Ulkonäöltään Reo’s näytti jotenkin niin turisteille tehdyltä, että emme meinanneet sinne heti mennä, mutta menun tutkiminen sai meidät tutustumaan paikkaan paremmin, ja se osoittautuikin niin hyväksi että kävimme siellä pariin otteeseen. Listalta löytyy niin perinteisiä afrikkalaisia kuin Välimeri-vaikutteisia ruokiakin. Lisäksi ravintolassa on cocktail-happy hour klo 18-20, jolloin yhden cocktailin tilaamalla saa toisen ilmaiseksi. Täällä oli myös loman hienoin vessa! 😉 Reo’s sijaitsee Senegambia Roadin päässä.

Sally’s 

Hyvin edullinen ravintola Bertil Highwayn ja Senegambia Roadin risteyksessä. Tarjoilija ei vaikuttanut penaalin terävimmältä kynältä, mutta ymmärsi ilmeisesti loppujen lopulta mitä haluttiin. Herkuttelemaan kannattaa mennä jonnekin muualle, mutta hinta-laatusuhde oli täällä kyllä erinomainen, kokonainen red snapper-kala 225 dalasia ja burgeri 150.


Paistettu red snapper-kala sipulipaistokseen haudattuna.

The Green Mamba

Tjäreborgin kohdeoppaassa vinkattu ravintola, joka sijaitsee hieman piilossa Senegambia Roadin päässä rantaa kohti käveltäessä oikealla. Ravintola on kivasti syrjässä tieltä aidatun talon puutarhassa kasvillisuuden lomassa. Varsin tunnelmallinen paikka siis. Hintataso oli kuitenkin hieman korkeampi, joten emme jääneet paikkaan syömään. Poikkeuksellisesti myös korttien pitäisi toimia täällä maksuvälineenä.

PS. Hotellimme Seaview Garden ei kyllä ainakaan ollut se paras ruokapaikka. Valitsimme sen osaksi hintaan sisältyvän aamiaisbuffetin takia, mutta se oli ehkä vähän erilainen kuin mitä odotimme. Valikoima oli aika suppea, ja minun aamiaiseni oli joka aamu juustosiivuja, kaali-tomaattisalaattia, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa ja joskus hedelmiä. Keittiöstä sai pyytämällä keitettyjä kananmunia, ja kokki paisteli pannareita (joita minä en tietty syönyt, mutta siskoni söi).


Hotelliaamiainen Gambian tapaan.

Kotimatkalla minuun iski sitten vatsatauti. Turbulenssi Kanariansaarilla tuntui vähän ikävältä (yleensä se on mielestäni korkeintaan hauskaa), mutta koneen laskeutuessa Suomeen tuli jo oksennettuakin. Haimme matkalaukut, minä hain lentokentän Alepasta aamiaista ja otin taksin Ikealle. Siihen upposi 48.10 €, mutta jälkeenpäin olin kiitollinen päätöksestäni olla jäämättä odottamaan lentokentälle kolmeksi tunniksi seuraavan Turun bussin lähtöä. Bussissa rupesin oitis nukkumaan, mutta heräsin noin tunnin päästä kun bussi siirtyi moottoritieltä pikkuteille ennen Saloa. Ja oksensin aamiaiseni. Olen herkkä matkapahoinvoinnille, joten halusin pistää jutun sen piikkiin. Kuski ajoi kaasua pumpaten ja tie oli mutkainen, ja lentokonekin oli tärisytänyt maha parkaa. Pääsin kotiin hieman ennen kahdeksaa, ja nukuin sitten noin yhteentoista. Olo oli vähän heikko, mutta ajattelin sen johtuvan oksentelusta, matkustamisesta ja nukkumattomasta yöstä. Miehellä oli nälkä, ja ajattelin että minunkin olisi hyvä syödä ettei olo kävisi pahemmaksi, mutta koska kummastakaan (ainakaan minusta) ei ollut ruoanlaittoon, päätimme suunnata hakemaan kiinalaista Hämeenkadulle vuoden vaihteessa avatusta Yangtzesta (joka muuten yllätti positiivisesti viime kerralla!). Vaihtoehtona oli toki syödä ravintolassakin, mutta sanoin voivani vähän valjusti ja ottavani mieluummin ruoan. Mukaamme päätyi kuitenkin intialaista muiden ravintoloiden ollessa kiinni. Söin sen kotona vähän normaalia hitaammin, mutta ilman suurempia vaikeuksia, menin nukkumaan ja heräsin taas tunnin päästä oksentamaan. Ei auttanut enää syyttää matkapahoinvointia. Siitä olo lähtikin sitten pahenemaan. Kuumekin nousi, mitä minulle tapahtuu vain harvoin (kerran kahdessa vuodessa? Ja silloinkin pikemminkin vatsatautien yhteydessä kuin flunssan – en ole ”koskaan” flunssassa). Pahin vaihe kesti kaksi päivää, ja sen jälkeen meni makuulla vielä pari päivää. Sisuskalut tuntuvat nyt niin läpihuuhdelluilta, että eipä auta muuta kuin ruveta taas kasvattelemaan uutta, hyvää suolistoflooraa maitohappobakteerien ja niiden kasvua edistävien ruokien avulla.

Hyviä ruokia vatsanparanteluun:
Chiavanukkaat ja -puurot (esim. kurkumalla boostattu mangopuuro)
Hapankaali
Hapatettu kookosjogurtti
Kasvikset ja marjat
Kimchi (korealainen hapankaali)
Laadukas heraproteiinijauhe
Luuliemi ja luullisesta lihasta tehdyt ruoat (esim. perinteinen lihakeitto ja häränhäntäpata)
Parantava puuro

Tässä vielä linkki edelliseen vatsataudistatoipumistarinaan. 😛


Ensimmäiset asiat mitä sain vatsataudissa alas olivat hedelmät ja mantelivoi. Lisäksi popsin Enzymedican probiootteja ja Jarrow Formulasin Saccharomyces Boulardiita (molemmat Iherbistä, alennusta ekasta tilauksesta koodilla IRI825 ;)).

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Lisää reissutarinoita ja -ruokajuttuja löytyy Matkustaminen-hakemistosta. 😉

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *