Kaveriporukalla Cantina Aztecassa

Hyvä jos käyn normaalisti kerran kuussa ravintolassa syömässä, mutta
syys-lokakuun vaihteessa onnistuin olemaan poikkeuksellisen aktiivinen ja kävin
viikon sisällä peräti kolme kertaa ravintolassa. Syynä tähän olivat
spesiaalivieraat, sekä Turussa järjestetty Food & Fun-festivaali. Ensiksi
kämppikseni tuli kyläilemään ja vietimme iltaa Fontanassa, Food & Funilla herkuttelimme poikaystävän kanssa E. Ekblomissa, ja heti seuraavana päivänä
kävimme kaveriporukalla Cantina Aztecassa syömässä, kun Norjaan muuttanut
ystävämme saapui visiitille Suomeen.
Cantina Aztecassa on
tullut käytyä kaksi kertaa. Liki pari vuotta sitten juhlimme poikaystävänikanssa synttäreitäni siellä, ja silloin se teki minuun hyvän vaikutuksen
maustamisellaan. Viime vappuna menu oli vaihtunut, eikä ateria ollut kummankaan
mielestä kovin erikoinen, jos ei mitenkään huonokaan. Palvelu on aina ollut
oikein ystävällistä, ja meille sovellettiin viljattomat alkuruoatkin vappuna.
Nyt menu näytti pysyneen samana kuin vappunakin.
Muu porukka päätyi
jakamaan alkuruokina nachoja ja mozzarellatikkuja, mutta minä otin tacot
häränkyljellä ja ibericopossun poskella ilman tacoja, ja mies sopen
punanapsijalla ja simpukoilla. Minun annokseni oli oikein hyvä – maukas ja
monipuolinen, ja lihakin oli ihanan ylikypsää. Miehen annoksessa se sope,
eräänlainen maissikakkara, tuntui lähinnä vain turhalta. Se oli paksuhkona
levynä täytteiden alla eikä maistunut yhtään miltään. Pääruoaksi otin
punanapsijaa kermaisella tequilakastikkeella ja perunoiden tilalle kasviksia.
Kala oli hyvin maustettu, mutta hieman kuivan tuntuista – en tosin tiedä
minkälaista punanapsija yleensä on, mutta eihän se mitään rasvaista kalaa ole.
Tequila-kermakastike oli hyvää, ja kasvikset olivat jätetty sopivan
rapsakoiksi. Tykkäsin annoksesta. Mies söi possunniskasta tehtyä puerco
pibil-pataa, joka maistui kyllä neilikalta, mutta muuta makua oltaisiin
kuulemma vielä kaivattu. Lisukkeena ollut ”mexican-riisi” ei ollut kovin
erikoista. Ihan ok siis, mutta ei niin erikoista. Mies haikailee edelleen
Cantina Aztecan menneiden vuosien perään, jolloin ruoka on ollut kuulemma
paljon kekseliäämpää. Itsekin pidän ensimmäisen kerran ruokia parhaimpina viime
ja tähän kertaan verrattuina. Cantina Azteca sopii hyvin kaveriporukan
illallispaikaksi, mutta muuten en taida itse mennä sinne ennen kuin menua on
päivitetty. Tavallaan sääli, sillä henkilökunta on aina ollut mukavaa ja annoksiakin on saanut sovellettua tarvittaessa. 


Tacottomat tacot ibericopossun poskella ja häränkyljellä

Punanapsija chipotleherkkusienten, marinoidun punasipulin ja tequilakermakastikkeen kanssa
Cantina Aztecan
jälkeen poikkesimme vielä Teerenpeliin, josta löydyin uuden siiderin, jota oli
pakkomaistaa. Tiskin takaisesta kaapista silmiini nimittäin pompsahti Thistly Gross Real Ginger, eli
kuivahko inkiväärisiideri. Siiderin maustamiseen oli käytetty oikeaa
inkivääriä, ja se erottui mausta kivasti. Vahvempi inkiväärikin kyllä menisi
tällaisella inkiväärin ystävällä. Sellasita sai maistaa Kellaripanimon
inkivääri-kombuchassa, winkwink. 😉 Siideri oli myös suuhuni vähän turhan
makea, mutta kyllä tätä voi aina silloin tällöin yhden juoda ihan sen
inkiväärin takia. 🙂

PS. Blogista löytyy myös ravintolat ja kahvilat– sekä viinit ja muut juomat-hakemistot, joista voi löytää lisää juttuja kiinnostavista ravintoloista ja juomista. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *