Gluteenista oireita ilman keliakiaa?

Gluteeni ja viljat ovat viime vuosina herättäneet paljon keskustelua. Vähähiilihydraattisen ruokavalion suosio räjähti 2010-luvun alussa, mutta samaan aikaan yhä useammat rupesivat välttelemään vain gluteenia toiveenaan parempi terveys ja hyvinvointi. Muun muassa lääkäri Antti Heikkilä puhui julkisuudessa viljojen ja gluteenin vaarallisuudesta. Gluteenin ja viljojen välttelyä povattiin ohi meneväksi muoti-ilmiöksi, mutta niin se vain on edelleen pinnalla ja yhä useampi noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, vaikka ei sairastakaan keliakiaa. Gluteeni on vehnässä ja muissa kotimaisissa viljoissa esiintyvä proteiini. Haitallista se on tunnetusti keliakiaa sairastaville, joilla gluteenialtistus käynnistää tulehdusreaktion ohutsuolen limakalvolla kudoksia vaurioittaen. Kyseessä on siis autoimmuunitauti, ei allergia (vehnäallergia on oma sairautensa). Oirekirjo on laaja: turvotusta, ruoansulatus, ilmavaivoja, vatsakipuja, imeytymishäiriöitä, vitamiinipuutoksia, ummetusta ja ripulia, mutta myös oireita ruoansulatuskanavan ulkopuolella, kuten nivelkipuja, iho-oireita, kiillevaurioita hampaisiin ja hidastunutta kasvua lapsilla ja nuorilla (ks. Keliakialiitto: Keliakian oireet). Nykyään on kuitenkin ruvettu puhumaan keliakian lisäksi gluteeniherkkyydestä, joka saattaisi jopa olla keliakiaa yleisempää. Kaikki eivät ole gluteeniherkkyydestä kuitenkaan samaa mieltä, ja sen oireita on sanottu myös psyykkisiksi, mielikuvituksen tuotteiksi.

Columbian yliopistossa tehtiin tutkimus, jossa vertailtiin keliaakikoita, terveitä ja gluteenista ilman keliakiaa oireita saavia. Tutkimuksessa seurattiin muun muassa suoliston vahingoittuneisuudesta kertovia biomarkkereita sekä mikrobilähtöistä immuunipuolustusjärjestelmän aktivaatiota. Tutkimus osoitti, että myös niiden koehenkilöiden jotka oirehtivat gluteenista ilman keliakiaa immuunipuolustusjärjestelmä aktivoitui gluteenialtistuksesta. Tulehduksesta vaurioitunut suolen seinämä näytti lisäksi päästävän mikrobeja verenkiertoon, eikä koeryhmään kuuluvien oma immuunipuolustus pystynyt neutraloimaan tätä. Kyseessä on erilainen tulehdusreaktio kuin keliakiaa sairastavilla, ja myös suoliston pinnan vauriot ovat erilaisia. Kuusi kuukautta gluteenittomalla ruokavaliolla paransi suoliston kunnon, palautti immuunipuolustusjärjestelmän normaalille tasolle ja poisti oireet (Uhde ym, 2016). Suoliston kunnolla ja sen pinnan läpäisevyydellä näyttäisi siis olevan merkittävä rooli gluteenin aiheuttamissa oireissa.

Gluteeniherkkyyttä on tutkittu Suomessakin. Kaukinen ym. näyttivät jo vuonna 2000, että gluteenista oirehtivilla, joilta keliakia oltiin poissuljettu 9 % oli mahdollisesti vilja-allergia,, 46 %:la gliadiinivasta-aineita ja 51 %:lla keliakian puhkeamiselle altistava HLA-genotyyppi eli perintötekijät. Lisäksi 9 %:lla ryhmästä oli normaalia korkeampi määrä immuunipuolustusjärjestelmään kuuluvia valkosoluja, lymfosyyttejä, epiteelisolukerrosten sisällä. Myös muissa tutkimuksissa gluteeniherkkyys on yhdistetty gliadiinivasta-aineisiin (Biesiekierski ym, 2011, Ruuskanen ym., 2011 ja Carroccio ym., 2012).


Gluteenia on monissa herkuissa

Sapone ym. julkaisivat vuonna 2012 nimekkäiden gluteenitutkijoiden yhteisartikkein (myös suomalainen, tuossa aiemmassa artikkelissa mukana ollut Katri Kaukinen, oli yksi tämän artikkelin kirjoittajista) jossa ehdotettiin gluteeniherkkyyden hyväksymistä diagnoosiksi. Sapone ym. artikkelin mukaan gluteeniherkkyyden oireet ovat samankaltaisia kuin keliakian, joskin muualla kuin suolistossa esiintyvät oireet, kuten käytösmuutokset, luu- ja nivelkivut, lihaskrampit ja krooninen väsymys, ovat yleisempiä. Suosittelen lämpimästi Sapone ym. artikkelin lukemista jos on kiinnostusta ja englanninkieli taittuu – se on selkeästi kirjoitettu ja perusteellinen katsaus gluteeniin ja siihen liittyviin sairauksiin.

Vie kuitenkin aikaa ennen kuin etulinjan tutkimus leviää laajalti lääkärien tietoon, ja vielä pidempään että tieto leviää lääkäreiltä potilaille ja saatikka niille tavallisille kaduntallaajille, joita ei ole diagnosoitu. Gluteeniherkkyyden diagnosointi on myös tällä hetkellä haastavaa, sillä ainoa laajemmin käytetty testi on eliminaatiodieetti, jolla gluteeni jätetään kokonaan pois ruokavaliosta. Oireiden tulkinta jää yksilön omien tuntemusten varaan, ja placebovaikutusta ei voida poissulkea. (Se on sitten eriasia onko siitä kenellekään haittaa olla gluteenittomalla ruokavaliolla vaikka ei olisikaan sille herkistynyt.) Gliadiinivasta-aineistakaan ei näyttäisi olevan testiksi, sillä moni, jolla ne ovat koholla, on oireeton (Ruuskanen ym., 2011). Viljaherkkyyksistä ei minun tietoni mukaan ole tähän päivään mennessä tehty Suomessa sen kummempaa konsensuslauselmaa taikka hoitosuositusta (terveydenhoito Suomessa nojautuu hyvin pitkälti Käypä hoito-suosituksiin), mutta korjatkaa viisaammat jos olen väärässä!

Lisää terveysaiheisia kirjoituksia:
Hyvä, paha punainen liha?
Lukustressi
Liian kova treeni, liian vähäinen syöminen
Liivatteen hyödyt
Heraproteiinivalmisteet ja niiden laatuerot laadusta
Maitotuotteiden haitat
Nivelkivun taltuttaminen
Leikkauksesta toipuminen, osa 1: Antibiootit, probiootit ja lisäravinteet
Leikkauksesta toipuminen, osa 2: Toipilaan ruokapäiväkirja ja parantava puuro
Leikkauksesta toipuminen, osa 3: Liikuntastoppi ja neljä seinää


Croissant vai pelkät täytteet?

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *