Gdanskin ravintolat – Piwnan kolmikko

Palasin hiljattain lomalta Puolasta, jossa vietin ihanan viiden päivän loman poikaystäväni kanssa. Lomailimme ensiksi kolme päivää rantakaupunki Sopotissa (ks. Sopot – Puolan Rivieran kahdet kasvot ja ravintolavinkit), jonka jälkeen siirryimme vielä kahdeksi yöksi Gdańskiin. Olen aiemmin kirjoittanut myös halpalennoista ja siitä mikä kaupunki valita kun lomailee Puolassa, ja nyt onkin sitten vuorossa Gdanskin ravintolat.

Aiemmat Puola-aiheiset kirjoitukset:

Sopot – Puolan Rivieran kahdet kasvot ja ravintolavinkit
Loma Puolassa – Gdańsk, Gdynia vai Sopot?
Halpalennot Gdańsk, mukaan vain pieni käsimatkatavara

Gdańsk oli kaupunkina kaiken kaikkiaan suloinen, ja sen pastellisävyiset, piparkakkureunuksiset talot miellyttivät minun silmääni erityisesti. Sää oli toisena päivänä hyvin sateinen, mutta toisena pilvinen eikä satanut, joten pääsimme nauttimaan kaupungin vallanneista markkinoista. Markkinat levittäytyivät laajalle alueelle, mutta oikeastaan vahingossa päädyimme joka kerta syömään Piwna-kadun ravintoloihin. Ei sinänsä ihme – olihan sillä keskeinen sijainti ja paljon kaikkea houkuttelevaa. 😉

Gdanskin ravintolat

Piwna47 (Piwna 47, 80-831 Gdańsk)

Ensimmäisenä sadeiltana päädyimme puoliksi tuurilla, puoliksi Home via Laura-blogista bongaamani vinkin kautta Piwna 47-ravintolaan. Ilta oli niin pimeä ja sateinen etten silloin edes tunnistanut kuinka keskeisellä paikalla ravintola oikeastaan olikaan. Meitä palvellut nuori herra oli oikein mukava ja innostunut työstään. Hän suositteli erityisesti ribsejä, jotka poikaystävä sitten tilasikin, ja auttoi minua valitsemaan listalta gluteenittoman vaihtehdon (melkein kaikki olisi sopinut). Tilasimme alkuruoat kahdelle, joka sisälsi ihania juustoja, graavilohta ja kinkkua sekä salamia kasvisten kera. Poikaystävän tilaamat ribsit olivat juuri niin mureita kuin pitikin, ja niiden kanssa tarjotut kastikkeet olivat maukkaista. Itse tilasin pääruoaksi kalkkunaa vermutti-saksanpähkinäkastikkeella ja se olikin herkullista, mutta kaikista mieleenpainuvin osa ateriaa oli tarjoilijan meille suosittelema valkoviini. Hän kysyi haluammeko jotain perinteistä vai modernimpaa, ja että tätä modernia vaihtoehtoa ei saisi sitten verrata mihinkään muuhun valkoviiniin – ja hän oli oikeassa. Viinin tumma väri toi mieleen enemmänkin suodattamattoman oluen tai siiderin. Aluksi tiukan hapokas maku avautui hienosti dekanterissa ja pehmeni aterian kanssa oikein lempeäksi. Hauska juoma! Lisäksi paikassa viehätti sen sisustus ja hauska soittolista, jossa tehtiin jatsahtavia ja rokahtavia covereita nykyhiteistä. Illan lasku oli reissumme suurin, eli 400 zlotya (90 euroa), eli Suomen hintatasossa mentiin. Kiva paikka kuitenkin.

Persoonallisin valkoviini mitä olen maistanut!Alkuruoat kahdelleKalkkunaa saksanpähkinä-vermuttikastikkeessa

Mono Kitchen (Piwna 28, 80-831 Gdańsk)

Päädyimme seuraavan päivän kaupunkikierroksellamme aivan vanhankaupunging basilikan (Bazylika Mariacka Wniebowziecia) vieressä sijaitsevaan Monoon lounaalle. Illalla paikka vettä nuoria aikuisia lasilliselle ja musiikin pariin. Positiivisinta Monossa oli gluteenitietämys: gluteenittomat vaihtoehdot oli valmiiksi merkitty menuun ja niitä oli paljon. Tilasin lempilihaani ankkaa appelsiinikastikkeella ja paahdetuilla perunoilla, mutta valitettavasti appelsiinikastike löi pahasti yli. Myös jälkiruokalistalla suurin osa oli gluteenitonta, joten tilasin toisen suosikkini: creme bruleen. Se maistui juuri siltä kuin pitikin ja kuori oli täydellisen rapea. 😉 Hintataso ok, kaksi pääruokaa ja yksi jälkiruoka taisivat olla 100 zlotyn paikkeilla eli noin 20 euroa.

Ankkaa appelsiinikastikkeellaCreme Brulee on yksi lempijälkiruoistani

Restauracja Gvara (Chlebnicka 48/51, 80-830 Gdańsk)

Söimme toisena iltana myöskin basilikan kulmalla siinä missä Piwna-katu vaihtuu Chlebnickaksi. Gvaran tarjoilija tiesi selvästi mitä gluteeni tarkoitti ja ehdotti millä muutoksilla haluamastani ankka-annoksesta (taas) saisi gluteenittoman. Alkuruoaksi tilasimme tartarpihvit, joissa keltuainen oli tällä kertaa erikseen. Tartar oli ihan ok, mutta Sopotissa syöty peuratartar vei siitä kyllä voiton. Ankan liha oli sen sijaan täydellistä: hyvin mureaa ja maukasta (ankan lihahan on itsessään todella maukasta, melkeinpä pähkinäistä!). Puolalaiset tosin taitavat tykätä ankan yhdistämisestä johonkin voimakkaaseen ja makeaan (Monossa appelsiini, täällä karpalohillo). Minusta se vähän peittää ankan hienoa makua. Sopotissa syöty ankanrinta vadelmakastikkeella oli tosin hyvässä balanssissa (blogista löytyy myös resepti ankkaan vadelmakastikkeella). Paikka oli viihtyisä ja nuori poika soitti kitaraa ja lauloi hyvin taitavasti. Kahdelle ruokalajille kahdelle hengelle maksoi 150 zlotya eli reilut 30 euroa.

Ankka oli ihanan mureaa

Vinkki: Jos haluaa varmistaa että ravintola ymmärtää gluteenittomuuden merkityksen, voi printata mukaan puolankielisen keliakiakortin.

Kaiken kaikkiaan Gdanskin ravintolat tuntuivat tarjoavan jokaiselle jotain. Oli puolalaista, venäläistä, georgialaista, eurooppalaista, burgeria ja aasialaista. Jostain kumman syystä minä onnistuin syömään viiden päivän aikana kolme kertaa ankkaa, mutta mikäs siinä – Suomea sitä ei saa joka paikasta ja täällä lihan laatu oli erinomaista. Lisäksi hintataso kannustaa syömään ulkona, minultakin jäi monta kiinnostavaa paikkaa testaamatta! Pitänee siis lähteä sinne toistekin. 😉

Lisää reissujuttuja ja ruokapaikkoja ulkomailta löytyy Matkustaminen hakemistosta.

Edellinen kirjoitukseni: Tattaririeska – maailman helpoin gluteeniton leipä