E. Ekblom ei petä

E. Ekblomista on tainnut vähän tulla luottoravintolani Turussa. Viikottain vaihtuva kolmen ruokalajin illallinen maksaa 29 €, ja vitosen lisäämällä saa vielä päivän juustonkin. Sitäpaitsi tähänastiset ruokailukokemukset (lue täällä ja täällä) ovat olleet monin tavoin erinomaisia. Eipä siis ihme, että varasin taas pöydän E. Ekblomista kun isäni vaimoineen tuli vierailulle Helsingistä.

Tämänkertainen menu viinisuosituksineen:


Poropastramia, sellerisalaattia ja rapeaa parmankinkkua
Little Yering Chardonnay 2010, Australia

Paahdettua lohta,
papu-tomaattipataa ja sitruunakreemiä
J2 Gau-Odenheimer
Spätburgunder 2013, Saksa

Savuhilma-juustoa,
päärynää ja pähkinöitä
Korrel Riesling
Auslese Paradies 2013, Saksa

Valkosuklaamoussea ja
marinoitua ananasta
Cuvee de
Marie-Kattalin 2009, Ranska

Voin sanoa heti, että E. Ekblom ei pettänyt
taaskaan. Alkuruokana ollut poropastrami herätti kaikissa ihastusta, ja teki
etenkin isääni vaikutuksen. Poikaystävällekin se jäi mieleen menun parhaana
annoksena. Poro oli suussa sulavan pehmeää, eikä sitä oltu tönkkösuolattu. Itse
olisin kaivannut sellerisalaattiin vähän voimakkaampaa makua. Pääruoaksi minä
ja isäni vaimo otimme lohta, siinä missä miehet valitsivat
siitakesienicanellonin. Lohen nahka oli rapea, mutta muuten se oli juuri ja
juuri kypsä, tai oikeastaan hieman rosé. Tykkäsin annoksesta, joskin suolaa
olisi saanut olla hitusen enemmän ja sitruuna olisi voinut maistua kermaisessa
kreemissä vielä hieman voimakkaammin, sen verran tykkään sitruunasta. 😉 Tomaatti-papupata
oli aika tavallista, sen tapaisia tulee tehtyä kotonakin aika usein, mutta se
maistui hyvältä ja sitä oli kivan paljon. Spätburgunder oli erinomainen pari
kala-annokselle. Siitakesienicanelloni oli paikoitellen kuulemma erinomainen,
mutta jotkut komponentit olisivat kuulemma kaivanneet hieman lisämakua. Sen viinipari
oli espanjalainen Abadal Nuat 2011-valkoviini, joka tuoksui jännästi ravuilta. Se oli myös hyvä pari
annokselle. Otimme väliruoaksi ennen jälkiruokaa myös juustoannoksen, joka oli
savu-Hilmaa, pähkinöitä ja omenaa. Minulle tämä annos jäi oikeastaan mieleen
parhaimpana. Suolainen juusto oli hyvin temperoitu (älä ikinä tarjoa
jääkaappikylmää juustoa!), ja se muodosti kermaisten, paahdettujen pähkinöiden
ja makean omenahillokeen kanssa ihanan makuyhdistelmän. Myös makea Korrel Riesling Auslese Paradies sopi
juuston kanssa erinomaisesti. Jälkiruokana olleen valkosuklaamoussen ja marinoidun
ananaksen kruunasi mielestäni aavistuksen suolainen mantelicrumble, mikä toi
muuten makeaan annokseen kivaa särmää. En päässyt ihan perille, millä ananas
oli marinoitu, mutta epäilen anista. Valkosuklaan maku jäi itseasiassa vähän
piiloon maukkaan ananaksen jälkeen, mutta kaiken kaikkiaan tässäkin annoksessa
oli erinomaiset komponentit. Cuvee de Marie-Kattalin-jälkiruokaviini maistui pelkiltään vähän
turhankin makealta, mutta jälkiruoka tasapainotti sitä loistavasti eikä se sen
kanssa ollut enää mitenkään ylilyövän makea. Sitä se hyvä ruoka-viiniparitus
teettää.

Illallinen oli
kiistämättä erinomainen, ja mainitsemani jutut mitä olisi voinut työstää ovat
ihan pikkuriikkisiä. Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä ja me poikaystävän kanssa
rupesimme taas pohtimaan että täällä pitäisi käydä useammin.

Aiemmat kirjoitukset E. Ekblomista:
Food & Fun E. Ekblomissa
E. Ekblomin Jannen Kattila – kyllä kiitos!

Lisää kirjoituksia Turun ja muidenkin kylien ruokapaikoista löytyy Ravintolat ja kahvilat-hakemistosta. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *