Blogi huijaa, vaikka pysyisinkin todessa
Olen välillä saanut huomata että blogi vääristää ihmisten minusta saamaa kuvaa. Välillä minulta odotetaan jotain kummallisia asioita, tai ihmiset olettavat minusta erilaisia asioita. Joskus tuntuu että blogi huijaa lukijoita, vaikka puhuisinkin aina tositapahtumista.
Yksi suurimmista väärinymmäryksen aiheista on ruokavalioni. Blogissa on paljon erikoisruokavalioihin sopivia reseptejä: on gluteenitonta, viljatonta, maidotonta, vähähiilihydraattista, paleota ja vähäsokerista. Siinähän menee ihan pää pyörälle siitä mitä minä syön – saan säännöllisesti kyselyitä siitä että mikäs ruokavalio minulla onkaan tällä hetkellä. Vastaus on ollut hyvin pitkään vain tuttu gluteeniton. Syön maitotuotteita, jopa maitosuklaata ja kaupan gluteenittomia leivonnaisia. Kaupasta saatan hakea lounastauolle valmiskeiton. Tykkään hyvästä ruoasta ja terveys on plussaa, mutta tykkään myös helposta elämästä.
Blogistani ei vuosikausiin tietänyt kukaan muu tuttuni kuin silloinen poikaystäväni, yksi kaverini ja pikkusiskoni. Koin että kirjoittamisen vapauteni rajoittuisi, jos kaikki tutut lukisivat jokaisen kirjoitukseni (ihan kuin niitä olisi edes kiinnostanut, etenkin alkuvuosina kun blogii oli lähinnä reseptiarkisto). Äitini sai tietää blogista jossain kohdassa vahingossa, sillä hänen työkaverinsa oli innostunut lukemaan blogiani ja laskenut 1+1 luettuaan minusta itsestäni kertovia postauksia ja kuunneltuaan äitini juttuja Turussa asuvasta tyttärestään. Äidille tuli paha mieli. Hän luuli oitis että häntä syrjittiin – kaikki muut varmasti tiesivät, mutta hänelle ei haluttu kertoa että pidän blogia. Äiti ei tietenkään aluksi itsekään kertonut minulle että hän tiesi blogistani, mutta se kävi lopulta ilmi kun hän lipsautti jotain, jota ei olisi voinut tietää muuten kuin lukemalla blogiani.
Ilmiö ei rajoitu suinkaan vain omaan äitiini. Myös siskoni avautui minulle kiukkuisesti siitä kuinka minä käyn jatkuvasti Helsingissä moikkaamassa kavereitani, mutta en millään meinaa löytää aikaa lähteä hänen luokseen Ouluun. Tosi asiassa esimerkiksi tyttöjen blini-iltaan menin suoraan bussilla, nukuin yön emännän sohvalla ja lähdin aamiaisen jälkeen takaisin Turkuun. Not so much extra. Keväisten artikkelikorjausten takia työpäiviä oli yleensä 6-7 viikossa.
Blogi huijaa, vaikka onkin rehellinen
En valehtele blogissani tai kerro epätosia tarinoita, mutta blogiin päätyvät tietenkin vain valitut palat elämästäni. Loppujen lopuksi koen arjen perusasioita harvoin kertomisen arvoisiksi (tästä esimerkiksi lisää Viikonloppu ihan vain minun aikaani-kirjoituksessa) ja jotkut asiat ovat liian henkilökohtaisia ja niiden kertominen saisi minut kai tuntemaan itseni haavoittuvaksi tässä nettikiusaamisen maailmassa. On täällä tosin tullut jaettua joskus Tinder-kokemuksiakin, mutta siinä ei ole mielestäni mitään paheksuttavaa – ihan pää pystyssä voin sanoa tavanneeni poikaystäväni siellä. 😉 Välillä koitan tuoda myös hauskuutta kirjoituksiini kerrontatavalla ja korostamalla tiettyjä juttuja – kuten vaikkapa sitä kuinka keliaakikon ja taviksen parisuhteessa voi välillä esiintyä annoskateutta. Se ei tee jutuista epätosia, mutta aiheuttaa välillä pieniä väärinkäsityksiä. Haastavaa tämä bloggaaminen. 😉