Nettikiusaaminen – bloggaajalta vaaditaan paksua nahkaa

Olen seurannut sivusta jo pitkään erästä hyvin ikävää ilmiötä – bloggaajien nettikiusaamista. Minä olen ollut onnekkaassa asemassa ja välttynyt pitkälti henkilöön menevistä kommenteista, joskin sain 5 syytä miksi en meikkaa lennolle-kirjoitukseni seurauksena kuunnella vähättelyä ja tytöttelyä. Tarkoitin itse tuon kirjoituksen puolivitsinä, mutta kyllä sellainenkin asia kuin meikki aamulennolla menee selvästi ihmisillä tunteisiin (ks. Huumori on vaikea laji). Itse en edes tajunnut että kirjoitus otettaisiin niin vakavasti, mutta kaikki eivät tosiaan ajattele samalla tavalla kuin minä. Tämä on kuitenkin hyvin pientä siihen verrattuna mitä moni muu bloggaaja on saanut kokea. Nettikiusaaminen on monelle arkea.

rawpixel-com-323215

Nettikiusaaminen – huutelua nimimerkin takaa

Alkuvuodesta FitFashion-blogiportaalin jäseniä ruodittiin vauva.fi:n keskustelupalstoilla – FatFashion olisi kuulemma parempi nimi, sillä kaikki bloggaajat eivät suinkaan olleet arvostelijoiden mielestä tarpeeksi timmissä kunnossa. Ja siinä siis myös ruodittiin normaalipainoisia, terveitä ihmisiä. Sitä voi sitten miettiä missä kunnossa kommentoijat itse ovat, nimimerkin takaa on hyvä huudella. Sitä vaan en ymmärrä että miksi – mitä nuo ihmiset saavat muiden vähättelystä ja arvostelusta? Puretaanko siinä vaan omaa pahaa oloa ja pönkitetään egoa? Vitsi kun olin nokkela kun murjaisin törkeyden, jolle toiset kommentoijat pistivät huutonauruhymiön. Sanoisitko samat asiat kasvotusten? Onneksi Fitfashionissa on paljon fiksuja naisia, jotka tajuavat antaa tällaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Esimerkiksi Prime Life-blogia kirjoittava Umppu pistää arvostelijoille jauhot suuhun Läskien blogiportaali FATFASHION-kirjoituksessaan.

alex-ivashenko-223199

Fatshaming, slutshaming, muscleshaming…

Tänä vuonna Too Big To Be Me-blogin Anna avautui kokemastaan fatshamingista. Hän aloitti bloginsa alunperin karistaakseen raskauskilonsa ja loppupeleissä hän saavuttikin raskautta edeltäneen mittansa. Tänä vuonna netin ihanilla keskustelupalstoilla levisi kuitenkin taas kuuma keskustelunaihe – joka ei oikeastaan kuulunut mitenkään keskustelijoille: Anna on taas lihonut. Ketään ei kiinnostanut mitä Annan elämään muuten kuului – varmaan lihonut vaan herkuttelemalla ja itsekurin puutteella. Tosiasiassa Annalla oli ollut ”vähän” muitakin huolia mietittävänä kuin oma paino. Helppo ruveta arvostelemaan kun näkee vain jäävuorenhuipun, eivätkä kommentit suinkaan olleet ystävällisiä. Toinen ilmiö, jota bloggaaminen tuo tullessaan on slutshaming, josta esimerkiksi Pauliina kirjoittaa Health’s Kitchen-blogissaan. Lihaksikkuudestakin saa kuulla, kuten fitness-kisaaja Piia Pajunen kertoo Pienet rinnat ja miehekkäät lihakset-kirjoituksessaan. Ei ole helppoa miellyttää lukijakuntaa, aina löytyy joku vihaaja. Rankkaa kroppakritiikkiä on saanut kokea myös muutama viikko sitten Fitnesmalli 2017-kilpailun voittanut Meri Turunen, ks. Milloin nettikiusaamisesta tuli normi.

Ainoa varma asia on että kritiikkiä tulee

Yksi syy sille, miksi olen itse pitkälti saanut olla rauhassa on se, että suurin osa kirjoituksistani keskittyy ruokaan eikä minuun itseeni. Ruoka ja terveys ovat kuitenkin nykyään aiheita, jotka herättävät nekin voimakkaita tunteita. Moni etenkin erikoisruokavalioihin liittyen bloggaava käyttää kohdeyleisön ja kiinnostuneiden saavuttamisessa avuksi Facebookin lukuisia ruokavalioryhmiä, mutta osa niistä kieltää blogilinkit ja joissain hommaa värittää bloggaajiin (ja valitettavasti muihinkin) kohdistuva nettikiusaaminen. Suurin osa ilahtuu löytäessään itselleen sopivia reseptejä, mutta kyllä sielläkin saa kuulla mikä kaikki tässäkin oli taas huonosti. Tähän kyllästyneenä ihana, positiivinen Helena Kemppainen loi Facebookiin RuokaRajoitteiset-ryhmän, johon ovat tervetulleita kaikki erilaisten rajoitteiden kanssa kamppailevat. Ryhmän ilmapiiri on positiivinen ja siellä on sijaa niin blogeille kuun keskustelullekin. Yleensä blogeista on monelle suuri apu ruokavalionuutoksissa tai allergian puhjetessa.

nettikiusaaminen

Kiusaamisenvastaisia kampanjoita keskitetään kouluikäisiin, mutta monilla vanhemmillakin olisi peiliinkatsomisen paikka

Miksi sitten bloggaajien kimppuun käydään niin hanakasti? Itselleni on ainakin yritetty opettaa myötätuntoa ja kohteliasta käytöstä muita ihmisiä kohtaan. Jos joku blogi ei miellytä, niin sen voi sitten jättää lukematta. Facebookissa on mahdollista piilottaa julkaisuja ja tiettyjen käyttäjien tekemiä julkaisuja, jos niistä menee päivä pilalle. Miksi ihmeessä silloin pitää hyökätä kirjoittajan kimppuun? Henkilökohtaisuuksiin meneminen, ulkonäön arvostelu tai suora haukkuminen ja tarkoituksellinen kiusaaminen on kerta kaikkiaan ala-arvoista.

Samaa mieltä ei tarvitse olla, ei missään nimessä, mutta haukkuminen ja vittuilu ovat asia erikseen. Kritiikin voi esittää myös rakentavasti. Valitettavasti osa ihmisistä tuntuu kuitenkin kaipaavan vain mahdollisuutta omien negatiivisten tunteidensa purkamiseen – niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa mihin ne sitten lopulta puretaan. Bloggaajan on joka tapauksessa parempi varautua rajattomaan arvosteluun – miksi bloggaajien kimppuun käydään niin hanakasti? Bloggaaminen on työtä, mutta tässä työssä ei arvostella useinkaan työtä, vaan itse sen tekijää – bloggaajaa. Toivon hartaasti että aikuiset ihmiset voisivat pysähtyä miettimään hetkeksi ennen kuin painavat sitä ”Lähetä”-nappulaa, ja jos aggressiot eivät laannu sinä aikana kun laskee sataan, kannattaa lähteä purkamaan tunteita vaikkapa BodyCombat-tunnille tai juoksulenkille – mikä kenellekin toimii.  Vaikka blogi on julkinen, se ei tarkoita että kirjoittajalle voi laukoa mitä tahansa.

Nettikiusaaminen ei ole okei – ei lapsille, ei aikuisille.

priscilla-du-preez-323907

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hieno teksti! Olen itsekin miettinyt asiaa paljon. Jos haluaa tuoda elämäänsä esille julkisesti, tarkoittaako se sitä että häntä saa vapaasti arvostella ja haukkua? En vaan käsitä! Hyvä että tästä asiasta puhutaan. 🙂

    • 1.1

      siiri sanoo

      Kiitos kommentista, Katariina! Kiva kuulla että joku muukin pitää aihetta tärkeänä. Itsellä tekee pahaa jo sivusta seuraaminen – seuraamani bloggaajat eivät todellakaan ole ansainneet saamansa palautteen tyyliä. Ei kaikesta tarvi tykätä tai olla samaa mieltä, mutta sen voi joko ilmaista kohteliaasti tai lakata seuraamasta kyseistä blogia. 😉

  2. 2

    sanoo

    Hyvin kirjoitettu. Itse en ole joutunut kiusaamisen kohteeksi, ainakaan vielä. Ja varmasti se on suurin syy, että kirjoitan enimmäkseen ruoasta ja reseptiikasta. Tosin on sielläkin tullut kommentointia mm. Että tekstini on niin hirveää kielellisesti, että hän ( lukija ) ei tällaista lue.
    Siinäkin kohdassa mietin, että ehkä et sitten vaan lue, bye bye!
    Löytyyhän niitä nillittäjiä tietenkin ruoankin ja reseptiikkaa lukijoidenkin parista. Moni vaan ei näytä tajuavan sitä, että monet meistä ruokabloggaajistakin tahtovat tarjota juuri niille lukijoille mukavaa sisältöä, ilahduttaa. Ei klikata toisen reseptisivuille, kun kuvitellaan, että nyt sen kassaan kilahtaa minun klikkaukseni takia rahaa. En varmasti anna sitä tuolle. ( Josta ei by the way, minun sivuillani kilahda kassaani kenenkään klikkailusta ) Mutta kuitenkin etsitään netistä ( ilmaiseksi ) niitä toisten työllä kirjoittamia reseptejä. Ehkä menin ohi raiteen, mutta tällä ”alalla” on niin monta epäkohtaa, joka saa välillä miettimään, että mikä ihmisiä oikein vaivaa.

    • 2.1

      siiri sanoo

      Kiitos kannustavasta palautteesta, Sari! Ihan ihme tyylillä ihmiset kehtaavat kyllä kommentoida ruokablogejakin. Ei ole kovin suuri menetys jos tuollaiset lukijat eivät enää palaa blogiin. 😛 Jos joku blogi ei miellytä itseäni x-seikan/seikkojen takia, jätän sen lukematta. Miksi seuraisin jotain, joka ärsyttää minua niin paljon? Ruoka on pitkälti aiheena melko turvallinen, mutta nykyajan terveysbuumi ja erikoisruokavaliot ovat aiheena hieman tulenarkoja. Itse olen aina kieli keskellä suuta kun käytetään sanaa ”terveellinen”. Nykyään on niin subjektiivistä mitä kukin pitää terveellisenä: yksi täyttää ostoskorinsa vähärasvaisilla maitotuotteilla ja toiselle maito on terveydentuhoaja ja koriin ei tule mitään, mitä ei syöty kivikaudella.
      Tosin muistan minäkin saaneeni ihan perusresepteihinkin asiatonta ilmaisua: jotain vuosien takaista pulled pork-reseptiäni kommentoitiin tyyliin ”ihan paskan näköistä”. Öö selvä, ketäköhän tämäkin kommentti kiinnosti? Jotenkin luulin tuollaisen argumentaatiotyylin jääneen ala-asteelle.
      Tämä on selvästi aihe, joka herättää tunteita kun kommenteistakin meinaa tulla tällaisia romaaneja. 😀 Mutta onhan se aihe, josta pitää keskustella, jotta joku asia muuttuisi.

      • 2.1.1

        sanoo

        Haha, itselläkin kävi mielessä tuo sama, kun kirjoitin melkeinpä heti kerralla nanowrimo-hengessä kommenttia 🙂
        Kiusaaminen menee tunteisiin, oli se sitten face to face tai piilossa huutelua nimimerkin takaa. Hyvä, että kissa nostetaan useammassakin paikassa pöydälle. Tää on tärkeä asia josta pitää keskustella.

        • 2.1.1.1

          siiri sanoo

          Haha. 😀 Ihanaa että tulit keskustelemaan ja jakamaan kokemuksesi aiheesta, Sari. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *