What’s wrong with me?

Minut valtasi eilen todella, todella outo tunne Valenciassa käydessäni, kun näin erään kaupan.
Näin nimittäin Sephoran, tuon minulle aiemmin tutun pyhiinvaelluskohteen, jossa minun on aina ollut pakko päästä tutkimaan, penkomaan tai räpläämään ihan vaan äkkiä.  Ja eilen minua ei huvittanut!
Mitä minulle on oikein tapahtunut, kun en reissatessani jaksa syventyä enää kauppojen mielenkiintoisiin kosmetiikkahyllyihin ja koluta läpi jokaisen marketin jokaista voidepurkkia sisältöineen?
Jostain syystä olen yhtäkkiä vaiheessa, jossa haluan vain nähdä kaupunkeja, nauttia niiden tunnelmasta ja saada elämyksiä. Mikä ihmeen vaihe tämä oikein on ja mikä minua vaivaa?
Järkeni palaa varmasti takaisin kosmetiikkanörtin tasolle jälleen syksyn tullen ja opiskelujeni alettua, mutta sitä odotellessa tahtoisin tietää, millaisia kosmetiikkareissaajia te olette.
Tutkitteko te kaikki mahdolliset kosmetiikkahyllyt läpi? Ostatteko mukaanne kaikkea ja paljon vai vähän ja harkitusti? Mikä on teidän kosmetiikkasaldonne yleensä reissun loputtua?
Lopuksi vielä minua hymyilyttänyt aiheeseen liittyvä Facebookista bongaamani linkki teillekin päivää piristämään.
Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Mä meinasin kuolla huutonauruun aamulla kun näin ton linkin, niin totta joka kohta 😀 Tulikin muuten mieleen, että onko täällä Lontoossa nyt sitä Sephoraa vai ei? Netistä saa niin monenlaista tietoa ja jotain linkkejäkin muka että Westfieldis olis, mutta en mä ainakaan oo bongannut! Sä varmaan osaat auttaa 🙂

  2. 4

    sanoo

    Vielä noin vuosi sitten tein usein pyhiinvaellusmatkoja anttilan kosmetikka osastolle… lompakko ei tykännyt. Nyt olen (ehkä vähän tämän blogin lukemisen kautta) omaksunut ihan vähän minimalistista elämäntapaa eikä ne retket anttilaan tunnu niin tärkeiltä, joten enpä niitä enää pahemmin tee.

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Yleensä hankin kosmetiikkaa reissusta, mutta yhtäläisellä intensiteetillä hyökkään vaikkapa paikallisten supermarkettien ruokatarjontaa tutkimaan. Sitten taas esimerkiksi paikalliset kalastusvälineet eivät kiinnosta, mutta enpä niistä tietäisikään vertailla, onko kotipuolessa samoja. Maltillinen määrä kosmetiikkaa on iisimpi roudata himaan, kuin vaikkapa marketin murovalikoima. Ylipäänsä nyt aina reissussa kiinnostaa, miten tutut jutut on hoidettu kohteessa. Mielelläni ostan reissusta jonkun vaatteen tai kengät muistoksi, mutta paras muistuttaja on hajuvesi. Tuoksumuisto tuppaa jäämään kohdekaupunkiin, ja ihanaa joskus aikojen päästä vielä suihkia itseensä vähän vaikkapa Berliiniä.

    Parasta jogurttia ikinä saa muuten Puolasta.

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Nothing's wrong with you. Tuo kiinnostamattomuus alkaa pikemminkin kuulostamaan siltä, että normaaliin suuntaan olet menossa.

  5. 7

    sanoo

    "Jostain syystä olen yhtäkkiä vaiheessa, jossa haluan vain nähdä kaupunkeja, nauttia niiden tunnelmasta ja saada elämyksiä. Mikä ihmeen vaihe tämä oikein on ja mikä minua vaivaa?"

    Yhdellä sanalla: Nuoruus.

    Ja siitä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti, MUTTA jos matkustamisesta tulee työ, niin – no, en suosittele. Ihan kokemuksesta.

  6. 9

    sanoo

    juuri tulin Ranskasta, missä kolusin ainakin kaksi ERI Sephoraa ja vielä kolmannen meikkiliikkeen, saldona neljä luomiväriä, kaksi huulipunaa, huulikiilto, suihkugeeli, puhdistusöljy (<– blogistasi bongattu idea!) ja KUUSI uutta kynsilakkaa!

    …näin käy, kun vielä jokseenkin teinitytölle annetaan kuusikymppiä. 😛

  7. 10

    sanoo

    Ostan kosmetiikkani poikkeuksetta laivalta (työn etuja täälläkin ;)) tai Sephorasta.
    Muualla en edes katso valikoimaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *