We are perfectly fine

Lomaillessani Kreikassa en suomalaisena naisena voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka paljon varmemmin naiset etelässä intsensä kantoivat. Jatkuvaa hellettä ja lämpöä ja sitä kautta paljon vähäpukeisuutta.

Hetkinen, eikö sen pitäisi päin vastoin tarkoittaa juuri sitä, että maan tulisi olla täynnä ulkonäköään neuroottisesti miettiviä naisia?

Asiaa jonkun aikaa pohdittuani tajusin lopulta kulttuurieron syyn.

Suomessa kesäiset hellepäivät ovat vähissä ja suomalaiset ovat tottuneet verhoamaan itsensä vaatteiden alle. Siinä missä etelässä vaatteiden vähyys ja ihoa nuolevat vaatteet ja jopa paljas pinta ovat yleisempiä, ei sitä meillä pahemmin näe. Me suomalaisethan näemme tuota kaikkea lähinnä naistenlehdissä, mutta emme tosielämässä. Ja näin hommasta katoavat usein realiteetit.

Etelä-Euroopan lämpimän ilmaston maissa naiset (ja miehet) näkevät jatkuvasti vähäpukeisia naisia ja ymmärtävät, että on ihan normaalia ja hyväksyttävää, jos vatsa menee istuessa tai ihan vaan vaikka seisoessakin makkaralle tai että takapuolessa on hieman selluliittia ja reidet löllyvät kävellessä. Tai että polvissa on läskiä ja käsivarret löllyvät kämmeniä yhteen taputtaessa. Se on ihan normaalia, ja sitä näkee kaikkialla. Ja nuo kaikki naiset ovat silti upeita!

Suomessa nähdään todella harvoin ketään vähäpukeisena (jos ei peruskoulun päättöjuhlia ja niitä seuraavaa iltaa lasketa). Ja koska ketään ei yleensä nähdä vähäpukeisena, on kaikilla muilla tietysti pakko olla vaatteiden alle kätkettynä paljon parempi kroppa kuin mitä itsellään on. Tai ainakin suurimmalla osalla on. Tai ainakaan heillä ei varasti ole niitä samoja kiusallisia vikoja kuin mitä itsellä on.

Tiukkaa paitaa on noloa käyttää, koska kaikki näkevät juuri ne MINUN makkarani. Shortsit on kurjaa vetää jalkaan, koska MINUN polveni ovat varmasti paljon muiden polvia rumemmat. Ja siis jos kukaan ikinä uskaltaisi mennä Hietsuun stringibikineissä, naurettaisiin hänet varmasti kuoliaaksi ja pidettäisiin häntä ylpeänä ja itsestään liikoja luulevana ihmisenä, koska eihän se edes vaan voi olla ok olla niin sinut oman kroppansa kanssa että kehtaisi noin tehdä!

Katsokaapa ympärillenne, naiset. Aika harvalla naisella ihan tosi on täydellinen kroppa, mutta tekevätkö nämä meidän asettamiemme täydellisyyden normien ulkopuolelle asettuvat seikat näistä naisista jotenkin vähemmän viehättäviä?

Tuskin.

Miten siis olisi, jos tänä kesänä käyttäisimme niitä valkoisia housuja huoletta miettimättä, että näyttäisimme mustissa hoikemmilta? Tai vetäisimme ne bikinit rannalle päälle häpeilemättä? Emmekä välittäisi, jos meillä olisi muutama vatsamakkara?

Nämä asiat kun kiinnostavat loppujen lopuksi kuitenkin vain meitä itseämme. Meillä on vain yksi elämämä, ja kuinka paljon säästämmekään aikaa, kun lakkaamme miettimästä vartaloamme ja olemme suosiolla vaan siihen tyytyväisiä.

Sitä paitsi olemme upeita juuri tällaisina!

Kommentit
  1. 3

    Anonyymi sanoo

    Like! Missä se like-nappi on kun sitä tarvitaan? Juuri näin tulisi ajatella, ja itsekin olen vasta kolmekymppisenä tajunnut ettei kenelläkään ole täydellistä kroppaa. Tämä omakin on oikein mukava ja toimiva. Jokainen kroppa näyttää hyvältä hyvin istuvissa (ei siis liian pienissä/isoissa) vaatteissa. Itse vien tietyt vaatteet aina korjausompelijalle ennen käyttöönottoa sillä näin saan ne istumaan juuri minun kroppaalleni. Se ei edes ole kovin kallista, vie vain aikaa ja vaivaa.
    Miksu

  2. 4

    sanoo

    Tosi hyvä teksti, kiitos! 🙂 Olen aikaisemmin ollut rohkeampi pukeutuja, mutta tänä kesänä iski voimakas ujous ja häpeä, kun huomasin reisissäni olevan vähän selluliittia.

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Hyvä Virve!

    Lapsen saaminen auttaa muuten (ainakin minua on auttanut) pahimpiin ulkonäköpaineisiin. En tiedä miten, mut nykyään mun on paljon helpompi hyväksyä itseni kuin aiemmin.

    Sissi

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Olen tuuminut itse samaa joka etelän reissulla ja mukava että otit asian puheeksi.
    Suomalaisia naisia vaivaa huono itsetunto ja itsevarmuutta saadaan valitettavasti vain vetämällä karmeat kännit 🙁

  5. 7

    Suvi sanoo

    Olet niin oikeassa!! Uimahallissa tämä oikein konkretisoituu. Itsellä tulee siellä harvoin käytyä, ja kun saunassa näkee juuri niitä ei-täydellisiä, mutta silti upeita naisia, muistaa että ai niin, tällaisiahan me naiset todellakin ollaan eikä niitä naisten-(ja miesten-)lehtien siloteltuja naisia. Kyllä siinä sit osaa itelleen antaa jotenkin anteeksikin 🙂

    Senkin olen huomannut, että alkukesästä esim. shortseissa näyttäytyminen tuntuu tavattoman rohkealta ja ujostuttavalta, ja loppukesää kohti ei tunnu missään 😀

  6. 8

    Anonyymi sanoo

    Osuvasti kirjoitettu. Sama koskee mielestäni myös korkokenkiä -itselleni tulee välillä ylipukeutunut olo korkkarit jalassa kun tuntuu, ettei niitäkään ihan hirveästi katukuvassa näy.

  7. 9

    sanoo

    Kiitos ja aamen! 🙂 Huomasin aivan saman jutun Espanjan-lomallani. Ihmiset uskaltavat olla täydellisiä epätäydellisinä, sellaisiahan me kaikki ollaan ja sehän meistä tekeekin mielenkiintoisia ja persoonallisia!

    Vaatemyyjänä olen huomannut jopa nolostelun olevan erittäin yleistä. 🙁 Ajatus lähtee usein siitä, mikä omassa kropassa ei ole länsimaisen ihanteen mukaista eikä siitä, mikä on ainutlaatuisen ihanaa. "Enhän minä voi tuommosta, kun minulla on nämä.." Olisipa vänkää tavata nainen, joka esimerkiksi kertoisi olevansa tyytyväinen käsivarsiinsa tai ihan mihin hyvänsä kohtaan ja että lähti etsimään vaatetta sillä perusteella sen sijaan, että vertaisi itseään johonkin toiseen ja surisi jotain, mitä ei ole! Se on ihan varma, että jos lähtee vertaamispeliin mukaan, niin koskaan sitä ei voi voittaa. Jollakin on aina jotain "parempaa" ja se estää keskittymästä siihen, mitä itsellä jo on ja lisää vain murhetta, ei iloa. (Tiedän hyvin, sillä itse vuosia sitä tein ja monet itkutkin itkin, kunnes onneksi tajusin sen turhuuden ja älysin lopettaa!)

    Minusta kaikki asiakkaani ovat vain olleet upeita omalla tavallaan, olivat sitten minkä mallisia hyvänsä! Joku voi olla esimerkiksi luonteeltaan niin reipas, että minulle jää hyvä mieli koko päiväksi. Sen sijaan kenenkään vartalo ei jää mieleen vaan lähtee asiakkaan mukana liikkeestä. 🙂 Miten toisia kohtelee ja asioihin suhtautuu on se, mikä minusta tekee ihmisestä kauniin tai epäviehkon, ei lukema puntarissa tai mittanauhassa.

    Kuinka usein sitä paitsi kukaan ajattelee muista, että "Eihän se voi tuommosta pitää"? Vai voisiko olla niin, että vain kuvittelemme ajatukset toisten päähän emmekä sitten varmuuden vuoksi uskalla kukoistaa? Ettei luulla ylpeäksi 😛

  8. 10

    sanoo

    WAU! Siis osuit kyllä niin naulan kantaan! Ihan totta varmasti tuo, että kun täällä ollaan shortseissa max 2-3kk tulee sitä hyvin kriittiseksi paljastamaan omaa kroppaansa. En voinut myös olla hieman hihittelemättä täällä, kun mietin (kuitenkin puolitosissani) että juuri noinhan se on. Sitä on niin mahdottoman kriittinen ja kuvittelee, että toisten kropat on paljon parempia ja timmimpiä kuin oma mustien vaatteiden alla. Ja hitot, pitäis vaan olla rohkeasti oma ihana itsensä ja jos jotain haittaa mun allit tai paksut pohkeet, se on katsojan ongelma! Minä oon nainen ja pirun ylpiä siitä =)
    Loistava kirjoitus Virve!

  9. 12

    Anonyymi sanoo

    Erittäin hyvä kirjoitus. Lisäksi jos ihmiset uskaltaisivat kesähelteillä pukeutua hieman "paljastavammin" kuin johonkin kaapuun, myös olo olisi parempi. Minusta tuntuu, että ainoat jotka näillä leveysasteilla uskaltavat vielä pukeutua esim shortseihin ovat teinit, joilla ei ole yhtään ylimääräistä kiloa. Kaippa tässä parikymppisenä alkaa jo miettiä mitä muut ajattelevat ja verhota itsensä…

  10. 13

    Miniananas sanoo

    Juuri näin! Hienolta naiselta muistutus muille hienoille naisille. 🙂 mahtavaa!

  11. 14

    Anonyymi sanoo

    ihana rohkaiseva postaus!! tulin tästä oikeesti hyvälle tuulelle 🙂 oon ihan samaa mieltä sun kanssa, etelän maissa naiset kantavat itsensä paljon itsevarmemmin ja ovat myös tosi upeita. Viime kesänä Turkin matkalla kiinnitin huomiota juuri paikallisiin naisiin, ihan juuri sen takia että halusin tarkkailla eroavaisuuksia heidän ja suomalaisten välillä. Pitää kyllä sanoa että sain sieltä tosi paljon inspiraatiota, ne naiset siellä päin on niin itsevarmoja ja sen takia kauniimpia! KIITOS tästä postauksesta vielä 🙂 <3

  12. 15

    sanoo

    Käsivarteni eivät todellakaan ole treenatut välillä kyynerpää ja olkapää. Löllöllööö ja haba on iso vain kiitos pehmeän ihon.

    Käytän silti toppeja ja hihattomia koska:

    SOU VAT!

    Olkoot :).

  13. 17

    sanoo

    Asiaa! Ite vietin viime vuoden brasseissa ja vaikka tuli niitä epämieluisia "vaihtarikiloja" ni silti biksut pieneni ja urheilussakin pistin menemään vaan urheiluliiveillä ja shortseilla. Ostin jopa semmoset stringibikinit ku halusin rusketuttaa valkosta peppuani 😀 Miksei, kun kaikilla muillakin oli semmoset! Suomessa en kyllä ikinä kehtais käyttää!
    Pakko kyllä myöntää et ensimmäisinä Brasiliakuukausina olin ihan kauhuissaan miten "ei rantakunnossa olevat" kehtas urheilla jossain minivaatteissa ja käyttää shortseja ja toppeja, mut sen jälkeen aloin arvostaa sitä, kuin hyvin ja häpeilemättä ne itsensä kantaa. Siinä jotain opittavaa meille suomalaisille!

    http://beijosmelissa.blogspot.com

  14. 18

    Anonyymi sanoo

    Hyvä postaus! Itsekin olin ratsastus- ja vapaa-ajan vaatteita myyvässä liikkeessä töissä ja monesti aikuisten naisten kohdalla törmäsi siihen, että he hakivat väärän kokosia/mallisia vaatteita itselleen "että makkarat peittyy". Monta kertaa jouduin sanomaan asiakkaalle, että hänen valitsemansa housut ja/tai paidat ovat aivan liian suuret eivätkä istu. Heidän mielestään tärkeintä oli peittää ja hukuttaa kroppaansa mahdollisimman paljon. Edes URHEILUUN tarkoitettujen vaatteiden alta ei saanut käsivarret näkyä. Monilla oli myös virheellinen käsitys omasta vaatekoostaan.

    Omakohtaisesta kokemuksesta sen verran, että stressasin pitkään ennen etelänmatkaa sitä, että seurueessa oleva ammattiurheilija näytti tyrmäävältä bikineissään ja minä en voisi kuvitellakkaan mitään bikinejä, sillä olen pluskokoa. Ajattelin, että nyt kyllä kaikki katsovat läskejäni ja ihastelevat seurueen urheilijan kroppaa. Otin mukaan paljon liehuvia riepuja, jotta voisin piiloutua niiden alle auringonoton sijaan.
    Kuitenkin paikan päällä huomasin saman ilmiön minkä sinäkin: Kaikki kulkivat uima-asuissa vapaasti eikä ketään kiinnostanut, hyllyikö joku paikka vai ei. Sitten minäkin hylkäsin liehuvaatteeni ja kiskaisin uuden, tyylikkään mustan uimapuvun päälle ja kuljin muiden mukana kaikkine läskeineni.

  15. 19

    Anonyymi sanoo

    Olen niin samaa mieltä! olen nähnyt kuinka mm.ranskalaiset ja espanjalaiset naiset nauttivat naisellisuudestaan. Ei heitä hävetä näyttää ihoa, vanhemmatkin naiset "alleineen" kulkevat toppi päällä. Olen itse saanut flirttiä siellä miehiltä, olen siis 46 v, täällä Suomessa turha odottaa sitä. Täällä nainen lakkaa olemasta kun täyttää yli 25. Pitäis mennä barrikaadeille! Ollaan naiset tyytyväisiä itseemme (minä kyllä olen) ja näytetään se.

  16. 20

    sanoo

    Upeaa puhetta, olen aivan samaa mieltä kanssasi! Itsekin olen tänä kesänä ollut harvnaisen tietoinen jalkoihin kerääntyneistä ekstrakiloista, mutta puolittain hammasta purren olen silti pitänyt shortseja, nyt kun on siihen kerrankin mahdollisuus. 🙂 Ja mitä enemmän niin tekee, sen vähemmän se itseäkin häiritsee, eli siis siedätyshoidosta vain kyse. 😉 Ja rohkaisisin kaikkia tekemään saman, niin on kaikilla muillakin sitten helpompaa ottaa mallia! 😉

    Täähän on parasta lääkettä niihin "sairaalloisiin kauneusihanteisiin", mistä aina jaksetaan kohkata, just se, että tavalliset ihmiset menee ja näyttää itsensä muhkuineen, epätasaisuuksineen, kurveineen ja kaikkine inhimillisine epätäydellisyyksineen. ^^

  17. 21

    Anonyymi sanoo

    mahtava ja rohkaiseva kirjoitus, kiitos siitä!:) pakko kysyä vielä, että onko toi ranta mistä päin kreikkaa? näyttää niin tutulta, tai sit ne on niin samannäkösiä kaikki sielläpäin:)

  18. 22

    Anonyymi sanoo

    Iso kiitos! Näkisipä 16-vuotias siskonikin tämän. Hän jolla vielä on täydellinen nuoren naisen kroppa, eikä voi ymmärtää miksi oon onnellinen upeasta, LEVEÄSTÄ lantiosta ja paksusta takalistosta 🙂

    Täytyypä ihan ottaa itteäni niskasta kiinni ja näyttää myös muulle suomelle tätä vartaloa. "Missä ne mun minisortsit nyt olikaan…."

  19. 23

    sanoo

    Aivan ihana kirjoitus! Kirjoitan itse tyyliblogia normaalipainoisuuden puolesta, ja tämä kirjoitus on aivan ihana. Vautsi jee.

    Laitan linkin blogiini.

    Ja bikinit päälleni.

  20. 24

    sanoo

    Voi kiitos tästä kirjoituksesta! Itsekriittisenä ihmisenä, oli tätä ilo lueskella. Rohkaisevaa ja järkevää tekstiä kirjoitit. Tuli heti: "jospa minä sittenkin voisin " tunne.

  21. 25

    Helinä sanoo

    Todella hyvä ja rohkaiseva kirjoitus. Kuten Maria M. tuossa mainitsikin, ihan tavallisten vartaloiden näyttäminenhän on parasta vastalääkettä näihin epärealistisiksi muuttuneisiin (käsitellyistä lehti- ja mainoskuvista pitkälti lähtöisin oleviin) kauneusihanteisiin.

    Toinen ja ehkä harvemmin esiin tuotu puoli tässä ulkonäkökeskustelussa on se, että myös liian laihaa vartaloa on hävettävää näyttää. Ei siis ainoastaan siksi, että siitäkin kropasta löytyy sitä höllyvää reisiosastoa tai roikkuvaa peppua, vaan siksi, että se kerää ehkä jopa plussakokoa enemmän epätoivottavaa huomiota (luultavasti koska se on harvinaisempaa ja nykyään vahvasti leimattu sairaalloisuudeksi).

    On hyvin tuskallista kuunnella ihmisten kuiskuttelua tyyliin "Kato näitsä ton? Tolla on varmasti syömishäiriö! Hyi vitsi, miten luinen." Kaikilla reilustikaan alipainoisilla ihmisillä nimittäin EI ole syömishäiriötä ja joillain voi olla taustalla jopa jokin muu ikävä sairaus (syöpä, masennus, Crohnin tauti, ravinnon imeytymishäiriötä jne.). Usein siis tuntuu, että laihat ihmiset ovat vapaampaa riistaa tässä ulkonäöntuomitsemispelissä, kun taas plussa- tai normaalikoon puolesta jo löytyy paljon puhetta. Sen sijaan alipainoisuuttaan "selittävän" katsotaan helposti puolustelevan ja piilottelevan syömishäiriötään. Tällaista ajatusmallia vastaan on hirveän vaikeaa taistella, sillä alipainoisen ulkonäkönsä puolesta ei voi paljoa sanoa, jos muut ovat jo valmiiksi päättäneet sinulla olevan ongelman, jota kaikki sanomasi heidän mielestään vain vahvistaa… Siksi helposti ajautuu siihen helppoon ratkaisuun, että piilottelee itseään pluskokoisten tapaan, jotta välttyisi mahdollisimman paljolta tällaiselta huomiolta ja TUOMIOLTA.

    Ylipäänsä ajattelen, että monien ihmisten realiteetit sen suhteen, mikä on normaali ja kaunis vartalo, ovat todella etääntyneet todellisuudesta kumpaankin suuntaan ja se lokero, jossa olet ihanteellinen, on uskomattoman kapea: viisi kiloa enemmän ja olet liian "pehmeä", muutama kilo laihempi ja olet "luurankomainen", pitää silti olla naiselliset muodot eikä liian atleettinen, ettei vain lipsahda "miesmäisen" vartalon puolelle, mutta sitä löysääkään ei saisi löytyä. Jestas. Eli ei tuomita liikakiloja, muttei myöskään leimata niitä alipainoisia, eikös? Eivät kaikki tarkoituksella siltäkään näytä! =)

  22. 26

    Anonyymi sanoo

    Ihan loistava ja näin kesällä taas ajankohtainen teksti! Täytyy myöntää, että itsellä juuri tuo itsekriittisyys on aiheuttanut sen etten pahemmin bikineissä ole julkisesti näyttäytynyt.. o.O

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *