Voiko tuoksun sabotoida?

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette olleet aivan ihastuneita johonkin tuoksuun, mutta sitten joku tulee ja sabotoi sen teiltä muuttaen mielikuvanne tuoksusta ikuisiksi ajoiksi?
Tiedättekö, mitä tarkoitan?
Joku hajuvesi voi olla aivan ihana, mutta sitten työkaverinne kylpee päivästä toiseen siinä samassa niin suurissa määrin, että lopulta jo pelkkä sen ajattelukin saa teille migreenin?
Tai se lempparihajuvesi ei tuokaan enää mieleen ihania kesämuistoja vaan muistatte siitä aina ne oksennuksensekaiset flashbackit kesän 2010 räkäbaarin naistenvessassa, kun homma vaan meni ihan överiksi?
Tai entäs sitten se ihana miestentuoksu, joka vei teiltä aina ennen jalat alta, mutta ette voi enää sietää sitä, sillä se teille maailman paskamaisimman tempun tehnyt exä käytti sitä aina ja nyt pelkästään se, että bussissa edessä istuvalla miehellä sattuu olemaan samaa tuoksua saa teidät raivon partaalle?
Tuoksuihin liittyy usein voimakkaita tunteita ja assosiaatioita.

Minun lempparituoksuihini on lukeutunut Soap & Gloryn Original Pink, jonka tuoksua minulta löytyy monen eri Soap & Glory -tuotteen muodossa.
Rakastuin tuotteen tuoksuun ollessani muistaakseni ensimmäistä kertaa Englannissa Englantilaistuneen Herrasmiehen luona kyläilemässä ostettuani kaupasta setin, johon kuuluivat tuoksun body mist ja suihkugeeli. Täydentelin tuotevalikoimaani vuosien varrella ja Englannissa ensimmäistä kertaa asuessani pidin huolen siitä, että sen suihkugeeliä ja vartalovoidetta oli aina kotonani. Suihkugeelin matkakokoinen purkki myös reissasi mukanani eräälle ulkomaanmatkalle ja minulla liittyi tuoksuun niin monia hyviä muistoja, että tuoksusta on tullut minulle todella rakas.

Kun haistan tuoksun, en assosioi sitä suoraan menneeseen aikaan ja jää miettimään, että voih, silloin sain olla Englannissa ja silloin elämässä oli sitä ja tätä meneillään. Minulle se on aina vaan ollut tuoksu, josta tulee mieleen onnellisuus. Olin onnellinen sitä ensimmäistä kertaa englantilaisessa suihkussa käyttäessäni ja aina Englannissa kyläillessäni. Olin aivan erityisen onnellinen Englannissa asuessani ja se ihana Espanjan matka oli kaikessa rentoudessaan luultavasti paras ulkomaamatkani tähän mennessä ja voi kuinka onnellinen silloin olinkaan.
Kun joulukuussa palasin Lontoosta Suomeen ja minulla oli lentokentällä iso kasa punnan kolikoita halusin käyttää rahani johonkin kivaan. Ostin ison pönikän tätä suihkugeeliä ja kaksi isoa pönikkää vartalovoidetta. Käytin tuotteita aina kun minulla oli hetki, jona kaipasin piristystä.
Otin purkit mukaan Tukholmaan ja kävin eräänä aamuna suihkussa ja käytin tuotteita. Tultuani suihkusta mies haisteli minua ohimennessään muutamaan otteeseen ja totesi sitten, että minulla on ilmeisesti jotain uutta tuoksua. Joo, en minä näitä ollut kovin usein käyttänyt täällä, miten niin?


”Ei mitenkään, se on vaan jotenkin… noh, en vain yleensä ole tottunut noin hhhmm… noh, miehekkäisiin tuoksuihin naisella.”


Tilanne meni ohi eikä hän sanonut sitä mitenkään pahalla sen kuulostaessa englanniksi paljon lempeämmältä ja nauroin asialle vain siinä yhteydessä. Tulevien viikkojen kuluessa asia alkoi kuitenkin vaivata minua yhä enemmän ja enemmän, nainen kun olen.
Olin ottanut suihkugeelin aktiivisempaan käyttöön, mutta joka kerta sitä suihkussa käyttäessäni mietin, että mikä siinä muka on miehekästä. Vartalovoidettakin eksyi iholleni aina välillä ja aina se vaan sai minut pohtimaan, että miten niin miehekäs. En vaan päässyt asiasta yli, mutta en ole kokenut tarpeellisena jatkaa keskustelua aiheesta Ruotsalaisen kanssa enkä ollut kommentista mitenkään harmissani. Se vaan sai minut ajattelemaan asiaa aivan häiritsevän paljon.
Lopulta aloinkin sitten jo löytää suihkugeelistä miehistä sporttivivahdetta. Raikas, hedelmäinen ja sitruksinen tuoksu, jossa tuoksuivat persikka, mansikat, ruusu sekä sitruuna ja joka oli ollut minun nenässäni aiemmin ihanan tyttömäinen oli yhtäkkiä muuttunut mielessäni ihan muuksi. Hemmetti!
Ja niin siinä kävi. Yksi tuoksu sabotoitiin yhdellä ohimennen heitetyllä lausahduksella, jota ei oltu tarkoitettu vakavaksi, mutta joka muuttui naisellisen aivoprosessini seurauksena lopulta hyvinkin vakavaksi. Käytän tuotteita edelleen hyvillä mielin ja mieskin on pitänyt tuoksusta, mutta yksi pieni mielikuva siitä sabotoitiin luultavasti minulta lopullisesti.

 

Onko joku joskus onnistunut sabotoimaan teiltä jonkun tuoksun?
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Ei onneksi ole ainakaan mulle käynyt vielä kyseistä asiaa mutta olen täysin samaa mieltä että tuoksuista tulee todella paljon tiettyjä muistoja mieleen. Esimerkiksi yhdistän tuoksuja tiettyyn vuodenaikaan, johonkin kaveriin, illanviettoihin jne. Olipa kyse sitten hajuvedestä tai hiuslakasta niin tuoksut vievät jopa vuosien päähän johonkin tiettyyn ajanjaksoon. 🙂

  2. 3

    sanoo

    Ei onneksi, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Huonojen muistojen takia on kyllä jäänyt yksi tuoksu käyttämättä.
    Tykkään klassikkotuoksuista, jotka tuoksuvat monen nenään mummomaisilta, mutta en loukkaannu, jos joku kommentoi niitä noin. Sitä paitsi mun mielestä teattereiden väliajalla tuoksuu paremmalta kuin Tennarissa :D. Makuasioitahan nää on.

  3. 4

    sanoo

    Mun mummo! Oon tainnut muistaakseni kirjoittaa jossain kommentissakin tästä, mutta mummo tykkää hajuvesistä ja ei mistään ihan perus mummohajuvesistä vaan aika nuorekkaistakin. Kerran hän osti minulle lahjaksi John Gallianon hajuveden ja myöhemmin huomasin että hän oli ostanut itselleen saman. No minä en oikeastaan työni vuoksi voi kovin paljoa hajuvesiä käyttää ja mummo käyttää taas aika paljon. Lopulta tuoksui tietysti assosioitui mummoon kun hän kerkesi käyttää tuoksua enemmän, joten ei minua sitten enää oikein huvittanutkaan itse käyttää sitä 😀 Mummon tuoksuisessa hajuvedessä ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta maailma on täynnä hajuvesiä, joten mielummin käyttäisin vain "oman" tuoksuisia hajuvesiä. Tuoksuassosiaatiot on kyllä minusta silti ihana asia, mm. mun äiti on niin La Vie Est Belle<3

  4. 5

    Emilia sanoo

    Haha, saas nähdä sabotoituuko juuri tämä kyseinen S&G tuoksu nyt minultakin, sillä olen huomannut siinä häivähdyksen miesmäisyyttä käyttäessäni sitä. Olen aina ajatellut että naisten tuoksuhan se on ja kuvittelen vain, mutta nyt kun tiedän että sitä joku muukin on mieltänyt miesmäiseksi, saattaa assosiaatio vahvistua. Toivottavasti ei, tuoksu on ihana 😀

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Joo on. Tai en tiedä vielä, ehkä tauon jälkeen voin palata kyseisen minulle tärkeän tuoksun kanssa niihin tunnelmiin mitä ennen. Miehen 12v pikkusisko ilman lupaa meillä lomaillessaan kylpi siinä ilman lupaa useampaan otteeseen, meni jotenkin se taianomainen fiilis koko tuoksusta kun se vähän kuin varastettiin multa. Oli aika tökerö yhdistelmä pikkutyttö+vahva iltatuoksu kun oltiin menossa johonkin lapsille suunnattuun tapahtumaan. :'D

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Täällä yksi hajuvesifriikki, joka juurikin linkittää tuoksut fiilikseen aikaan, jolloin se on ostettu tai eniten käytetty. En vaan raaski heittää niitä pois, tuoksuttelen niistä muistoja silloin tällöin 😀 yhdestä tulee mieleen kuinka silloinen herrasmiehen tekeleeni kävi sen ostamassa mulle salaa, kun ostin toisen hajuveden viimeisistä pennosistani ja itkin kuitenkin myös tätä toista… Maksoipa vielä bensat kotiinkin, kun priorisoin toki sen hajuveden kotiinpääsyä tärkeämmäksi :'D toinen aivan ihana dieselin tuoksu sai huonot vibat käytettyäni sitä myöhemmin vähemmän herrasmieheksi paljastuneen tyypin kanssa… Jostain tulee mieleen nuoruuden hurjastelut, toisesta eksä, muutamasta ensimmäinen kämppä joka oli homeinen 20 neliöinen luukku, vaan kuinka ylpeä olinkaan ku kasasin sinne lipaston ja sain hajuvedet ja korut kunnolla esille., 🙂 vaan on mulla tuoksuja, jotka saa sekä itseni, että miehen hyvälle tuulelle tuoden mieleen tutustumisemme ja ne ekat jännät hetket silloin aikanaan 🙂 nämä ehkä tärkeimpiä tuoksuja, toimii aina kun laittaa näitä esim yhteisiin illanviettoihin 🙂

    Muiden sabotoimia on mm la vie est la belle, tuoksu aivan ihana, jos siinä ei kylve ennen ulos lähtöä… Töissä haistaa näitä kylpijöitä vielä tunnin päästä heidän poistuttuaan, yh 🙁 saman kohtalon koki ysl manifest, miksi joku haluaa keskellä päivää haista saavilliselle hajusteita :/

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    Taas yksi syy, miksi olet yksinkertaisesti mun lempibloggaaja! Tajusin heti kirjoituksen jujun ja hauska teksti piristi alkanutta aamua! Virve, oot vaan niin paras!

  8. 9

    sanoo

    Olin poikaystävää töistä vastassa joku heinäkuun päivä ja halauksen jälkeen hän kysyi mitä hajuvettä minulla on. Vastasin, että samaa lempparia mitä aina ennenkin ja aloin tivaamaan kuinka niin. Sain vastauksen hänestä ulos myöhemmin, tuoksuin mummomaiselta 😀 Toki tämä lausahdus tulee mieleen nyt aina tuoksua laittaessani ja onhan tuoksu jo varmaan viisi vuotta vanhakin niin olen vähän alkanut epäillä lausahduksen todenperäisyyttä… Mutta en aio luovuttaa vaan pää pystyssä käytän pullon kesätuoksuna loppuun!

  9. 10

    Anonyymi sanoo

    Minusta on junttimaista erotella tuoksut miehille ja naisille. Koko ajatusmalli on keksitty kaupallinen instituutio. Historiallisesti esim. ruusu ja jasmiini ovat olleet niin naisten kuin miestenkin käyttämiä tuoksuja. Ymmärrän kyllä kirjoituksen pointin, mutta en varsinaisesti ajatuksen juoksuasi. Olen btw saanut omalta poikaystävältä kehuja käyttäessäni miehille markkinoituja tuoksuja, esim. Chanel Egoiste tai Givenchy Pi.
    Sen sijaan mitä pilattuihin tuoksuihin tulee, Diorin J'Adore meni minulta pilalle kun luin -tai ainakin muistan lukeneeni- sen olevan Euroopan myydyin tuoksu. Aloin tietty ajatella, että se on kamalan tylsä ja geneerinen, jos se kelpaa niin suurille massoille, (:D) ja kuinka ollakkaan siltä se alkoi omaan nenään haista. Muutenkin lukemalla tuoksuarvosteluja saa helposti huomattua epämiellyttäviä seikkoja käyttämissään hajuvesissä, ja olen useammankin kerran jättänyt ostamatta toisen pullon jotain tuoksua tämän takia. Ja "ystävällisten" sukulaisten "tuo haisee prostituoidulle"-kommentit on kanssa jättänyt vähän ikävän maun suuhun (tai nenään!). Sain kuulla näin Valentinon Valentinasta ja aloin jotenkin pikkuhiljaa kypsymään siihenkin.

  10. 11

    sanoo

    "Tai entäs sitten se ihana miestentuoksu, joka vei teiltä aina ennen jalat alta, mutta ette voi enää sietää sitä, sillä se teille maailman paskamaisimman tempun tehnyt exä käytti sitä aina ja nyt pelkästään se, että bussissa edessä istuvalla miehellä sattuu olemaan samaa tuoksua saa teidät raivon partaalle?"

    AH TODELLAKIN!!!!

    "muuttui naisellisen aivoprosessini seurauksena" Oih, niin totta..! 😀 Mä alan käyttämään tätä lausetta tästä lähtien :'DD

  11. 12

    sanoo

    Minua ei moinen kommentti olisi hetkauttanut puoleen eikä toiseen, mutta minä käytänkin myös miesten tuoksuja varsin hyvillä mielin. 😉

    En nyt justiinsa muista pilalle menneitä tuoksuja paitsi yhden melkein pilatun. Kun Pradan Candy ilmestyi niin rakastuin siihen ihan kympillä ja päätä pahkaa. Siinä oli vain se huono puoli, että se osoittautui melkoisen suosituksi heti siinä ilmestymisensä tuntumassa ja se leijaili harmillisen usein nenääni yleisillä paikoilla. Olin toki hankkinut sen myös itselleni, mutta päätin, että en ala käyttää sitä vielä vaan odotan, että uuden tuoksun ensihuuma hieman laantuu kaikilla muilla sen juuri hankkineilla.

    No, kerran sitten ollessani iltaa viettämässä joku nainen oli ilmeisesti kylpenyt kyseisessä tuoksussa ja roiskinut sitä vielä päällensä ennen ulos lähtöä vähintään ämpärillisen. Naisen ulkonäkö (saati hänen senhetkinen fyysinen olotilansa) ei oikein napannut meikäläistä ja erittäin suureksi harmikseni en pääse eroon hänen luomastaan mielikuvasta, johon Pradan Candy valitettavasti edelleen tiviisti liittyy. Onneksi pystyn tuoksua silti käyttämään ja siitä edelleen pidän, mutta sen palavan rakkauden tuo muisto on siitä hävittänyt. Harmi. 🙁

  12. 13

    sanoo

    Kyseessä oli vain dödö, jonka idea oli tuoksua vihreän teen/sitruksen raikkaudelle, mutta äitini mielestä se oli kissanpissan/hienhajua.. haha.

  13. 14

    Anonyymi sanoo

    Noi haiseekin aivan miehelle, itse hamstrasin englannista mutten pysty sen miehisyyden takia käyttämään! 🙂 -xen

  14. 15

    Anonyymi sanoo

    hauska kirjoitus! osoittaa myös, miten kontekstisidonnaista tuoksujen kokeminenkin on. tuoksua voi ajatella täysin eri tavoin ja eri näkökulmista, jolloin jokin hyvin oleellinenkin osa siitä voi tulla aivan eri tuntuiseksi. älyttömän kiehtovaa.

    itselläni suuri osa tuoksuista on mennyt pilalle pelkästään kyllästymisen takia. luulen, että monet mainstream-tuoksut ovat rakennettu niin, että ostopäätöksen on synnyttävä nopean ihastumisen perusteella, eikä tuoksulla ole mitään tarjottavaa pidemmällä aikavälillä. hyvä esimerkki on viva la juicy, johon palavasti rakastuin ja hankin omaksi, mutta joka nykyään tuntuu kuvottavalta ja halvalta pissishajuvedeltä. en voi käsittää 😀 tiedän, että ajat tässä takaa nimenomaan mielleyhtymien takia pilalle menemistä (tosin tuossa juicyssa se on mennyt pilalle myös monien youtube-videoiden takia, joissa henkilöt, joiden habitus ei ole sellainen, jota itselleni haluaisin, ovat tuoksua kehuneet). jotkin tuoksut ovat myös menettäneet osan ihanuuttaan, jos olen käyttänyt niitä hieman rankempina ajanjaksoina. onneksi osaan nykyään assosioida tuoksut helpommin hyviin ja ihaniin muistoihin kuin rankkoihin, sekin taitaa olla jonkinlainen opeteltava taito.

  15. 16

    sanoo

    Pari hajuvettä on mennyt pilalle sen takia, että olen laittanut sitä baariin ja niinpä seuraavan aamun hieman huonohko olo tulee mieleen kun niitä haistelin 😀 Oli pakko laittaa eneenpäin! Yhdestä dödötuoksusta tulee taas mieleen ajat jolloin olin ihastunut yhteen poikaan kovasti ja se siitä hajusta tulee edelleenkin mieleen!

    Emmi L.

  16. 17

    sanoo

    YSL:n Opium lähti uuteen kotiin rivakasti erään lentomatkan jälkeen. Edessäni istunut rouva oli suihkutellut sitä runsaskätisesti ylleen ja allekirjoittanut sai vuosisadan migreenikohtauksen…

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *