Vodkavirrat

Terveiset tosiaan täältä Puolasta.

Reissu on alkanut iisisti, sillä olen ollut totaalisen uupunut työpassi jäljiltä. Tulimme Puolaan perjantaina ja vietimme viikonlopun Englantilaistuneen Herrasmieheni ystäviä tavatessa.

Istuimme iltaa asunnolla, juhlimme ja seurasin vierestä puolalaista vodka-kulttuuria punaviiniä siemaillen. Viis siitä, että minä siemailin sitä pullollisen, sillä täällä tytöt kiskaisevat itseensä pullollisen vodkaa! ”Voit ottaa viiniäni, jos tahdot.” ”Ei kiitos, juon vaan vodkaa,” vastaa tyttö ja kiskoo sitä vuorotellen shotteina ja vuorotellen mehulla tai limsalla laimennettuna.

Käyhän se toki noinkin. Ei minulle, tosin. Ja siinä missä Suomessa baarissa tilataan pari pulloa olutta, tilataan täällä pari pulloa vodkaa…

Sunnuntaina ajelimme pitkin Varsovaa Englantilaistuneen Herrasmieheni esitellessä minulle paikkoja.

Kävimme katsomassa mm. vanhaa kaupunkia ja hän esitteli minulle hänelle tuttuja kulmia, jotka ovat olleet iso osa hänen elämäänsä ja ovat sitä jollain tapaa vieläkin.

Kävimme kurkistamassa myös yhden suuren ostoskeskuksen (Galeria Mokotówin) tarjontaa.

Itselleni tämä on ensimmäinen kerta Puolassa, mutta matkaseuralleni maa on tosiaan tutumpi.

Puolalaiset naiset ovat muuten minun silmissäni ihailtavan tyylikkäitä! Nämä daamit pitävät itsestään huolta ja pukeutuvat naisellisesti, mutta tyylikkäästi. Katukuvassa ei näy pahemmin lenkkareita tai verkkareita, vaan naiset pukeutuvat hameisiin, mekkoihin, korkkareihin tai muuten vaan naisellisiin vaatteisiin.

Okei, toki poikkeuksiakin on eikä ihan kaikki silmiin sattuva ole niin tyylikästä. Mutta periaatteessa tällaista Venäjällä ehkä useammin näkyvää pieleen mennyttä naisellisuuden korostamista näkyy täällä harvemmin.

Minulla on jotenkin hyvin ristiriitainen suhtautuminen koko maahan. Ulkoisesti monet rakennukset ja alueet näyttävät kuin rapistuneelta Neuvostoliitolta, mutta sitten noiden kaikkien sekaan on mahdutettu jotain kaunista tai modernia. Toisaalta maa ja sen historia säväyttävät, mutta silti kaikki vaikuttaa jollain tavalla jopa hieman pelottavalta. Tunne on outo, sillä minulla ei ole missään maassa ollut vastaavanlaista oloa.

Odotan vielä suuresti, että pääsen näkemään toiseen maailmansotaan liittyviä historiallisia paikkoja. Olen lukenut paljon juutalaisvainoista ja toisen maailmansodan ajasta, joten esimerkiksi juutalaisghetton näkeminen on varmasti todella vakuuttava (ja samalla kylmän hien tuova) kokemus.

Hengissä siis yhä!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ahhahhaa katsoin että tuo pariskuntakuva olisi teistä otettu :'D. Mielikuvat EH:stä ropisivat lattialle ja ehdin jo haukkomaan puoliksi henkeä vilkkuvista pakaraposkista.

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    aika paljon matkustelet, itsellä ei ole rahaa kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja saan 713e kuukaudessa. Kyllä olen kade mutta totta kai jokainen ansaitsee lomailla. Toiset ei vaan pysty siihen. Btw olen 22v

    • 2.1

      sanoo

      Itse olen vakituisesa työpaikassa ja tämän kesän asunnottomana, eli minulla ei ole mitään kiinteitä asumiskustannuksia kuten vuokra, vesi tai sähkö, eli samalla hinnalla voin aina olla vapaapäiväni reissussa. Työskentelen siis laivalla, jossa olen aina 10 päivää ja sen jälkeen 10 päivää vapailla. Seuraavilla vapailla tämä vaihe sitten tasottuu, kun muutan Lontooseen. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Näitä puola-postauksia on todella kiva lukea, sillä olen vastikään alkanut seurustella miehen kanssa joka on puolalainen. Kovasti olen utelias maata ja kulttuuria kohtaan, joten kiitos!

    Ps. Puhuvatko puolalaiset englantia yleensä, vai tuleeko kielimuuri vastaan?

    • 3.1

      sanoo

      Mielenkiintoista, onnea! 🙂
      Puolalaiset puhuvat mielestäni englantia aika samalla tasolla kuin venäläiset, eli nuorempi polvi puhuu, mutta vanhempi ei oikeastaan.

  4. 4

    Minni sanoo

    Onko Englantilaistunut Herrasmiehesi siis Puolasta kotoisin? Hyvä ystäväni on kotoisin juuri Varsovasta ja oli tosi hauskaa käydä siellä hänen kanssaan kesällä, kun oli asiantunteva paikallisopas 🙂

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Oi, onpas ihanaa lueskella juttuja Puolasta. Puolahan ei ole niitä kaikkein suosituimpia matkailukohteita, valitettavasti. Aikanaan ammattikoulusta olin vaihdossa pari kuukautta Puolassa ja ah, rakastuin. Jonain päivänä lähden ehdottomasti takaisin tutkimaan paikkoja jossa silloin "asuttiin". Mukana sattui silloin vielä olemaan paras kaverini, kokemus jota en antaisi mistään hinnasta pois. Kaikkein vaikuttavinta matkalta tietysti oli Auschwits.. Siellä itselläkin tuli muutama kyynel itkettyä, oli jotenkin aivan käsittämätöntä nähdä edessään se mistä ylä-asteen historian tunneilla puhuttiin.. Se ei todellakaan ollut tarua vaan totista totta. Suosittelen silti kaikille käyntiä siellä, auttaa kummasti ymmärtämään ja avaa silmiä.. Aika kova täytyy olla jos sieltä poistuu ilman kyyneliä. Tuoltahan muuten löytyy ihan suomenkielinen opasvihkonen, kannattaa etsiä käsiin.
    Krakova oli myöskin ihana paikka, suosittelen. Ihanaa loppu matkaa teille 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Haluaisin itsekin kovasti käydä Auschwitsissa, mutta joudumme jättämään sen toiselle reissulle. Kävimme kuitenkin Juutalaisinstituutissa (?) ja huomenna vuorossa Gestapo Headquarters Museum sekä Warsaw Uprising Museum.

      Olen itse lukenut paljon toisesta maailmansodasta, juutalaisvainoista sekä keskitysleireistä, joten haluan kovasti käydä tapahtumiin liittyvissä paikoissa -niin karuja, kuin ne usein ovatkin nähdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *