Välttämättömät pahat

On olemassa muutamia kauneudenhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joiden suorittamista inhoan.
Nämä toimenpiteet ovat minulle välttämättömiä, mutta voi jestas, kuinka ikäviä ne ovatkaan!
Ensinnäkin hiusten värjääminen.
Minut lähemmin tuntevat ihmiset ovat mahdollisesti päässeet vaivihkaa kärryille aivotoiminnastani (tai lähinnä sen puutteesta) ja saaneet sitä kautta vihiä siitä, etten ehkä luonnostaan olekaan fiksu brunette vaan totaalisen blondi. 
Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että minun on vähintään neljän viikon välein värjättävä hiusteni tyvi uudelleen ja vaikka olen suorittanut tätä toimenpidettä jo lähes kymmenen vuotta säännöllisesti (pieniä poikkeavia aikakausia lukuunottamatta), on se aina yhtä tylsää ja ärsyttävää.
En tiedä, miksi hiusten värjääminen on aina niin ikävää. Senhän luulisi olevan mukavaa, kun lopputuloskin on niin konkreettinen ja palkitseva enkä enää näytä siltä, että minulle on ilmestynyt pälvikalju, mutta silti se tympii!
Koska olen tummentanut tukkaani niin pitkään, ei paluuta vaaleaan ole kovin helpolla enkä itseasiassa haaveile vaaleista kutreista kuin ainoastaan niiden helppouden vuoksi. Tumma yksivärinen hiustenväri on kuitenkin ainoa lookki, johon en vuosien kuluessa ole kyllästynyt kaiken muun saadessa minut aina kyllästymään vähintään parissa kuukaudessa.
(Enkä nyt kaipaa analysointia siitä, mitä jatkuva väriaineiden käyttö mahdollisesti keholleni tekee…)
Toinen inhokkitoimenpiteeni liittyy kulmakarvoihini.
Paitsi että inhoan niiden nyppimistä (en siksi, että se sattuisi, vaan yksinkertaisesti siksi, että se on tylsää ja aikaa vievää ja aivan liian pikkutarkkaa puuhaa) inhoan myös niiden värjäämistä.
Kulmieni muotoilun lankaamalla olen Lontooseen muutettuani ulkoistanut läheiselle kauneussalongille (jolle viiden minuutin kävelymatkakin tuntuu jo liian rasittavalta hommaan osaanottamiselta…), mutta värjään niitä yhä edelleen itse. Värjäänkin ne yleensä joka vapaillani värin haalistuttua taas seuraaviin vapaisiini mennessä.
Loppujen lopuksi niin pieniä toimenpiteitä, mutta niiden toteuttaminen tekee ilmeestä heti paljon skarpimman. Ja silti inhoan niitä.
Lisäksi säärikarvojen poistaminen on minusta todella tylsää hommaa. Vaikka minulla on apunani loistava epilaattori, on homma silti vaan jotenkin todella tylsää. Surrailen vekottimella edestakaisin ja toivon, että se nappaisi kaikki karvat. Kokeilen lopputulosta kädelläni ja jatkan surrailua. Jatkan ja jatkan. Ja yhä edelleen jatkan. Huoh.
Kyse ei ole siitä, ettäkö tuntisin kipua koko tuon ajan, sillä kohta 15 vuotta epiloineena kivuntuntemukset ovat kadonneet jo aikapäiviä sitten. Kyse onkin ihan vaan täysin siitä, että homma on turhan aikaa vievää lopputulokseen nähden. 
Säärikarvani ovat luonnostaan olemattoman haaleat eikä niitä pahemmin näe, ne ainoastaan tuntee. Suurimman osan aikaa kukaan ei siis edes pääse kärryille särikarvojeni olemassaolosta, joten homma tuntuu jopa hieman turhauttavalta enkä teekään sitä kuin maksimissaan kerran kuukaudessa. Kesäisin saatan hätilassa vetäistä tuon kuukauden aikana kerran tai kaksi höylällä suihkun yhteydessä sääreni sileiksi, jos tiedossa on tärkeää menoa.
Myös kainalokarvojen epilointi on jotenkin vaan tylsää puuhaa. On ihan naurettavaa, että teen siitä ongelman, sillä homma vie aikaa maksimissaan puoli minuuttia per kainalo kahden viikon välein toteutettuna eikä se enää edes tuota kipuakaan minulle. Ja silti tuo alle minuutin kestävä ja tuleviksi viikoiksi ihanaa sileyttä ja apua tuova toimenpide tuntuu jotenkin vaan niin vaikealta saada suoritetuksi!
Kun aloin pohtimaan asiaa, liittyvät kaikki inhokkirutiinini jotenkin kehon karvoihin. 
Olivatpa ne hiuksia tai mitä tahansa tarpeellisia tai tarpeettomia karvoja, on niiden kanssa puuhastelu jotenkin vaan kiinnostuksieni ulkopuolella.
Inhosin ennen hiustenlaittoakin, mutta nyt olen yrittänyt tulla sen kanssa sinuiksi keksittyäni, ettei sen tarvitse viedä kuin pari minuuttia.
Ehkä pääsenkin siis vielä yli muistakin inhokkiprosesseistani ja opin suhtautumaan niihin neutraalimmin?
Mitä kauneudenhoitorutiineita te inhoatte?
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä kysymys! Ehdottomasti karvojen ajelua, jos olisi rahaa, menisin valoimpulssihoitoihin kosmetologille ja kainaloista voisin jopa ajatella laaserilla karvanpoistoa. Valitettavasti nuo ovat hintaryhmässään ulottumattomissani tällä hetkellä.

  2. 3

    sanoo

    Minä en tykkää hiustenvärjäämisestä siinä mielessä, että haluaisin vaaleammat hiukset ja sehän ei onnistu ilman värinpoistoa. Onneksi hiukset on nyt siitä 4 asteen tummuudesta saatu edes 5 asteeseen, ellei jopa 6 asteeseen.

    Hiustenlaitto on ihan jees, mutta ainainen suoristaminen kyllästyttää, minkään sortin kiharruslaitetta en omista enkä osaa tehdä hienoja kampauksia. Mielelläni siis suoristan, mutta se on vain tylsää, kun haluaisin erilaisten ponnari/nuttura/avonaiset hiukset väkerryksille vaihtelua.

    Ja myös ne kulmakarvat. Käytän automaattipinsettejä, jotka on jotain taivaallista perus pinsetteihin verrattuna. Eniten ärsyttää ne miljoonat hennot vaaleat haivenet, joita on aina vain, vaikka miten nipsuttelisi ja nykkisi!! Itse kulmakarvoja ei kovin tarvitse muotoilla, mutta ne vaaleat karvat sieltä alta ja päältä pois!

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Minua myös inhottaa tuo karvojenpoisto kaiken kaikkiaan. Minulla kasvaa paksua tummaa karvaa joka puolella ja siitä eroon pääseminen on todella tuskastuttavaa.. Sheivaaminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sänki kasvaa alle vuorokaudessa. Epilointi taas aiheuttaa sisäänpäin kasvavia karvoja, vaikka olen kokeillut lähes kaikki kuorinta ym. toimenpiteet asian auttamiseksi. Olisi kiva saada postaus tästä aiheesta ja mahdollisista apukeinoista, sillä vaikka karvat poistaisikin, jäävät sääret rumiksi noiden sisäänpäin kasvavien karvojen aiheuttaman kutinan ja karvatupentulehdusten vuoksi. Taas tulee kesä eivätkä sääret ole tänäkään vuonna rantakunnossa.

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Oi mää niin tykkään nyppiä kulmakarvoja! Varsinkin sen jälkeen kun ostin tweezermanit, oon aina oikein ODOTTANUT hetkeä kun hajakarvoja taas ilmestyy.. 😀 Muuten olen todellakin samoilla linjoilla näistä inhokki-kauneusrutiineista

  5. 8

    Anonyymi sanoo

    Kieltämättä tuo epilointi ja nyppiminen on ihan sieltä ja syvältä. Kun ei jaksa eikä huvita mutta on pakko.

  6. 9

    sanoo

    Itse vihaan … täddädää, juurikasvuni vaalentamista. Koska teen sen itse, pitää takaraivo tarkistaa peilien kanssa mitä ihmeellisimpiin asentoihin vääntyen, ettei sinne vaan jäänyt mitään ruskeaa juurikasvulänttiä, johon punanen suoraväri ei sitten tartu 😀 Hoidin tämän ruljanssin pois alta tänään ja olo oli aika uupunut sekä kettuuntunut. (Oi kun rankkaa hei..)

  7. 10

    sanoo

    Säärikasvuston poisto on aina vaativa toimenpide, mutta tuloskin sen arvoinen..!

    Oletko muuten huomannut, onko Nutrisse laadukkaampi väri kuin se taannoin kehumasi Olia?

    • 10.1

      sanoo

      Ihan yhtä huono kestävyydeltään. Lorealin alamerkit eivät jostain syystä koskaan oikein pysy tyvessäni. :/

    • 10.2

      sanoo

      Jos teillä siellä Lontoosta löytyy semmoinen merkki kuin Cameleo niin suosittelen, kyllä pysyy 🙂 Tai noh, ainakin meikäläisellä. Riippuu toki siitä tahtooko värin pysyvän hyvin.

  8. 12

    sanoo

    Omia inhokkeja on vartalovoiteet ja hiusvärin ylläpitoon liittyvät toimet 😀 Tällä hetkellä pidän osittain punaista väriä ja sitähän pitäisi hoitaa kaiken maailman värinaamioilla sun muilla enkä millään jaksa! Jotenkin vaan niiiin rasittavaa seisoskella parikymmentä minuuttia väri päässä tekemättä mitään, kun en näe mihinkään ilman laseja. Onneksi kampaajaystäväni keksi tähänkin ratkaisun ja sain syntymäpäivälahjaksi värihoitoainetta 😀

    Vartalovoiteissa inhoan sitä odotusta ennen kuivumista että kehtaa koskeakkin johonkin. Tosi rasittavaa. Nykyisessä voiteessa jää vielä sellainen inha nihkeän liimainen tunne joka tuntuu vielä seuraavana aamunakin… Jep, ihanaa.

  9. 13

    sanoo

    Hankin epillaattorin, vieläpä saman kuin sulla, mutta numerona 5 sijasta 7. Inhoan jo sitä ääntä, mutta se kipu on jotain ihan kamalaa! Vahaaminen on niin paljon mukavampaa puuhaa kuin epillointi…

  10. 14

    sanoo

    Vartalon rasvaaminen aina suihkun jälkeen.. Omistan atooppisen ihon, eli en voi tehdä asiaa mieluisammaksi hyväntuoksuisten voiteiden ja kauniiden purkkien avulla vaan pitää joka kerta pistää menemään apteekin hajuttomilla, tylsillä perusvoiteilla. Ja varsinkin talviaikaan kun voide on niin rasvaista että menee ikä ja terveys sen kuivumista odotellessa 😀

    • 14.1

      Anonyymi sanoo

      Mä laitan noihin hajustamattomiin pienen tipan hajusteellista öljyä jotta rasvaamisesta tulis ees pikkasen kivempaa 🙂 ja täälläkin atooppinen iho ja eritoten talviaikaan kuluu rasvaa PALJON 🙂

  11. 15

    M sanoo

    Onpa jännä miten suurinta osaa häiritsee karvojen poisto… 🙂 Miksi niitä on edes pakko poistaa? No nykyajan pöhköjen kauneisihanteiden takia tietenkin… Mut mikäs siinä, mun mielestä on vaan jotenkin typerää kitistä asiasta jolle ei periaatteessa tarvitsisi tehdä mitään, me kaikki ollaan karvaisia ja se on oma valinta jos haluaa sitten olla karvaton ja sen eteen tehtävä vaiva on sitten vain kestettävä.

    • 15.1

      sanoo

      Tämä on niin makuasia kyllä tosiaan, mutta itse en vaan pidä karvaisesta ihosta naisella. Vähän sama kuin dödön käyttö: Ei olisi pakko käyttää, mutta minusta on mukavaa tuoksua puhtaalta. 🙂

    • 15.2

      Anonyymi sanoo

      Mun on ainakin pakko ajaa aina kaikki karvat tai mun iho alkaa kutisemaan ihan sikana:D

  12. 16

    Anonyymi sanoo

    Mä suorastaan rakastan karvojen poistoa. Kulmakarvojen nyppiminenkään ei tuota minkäänlaisia pitkästymisen tunteita, ihan oikeasti! On ihan mahtava tunne, kun jalat oikein kiiltävät sileyttään sheivaamisen jälkeen. Hassua että edes pidän karvojen poistamisoperaatiosta, koska olen yksi niistä huono-onnisista joille kasvaa hirveän tummaa ja tiheää ihokarvaa joka paikkaan (hemaisevaa…). Sen sijaan niinkin helpot ja yksinkertaiset toimenpiteet kuin vartalon rasvaaminen suihkun jälkeen sekä meikkien peseminen illalla saavat mut kitisemään "nyyh mä en jaksa", mutta silti aina urhoollisesti nekin teen. Ja kolmas erittäin pitkästyttävä juttu on sitten se hiusten värjääminen. Se on yksinkertaisesti vaan ainakin mulle aivan liian sotkuista ja pitkäveteistä puuhaa. Aina on lavuaari täynnä ällöjä hiuksia (vaikka kuinka hyvin kampaisin tukan ennen operaatiota) ja väriroiskeita siellä täällä. Valitettavasti mulle usein käykin niin, että sen väripaketin ostaessani se jää pöydälle lojumaan kauemmaksi aikaa kuin oli suunniteltu, ihan vaan mun mukavuudenhalusta ja laiskuudesta johtuen. Onneksi mun juurikasvu ei kuitenkaan erotu niin hyvin.

    -Sara

  13. 17

    sanoo

    Kyllä se mullaki on toi hiustenvärjääminen. Ite ku en nää ilman laseja 10 senttii pidemmälle, joudun oleen nenä kiinni peilissä, joudun levittään aineen mututuntumalla taakse ja hiusrajoihin ja sit vielä kädetki väsyy…

  14. 18

    sanoo

    Kulmakarvojen nyppiminen on inhokkipuuhaa, samoin kynsien lakkaaminen (jota teen hyyyvin harvoin), ja ennen kaikkea ripsien taivutus!! Siinä taivuttamisessa menee ikä ja terveys (ja juu, omistan tosi monet, ihan uudetkin ja hyvät taivuttimet), mutta ne on pakko taivuttaa jos aikoo meikata. Pitäis varmaan harkita ripsipermanenttia… 🙂

  15. 19

    Anonyymi sanoo

    jep, säärten karvat. suoritan tän aina suihkun yhteydessä ja oon lähes sokea ilman laseja, ja sit vetelen tuurilla ja myöhemmin huomaa kun 'karvalaikkuja' jäänyt.. muutenkin niin turhauttavaa kun tuntuu ettei ehi saada ees edellisiä pois alta ku jo uudet on taas odottamassa ajelua..

  16. 20

    Anonyymi sanoo

    Säärikarvojen ajelu ei innosta, vaikka karvani ovat tummia ja paksuja, joten todellakin pitää viitsiä tehdä niille jotain. Yleensä aina jää johonkin ajelemattomia kohtia :D. Lisäksi sääreni kuivuvat ajelun takia hirveästi, vaikka kuorin ja rasvaan niitä. Ostin epilaattorinkin, mutta pelottaa niin paljon että en halua ajella sillä. Ehkä joskus menen toisen tekemään sokerointiin vaikka.

    Hiusten leikkauttaminen on jotenkin nihkeää, kun pitäisi varata ensin aika ja en tykkää soittaa puhelimella, vaikka se olisi tietysti nopeampaa ja helpompaa kuin paikan päällä käyminen. Minä en keksi mitään puhuttavaa kampaajalle, joten en pysty rentoutumaankaan täydellisesti, kun mietin lehteni uumenissa hiljaisuutta.

    • 20.1

      Anonyymi sanoo

      Mä oon ihan samanlainen kampaaja-juttujen ja puhelinsoittojen kanssa… 😀 Kiva tietää etten ole ainoa!

    • 20.2

      Anonyymi sanoo

      Mä myös inhoon kampaajalla istumista. Ei kiinnosta puhella säästä tai juoruta ihmisistä. Mulle kampaajalla käynti on "hemmotteluhoito" jossa hauaisin istua hiljaa ja nauttia siitä. 😀

    • 20.3

      Anonyymi sanoo

      No istu sitten hiljaa ja nauti siitä! 😀 Niinhän siellä kuuluukin tehdä.

      Vaikka itse olen suht hiljainen ihminen sosiaalisuudestani huolimatta, en tunne kampaajalla istumista mitenkään kiusallisena. Itseasiassa olen nyt viime kampaajakäynnin jälkeen oppinut rakastamaan sitä että kuontaloni kimpusaa häärii kampaajatäti ja pystyn istumaan aloillani ihan rennosti, miettimättä hiljaisuutta. Toki joskus muutaman sanan sanon kampaajalle ja toki puhun enemmänkin jos jotakin puhuttavan arvoista mieleen juolahtaa, mutta mitään paineita en siitä hommasta ole koskaan ottanut, vaikka esimerkiksi bussissa kaverin kanssa hiljaa oleminen on mielestäni piinaavaa. Mulle se kampaajalla käynti on vaan sellaista ihanaa hemmottelua ollut aina ja toivottavasti sellaisena pysyykin 🙂

      -Sara

  17. 21

    Anonyymi sanoo

    Kaikki mikä liittyy kynsiin… ei yhtään kiinnosta tehdä niille mitään ja siksi ne kyllä ovatkin aika karmean näköiset! Ja kaikki rasvaaminen ja kosteuttaminen on kans yks inhokki!

  18. 22

    sanoo

    "Värjäänkin ne yleensä joka varpaillani värin haalistuttua taas seuraaviin varpaisiini mennessä." Piti jokusen kerran lukea tuo lause uudelleen kun ainakin kolmesti luin sen noin.

    Mutta itsekin inhoan karvojen poistoa, lähinnä siksi kun en ole keksinyt keinoa jolla saisin sen vähenemään – miulla on luonnostaan mustat karvat – hiuksista lähtien + miun karvat kasvaa helkutin nopeasti eli miun on pakko joka päivä sheivata/epiloida jotten ala näyttää turkkilaiselta mieheltä. Sääret ja reidet epiloin, se on hieman vähentänyt karvanpoistotarvetta – tai hidastanut sitä. Eli siis, karvojen poisto ottaa pattiin.

  19. 23

    sanoo

    En mäkään tykkää hiusten värjäämisestä, mutta nyt olenkin alkanut käydä kampaajalla.
    Vartalon rasvaus ei myöskään ole lempipuuhaani. Olen kyllä ihan tyytyväinen kroppaani, mutta en jotenkin tykkää lääppiä sitä :D.

  20. 24

    Anonyymi sanoo

    Minullakin oli ennen nämä tutut säärikarvojen poisto ja meikkien pois pesu, mutta lopulta totesin "Hei, mitä järkeä? Meikkaaminen on ihan kivaa, mutta pois peseminen hirveää eikä ne karvatkaan näy sukkisten alta talvella. En jaksa enää…" Heh, laiska mikä laiska.

    Nykyään inhokkina on kynsien lyhentäminen (ja satunnaisten lakkojen kuivumisen odottelu), käsien rasvaaminen ja hiusten pesu. Voi kun nuokin voisi vain jättää rutiineista pois kokonaan (':

  21. 25

    sanoo

    Inhoan kaikkia postauksessa mainitsemiasi toimenpiteitä suuresti. Inhoan myös ylipäätään kaikkia kaulasta alas päin kasvavia karvoja, kuten varmasti useimmat naiset.

  22. 26

    sanoo

    Ai niin ja itsehän ajattelen niin, että sitä on fiksu vaaleaverikkö, koska on sitä luonnostaan ;D Kjeh joo, ei sitä silti kovin fiksuksi itseään tunne, onneksi hiusvärit tosiaan on keksitty! Sitä vain tuntee itsensä omaksi itsekseen mun tapauksessa mustahiuksisena joten en voi sanoa itseäni brunetiksi vaan blacketteksi 😀 Jännä kun tuo sävy on muuten 2.0 Intense Black, kun yleensä törmää siihen, että se on sinimusta täällä päin ja pelkkä 1.0 joku Intense Black tai pelkkä Black. Mä taas rakastan tyvikasvun värjäystä, kun se lopputulos on aina niin mahtava eikä tosiaan näytä kaljuuntuvalta, mutta oon venyttänyt värjäysvälin kuuteen viikkoon melkein, en tiedä miksi.
    Eniten inhoan kulmien nyppimistä, mutta pakko se on vaan joka viikko tehdä.

  23. 27

    sanoo

    Mä inhoan myöskin kaikkea karvoihin liittyvää, kampaajalla käyntiä, hiusten laittamista, kulmakarvojen nyppimistä, kaikkien kehon karvojen poistamista. Inhosin myöskin hiusten värjäämistä ja siitä olenkin luopunut ja tottunut omaan väriini. Kynsien hoitaminen on pakkopullaa, jotenkin olen kuitenkin onnistunut totuttamaan itseni lakattuihin kynsiin enkä oo tullut lopettaneeksi sitä tapaa kun lakkoja on kertynyt aika paljon. Vartalon rasvaaminen on ärsyttävää hommaa mut sitä ei onneks tarvi kovin usein tehdä kesällä. Mutta sitten oliskin taas aurinkorasvan käyttö, joka on vielä vähemmän kivaa, sotkuista ja epämiellyttävää, kun rasvaa täytyy lisäillä pitkin päivää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *