Toisin kuin Karvinen, en vihaa maanantaita

Maanantai-iltana kävi tuuri.

Olin jo oikeastaan luopunut toivosta sen suhteen, että pääsisimme tuon päivän aikana muuttamaan minnekään. Kello oli jo yli viisi, joten olin valmis iskemään hanskat tiskiin sen päivän osalta. Huomenna sitten.

Puoli kuudelta Englantilaistunut Herrasmieheni soitti minulle yllättävän puhelun: kamat kasaan ja menoksi, nähdään tunnin kuluttua välittäjän toimistolla. Homma on allekirjoituksia vaille valmis.

No, minullahan olivat tavarat tietysti jo valmiiksi kasassa, joten juoksin majapaikastamme ulos siltä seisomalta. Tunnin overground, underground ja DLR seikkailun jälkeen pääsin perille välittäjän toimistolle. (En muuten todellakaan suosittele muuttoa metrolla! Matkalaukku, käsilaukku ja kassillinen kattiloita yms. painoivat hieman…)

Välittäjän toimistolla saimme käteemme sopimukset (joissa oli tietysti nimeni väärin kirjoitettuna, sukunimineen se ei nimittäin todellakaan taivu englanniksi…) ja meidän molempien sekä välittäjän oli kaikkien merkittävä puumerkkimme sopimuksen jokaiselle neljälletoista sivulle ja sama oli tietysti tehtävä vielä toiseenkin sopimuskappaleeseen… Jokaisen taiteiltua lähemmäs kolmekymmentä puumerkkiään, oli meidän vielä allekirjoitettava itse sopimus sekä hoidettava maksuasiat.

Takuuvuokra oli kuuden viikon vuokra (eikä puhettakaan mistään suomalaisille tutuista vuokravakuustileistä… ei tosin sillä, että haluaisinkaan asioida täällä enää pankissa…), jonka lisäksi maksoimme ensimmäisen kuukauden vuokran sekä välittäjän ja suositustoimiston palkkiot. Mielenkiintoista oli, että paikallisen käytännön mukaan nämä kaikki maksettiin
välitystoimistolla suoraan kortilla pin-koodilla tunnistuen kuin ravintolassa ikään.

Lopulta saimme avaimet käteen ja pääsimme taittamaan matkaa kohti asuntoamme.

Ihan niin hienosti kaikki ei tietenkään voinut sujua, että aivan kaikki olisi ollut kunnossa. Sänkymme todella huono patja oli aiottu vaihtaa samana aamuna, mutta paikalle oli tuotu liian kapea patja ja uusi patja aiottiin toimittaa seuraavana aamuna. Lisäksi välittäjä kertoi toisen avainsettimme odottavan meitä postilaatikossamme (jonkun asunnossa jotain tehneen jäljiltä), mutta se ei tietenkään löytynyt sieltä.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin hyvin, hyvin onnellinen päästyäni uuteen kotiimme. Ensimmäistä kertaa kuukausiin saatoin nimittäin sanoa, että minulla oli oma koti!

Kommentit
  1. 6

    sanoo

    Huh huh mikä seikkailu teillä on ollut 🙂 Onneksi nyt tuntuisi olevan kaikki pääasiat hyvin, kunhan vielä saatte uuden patjan ja vara-avaimet löytyvät.. Ei ole kyllä kovin helppoa saada asuntoa Lontoosta!

  2. 8

    sanoo

    Onnea uuteen kotiin, nyt voitte nauttia oikein kunnolla kun ootte työllä ja tuskalla hommannu asunnon!
    Onneksi itse olen asunut Englannissa vain yliopiston asuntolassa ollessani vaihdossa…ois saattanu mennä mulla jo hermot tuollaiseen säätämiseen 🙂

  3. 9

    sanoo

    Onnea uuteen kotiin! 🙂 toivottavasti viihdytte ja kaikki menee tästä edespäin hyvin 😉 !

  4. 10

    sanoo

    Onpas ollut tapahtumarikas alku kohti uutta kotia. Toisaalta on kiva, että tapahtuu asioita joilta voi jälkikäteen muistella kiikkustuolissa, senkun olisi henkilö jolle ei koskaan tapahdu mitään. Kiitos siitä, että olet jakanut näitä kokemuksia lukijoille. ONNEA UUTEEN KOTIIN!

  5. 14

    sanoo

    Common law -kulttuuri ja sopimukset. Onneksi mä olen suomalainen juristiopiskelija, toistaiseksi ei tarvitse vaivata päätään niillä. 🙂

    Kauhean kiva lukea täältä näitä juttujasi, olen kateellinen (kaikista hankaluuksista huolimatta)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *