Time to move on: bänät Lontoon kanssa

Lontoo on pitkään ollut minulle maailman rakkain paikka. Olen nimittänyt kaupunkia eksäksi, josta en vain pääse yli ja kertonut tuntevani suoranaista mustasukkaisuutta katsoessani Facebookissa kuvia, joissa tuttuni poseeraavat Lontoossa. Välillä olen jopa tirauttanut pienet kyyneleet nähdessäni Instagramissa upeita otoksia Lontoosta.

Ostolakossa Lontoo

Sanalla sanoen olen siis ollut kaikin puolin suorastaan säälittävä. Jos toisen, ensimmäistä tukevan adjektiivin käyttö sallitaan, voisi sana ”naurettava” olla ehkä se paras vaihtoehto. Kyllä minä nimittäin itsekin olen kyynelteni seassa naureskellut itselleni.

Ostolakossa Lontoo

Kun kaipuuni alkoi vihdoin käydä liian suureksi ehdotin Ruotsalaiselle, että tekisimme pienen reissun Lontooseen. Olin aiemmin sanonut, etten tiedä, voinko palata Lontooseen vain käymään, sillä pikainen visiitti ”eksän” luona itseään kiusaamassa tekee harvoin hyvää mielenterveydelle. Ajattelin kuitenkin, että yhteinen reissu Lontooseen voisi tehdä meille molemmille hyvää: Minä pääsen rakkaaseen kaupunkiini ja parhaassa tapauksessa Ruotsalainenkin vielä rakastuu siihen niin, että hän itse suorastaan vaatisi meitä muuttamaan sinne.

Ostolakossa Lontoo

Ensimmäinen päivämme Lontoossa oli aivan ihana. Haimme sushia ja istuimme Tower Bridgen vieressä nurmikolla siltaa ja ohikulkijoita katsellen. Aurinko paistoi, kaikki oli täydellistä ja tuntui suorastaan unelta olla siinä taas. Kävelimme ympäriinsä ja kaikki oli mahtavaa.

Ostolakossa Lontoo

Seuraavallekin päivälle oli ensin helppoa keksiä ohjelmaa, mutta yhtäkkiä se iski minuun: minun Lontooni ei jostain käsittämättömästä syystä tuntunut enää minun Lontooltani.

Ostolakossa Lontoo

Kiertelimme ympäri kaupunkia ja meillä oli mukavaa. Välillä hypimme satunnaisiin double decker -busseihin ja ajelimme niillä ympäriinsä. Kävimme katsomassa musikaalin ja teimme niitä arkisia asioita, joista Lontoossa nautin. Ruotsalaisella ei ollut suurempia toiveita matkaohjelmamme suhteen, joten sain hyvin vapaat kädet siitä huolehtimiseen.

Ostolakossa Lontoo

Minulla oli etukäteen mielessä valtavasti asioita, joita halusin Lontoossa tehdä. Yhtäkkiä ne oli kaikki tehty enkä oikein edes keksinyt, mitä voisimme tehdä seuraavaksi. Tämän tajuaminen tuntui suorastaan hämmentävältä. Miten voisi muka olla, että olin vihdoin lähes kaksi vuotta ikävöimässäni kaupungissa, mutta en tiennyt, mitä tekisin siellä?

Ostolakossa Lontoo

Yhtäkkiä tajusin sen. Se kamala lause siitä, ettei ihmisillä yleensä ole tosiasiassa ikävä entistä kumppaniaan eron jälkeen vaan että he itseasiassa ikävöivät sitä, mitä heillä yhdessä oli ennen eroa pitikin paikkansa. En minä ollut ikävöinyt Lontoota, minä ikävöin sitä tunnetta ja oloa, jotka koin saadessani asua siellä

Ostolakossa Lontoo

Se tunne, että sain siinä elämäntilanteessa rakentaa omaa kotia Lontoossa. Se tunne, että saatoin kävellä ulos asunnosta ja todeta, että Tower Bridge on melkein kuin kotipihani. Se tunne, että elämä vaan tuntui niin täydellisen ja uskomattoman ihanalta silloin, vaikka siihen ei varsinaisesti sisältynyt mitään erityistä. Sitä minä olin ikävöinyt ja sen minä olin sekoittanut Lontooseen. Olin siinä vaiheessa elämääni onnellinen Lontoossa enkä vain Lontoon vuoksi.

Ostolakossa Lontoo

Matka Lontooseen oli mahtava ja oli ihanaa nähdä kaikki kaipaamani paikat, mutta samalla se kuitenkin oli ennen kaikkea varsin terapeuttinen juttu. Pikainen neljän päivän vierailu rakastamassani kaupungissa sai minut nimittäin oikeasti pääsemään yli Lontoosta.

Ostolakossa Lontoo

En enää katso Tower Bridgen kuvia kyyneleet silmissä. En enää mieti, että voi kunpa voisinkin asua Lontoossa vielä joskus. En taida edes haluta sitä enää. Loman alussa ajattelin, että minulle riittäisi, jos voisimme käydä Lontoossa muutaman kerran vuodessa helpottamassa ikävääni, mutta nyt en enää oikeastaan kaipaa sitäkään.

Ostolakossa Lontoo

Käynti Lontoossa auttoi minua tekemään bänät kaupungin kanssa ja siirtymään elämässäni eteenpäin, minkä oli jopa melko vapauttavaa.

Ostolakossa Lontoo

Olen lähes kahden vuoden ajan Tukholman katuja tallustellessani miettinyt, voisinko joskus alkaa rakastaa tätä kaupunkia kuin Lontoota. Olen yrittänyt olla lukematta ruotsalaisia kylttejä leikkien olevani Lontoossa ja ajatellut, että jos oikein kuvittelen, voisin ehkä saada tähän kaupunkiin edes jonkunlaisen tunnesiteen. Kuten olette kuitenkin varmasti huomanneet, ei blogissani oli tänä aikana paria töitä, kotia tai yhtä ostoskeskukseen liittyvää postausta lukuunottamatta näkynyt liiemmin Tukholma-postauksia, vaikka minun olisi teoreettisesti pitänyt olla aivan innoissani siitä, että saan asua täällä.

Ostolakossa Lontoo

Totuus on kuitenkin, että suurimman osan aikaa minulla ei ole ollut mitään intressejä Tukholmaa kohtaan. Asun täällä tuhat kertaa mielummin kuin Suomessa, mutta en ole ollut kiinnostunut tutustumaan kaupunkiin tai edes asuinalueeseeni tarkemmin. Kun vihdoin reilu vuosi sitten aloitin täällä tavallisen arkeni tuli minusta niin kiireinen, että olen käyttänyt sitä hyvänä tekosyynä kaupunkiin tutustumisen välttelylle. Olen vain asunut täällä.

Jotkut saavat aikaan useita postauksia ihan vain pelkästä Tukholman risteilystään, mutta minusta ei vain ole tuntunut, että tahtoisin tutustua kaupunkiin ja postata siitä.

Ostolakossa Lontoo

Päätin kuitenkin antaa Tukholmalle nyt mielessäni uuden mahdollisuuden. Voisihan olla, että rakastuisin kaupunkiin nyt, kun olin vihdoin päästänyt irti Lontoosta?

Ostolakossa Lontoo

Aivan viimeisimmän Lontoon kotini kulman takana sattui sijaitsemaan Stockholm Way, mutta en tietenkään koskaan ollut käynyt katsomassa, miltä siellä näytti. Bongasin tiekyltin nyt sattumalta ja päätin, että voisin vihdoin yrittää antaa sydämenikin siirtyä kohti Tukholmaa.

Ostolakossa Lontoo

Ehkä vihdoin olen valmis tekemään teille enemmän Tukholma-postauksia tehtyäni bänät Lontoon kanssa!

Kommentit
  1. 1

    momo sanoo

    Tosi mielenkiintoisia pohdintoja!! Olisi mielenkiintoista kuulla myös, miksi asut Tukholmassa mieluummin kuin Suomessa. Mä olen hyvin vahvasti haahuilija ja paikan etsijä maailmassa. Luulin rakastavani asua Briteissä, mutta kotikaupunkini oli oikeastaan aika ankea ja moni asia oli siellä paljon huonommin kuin Suomessa. Nyt kun olen Suomessa, niin sydän halajaa koko ajan täältä pois 😀 Tää asenneilmapiiri… Pakko päästä karkuun ennen kuin hörhöt saavat tahtonsa läpi ja rajat menevät todella kiinni :’D (pakko yrittää vähän heittää läppää vakavasta asiasta, ettei käy ihan sietämättömäksi.) Nyt tarvitsisi vain suunnan. Tukholma ei ole ikinä mitenkään erityisesti puhutellut, mutta moni kyllä on rakastunut siellä asumiseen. Britit taas täytyy varmaan jo hylätä, onneksi me pohjoisen asukkaat olemme niin onnekkaassa asemassa, ettei ole olosuhteiden pakkoa ängetä maahan, joka ei meitä tahdo. Mutta postaa toki enemmän Tukholmasta ja tosiaan olisi ihanaa kuulla enemmänkin pohdintojasi, mitkä syyt vaikuttavat sulla siihen, että Tukholma nappaa paremmin kuin Suomi. Suomessa on paljon hyvää mutta on tää kans aika blääh.

    • 1.1

      Virve sanoo

      Suomi on tosiaan hyvä maa asua ja asiat ovat siellä yleisesti hyvin, mutta jotenkin koen sen vaan todella tylsäksi paikaksi. Rakastan isoja kaupunkeja, mutta Helsingissäkin kaupungin ”vilinä” rajoittuu jo noin neliökilometrin alueelle ja sen jälkeen hiljenee. Tykkään toisaalta myös tukholmalaisten kohteliaisuudesta ja ruotsalaisten yleisestä iloisuudesta, vaikka tietysti tietyt asiat täälläkin ärsyttävät. Niinä huonoina hetkinä on aina sellainen olo, että ”hitto vie jos olisin Suomessa, niin tämäkin homma olisi paljon helpompaa eikä tarvitsisi tehdä tätäkin näin hankalasti”, mutta en silti haluaisi Suomeen takaisin. Ehkä Suomi tosiaan on vaan niin tutun turvallinen ja ”nähty” juttu, ettei sinne siksi kaipaa. Tahdon nähdä ja kokea ja tuntuisi jotenkin ahdistavalta ajatukselta, että joutuisin palaamaan takaisin Suomeen.

      Tässä asiassa kyllä todellakin riittää pohdittavaa!

      Terveisin toinen hyvän vahva haahuilija ja paikan etsijä maailmassa

  2. 2

    Lentokenttäkeiju sanoo

    Ehkä et enää tunne pettäväsi Lontoota, vaikka antaisit Tukholmalle mahdollisuuden ja rakastuisit siihen 😀

    • 2.1

      Virve sanoo

      Haha, joo, ehkä se on ollut sellainen alitajuinen ajatus, että petän Lontoota, jos flirttailen Tukholman kanssa ja annan sille mahdollisuuden! 😀

  3. 3

    Laura sanoo

    Kyllä sinä vielä Tukholmaan rakastut, kun muistat käydä muuallakin kuin töissä ja kotona, lupaa se 😀 ehkä vielä jonain päivänä itse palaan sinne ihastelemaan kaupunkia ja syömään parasta sushia 😀

    • 3.1

      Virve sanoo

      Joo, yritän muistaa. Hyvin onnistuit täällä aina motivoimaan ja yritän nyt ottaa mallia Tukholmalle avoimesta asenteestasi. 😉

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *