Tilannekatsaus

No niin, tilanne on edennyt täällä taas hieman.

Lauantaina tarkentui, ettei reference agency ollut vielä saanut Englantilaistuneen Herrasmieheni työnantajalta hänen suosituksiaan. Siitäkään huolimatta, että yhtiö oli luvannut lähettää ne perjantaina kello neljään mennessä ja soitti hänelle vielä tietoja käsitellessään kysyen lupaa niiden lähettämiseen…

Kävi myös ilmi, ettei minun entiseltä vuokranvälittäjältäni tulleet suositukset olleet myöskään menneet perille. Lähetin välittäjälle sähköpostia asiasta ja suureksi yllätyksekseni hän vastasi minulle lauantai-iltapäivänä kesken viikonlopunviettonsa lähettäneensä suositukset juuri uudelleen. Voi kuinka kiitollinen olinkaan hänelle!

Lauantaina tilanne oli kuitenkin se, että olimme kuitanneet itsemme ulos hotellista kello kymmeneltä ja istuimme kahvilassa odottamassa, kuinka tilanne kehittyy. Olimme jättäneet neljä matkalaukkua hotelille ja istuin itse Costan kahvilassa ja mukanani oli viikonloppuromppeeni sisältänyt pieni vetolaukku, käsilaukku ja tyyny toisen osapuolen kantaessa mukanaan pientä vetolaukkua ja pukupussia.

Odotimme vuokranvälittäjältä vastausta siihen, saisimmeko viedä matkalaukkumme asunnollemme jo sinä päivänä. Olimme menossa Englantilaistuneen Herrasmieheni siskolle yöksi eivätkä laukkumme mahtuisi mukaamme, joten ne oli pakko jättää maksusta hotellille odottamaan. Mikäli emme saisi viedä laukkuja jo uudelle asunnollemme, olisi minulla maanantaina edessä taksiseikkailu viiden laukun kanssa asuinkumppanini ollessa töissä…

Vastausta ei kuulunut emmekä voineet odotella kahvilassa ikuisuuksia, joten lähdimme tavaroinemme kohti Englantilaistuneen Herrasmieheni siskon asuntoa. Voin muuten kertoa, että kulkeminen metrossa tyyny kainalossa (rakastan kivikovaa Tempur-tyyppistä tyynyäni!) laukkua raahaten sai aikaan muutamia huvittuneita hymyjä kanssamatkustajilta, mutta toisaalta mitäpä tässä kaupungissa ei olisi nähty…

Päästyämme perille kokosimme kasaan vielä yhden laukullisen perustavaroita, kuten petivaatteita ja keittiökamoja, jotka olivat odottaneet meidän muuttoamme Lontoossa jo parisen kuukautta. Tässä vaiheessa vuokranvälittäjäkin jo soitti meille ilmoittaen, että voisimme tunnin kuluttua tuoda tavaramme uudelle asunnollemme. Homma hoitui junan, metron ja taksin avulla hirveällä stressillä ja kiireellä ja parinkymmenen minuutin myöhästymisen jälkeen saimme kuin saimmekin tavaramme äkkiä heitettyä asunnolle sisään viettäen siellä samalla ripeät kolmekymmentä sekunttia…

Maanantaina Englantilaistunut Herrasmieheni lähtee töihin ja minä jään hänen siskonsa asunnolle ja odotamme hetkeä, kun kaikki paperit ovat toimitettu oikeille henkilöille (edellyttäen tietysti useiden puhelujen soittamista). Tämän jälkeen yritämme koordinoida vuokranvälittäjän kanssa hetken, jona kaikki meistä kolmesta pääsisivät samaan paikkaan samaan aikaan ja voisimme allekirjoittaa vuokrasopimuksen ja saisin avaimet käteeni ja pääsisin uudelle asunnollemme.

Oi Suomi, kuinka rakastankaan helppouttasi!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tuli mieleen vaan, että täällä Suomessahan byrokratia vaikuttaa olevan äärimmäisen simppeliä. Toivottavasti teillä on nyt pahin takana ja onnea uuteen kotiin! 🙂

  2. 2

    sanoo

    Mä hieman epäilen olisiko ulkomaalaiselle ihmiselle Suomeen tulo yhtään sen helpompaa, kuin mitä suomalaisen lähtiessä ulkomaille.. 😀 Viimeistään KELA voisi aiheuttaa ohimossa olevan suonen pullistumisen.. 😀 😀

  3. 3

    sanoo

    Ei nyt ehkä tähän kohtaan hirveesti lämmitä, mutta mä suorastaan rakastan lukea sun seikkailuja siellä! Ja kutkuttaa, mitä kaikkea onkaan vielä tulossa. Kiitos kun jaat tarinoita meille, mä ainakin oon ihan innoissani hengessä mukana. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *