The Reference Agency

Kuten aiemmin kerroin, oli meidän tarkoitus muuttaa vuokra-asuntoomme lauantaina. Vaan toisinpa kävi…

Lontoon systeemi tosiaan on, että kun olemme tehneet vuokrattavasta kohteesta (vuokranvälittäjälle maksettavan panttimaksullisen) tarjouksen, lähtee homma rullaamaan eteenpäin. Vuokranvälittäjillä on omat ”suositusten välittäjäfirmat” (reference agency), jotka sitten hoitavat meiltä tarvittavien tietojen kalastelun.

Ilmoitamme heille omat tietomme ja kerromme työhistoriamme ja vuokrahistoriamme viimeisen vuoden ajalta. Tämän jälkeen reference agency lähettää sähköpostitse kyselykaavakkeet työntajalle sekä entiselle vuokranantajallemme, joiden on täytettävä ja lähetettävä ne. Heidän tehtävänsä on siis vetää välistä hieman rahaa (n. 40£ per käsiteltävä henkilö) ja kerätä vuokranvälittäjälle yhteen tarvittavat tiedot.

Itse pääsin homman suhteen melko helpolla, vaikka minun täytyikin soitella kaavakkeen perään ja yrittää selventää entiselle asunnonvälitystoimistolle, mistä ihmeestä on kyse. Englantilaistunut Herrasmieheni puolestaan ei päässyt yhtä helpolla, sillä hän joutui soittelemaan entiselle välitystoimistolle jahdatakseen omaa suositustaan ja jopa maksamaan heille siitä paikallisen käytännön mukaan (ja itseasiassa pienen sekoilun vuoksi pariinkin kertaan).

Lisäksi meidän oli toimitettava kopiot passeistamme sekä itse toimitin kopion vanhasta palkkakuitistani, jossa näkyi ”virallisesti” vanha osoitteeni Suomessa.

Jouduimme siis kokoajan soittelemaan ja varmistelemaan joka puolelta, että kaikki tarvittavat dokumentit olivat kasassa ja toimitettuina reference agencylle, joka saattoi sitten toimittaa ne eteenpäin vuokranvälittäjälle. Soitin itse reference agencylle torstai-iltana varmistaen, että omat dokumenttini olivat saapuneet perille. Englantilaistunut Herrasmieheni soitti heille perjantai-iltapäivänä varmistaakseen, että kaikki dokumenttimme olivat heillä. Kaiken piti olla kunnossa ja he lupasivat toimittaa tiedot suosituksista eteenpäin perjai-iltaan kello kuuteen mennessä. Tämä oli meille erittäin tärkeää, jotta voisimme lauantaina käydä allekirjoittamassa vuokrasopimuksemme ja muuttaa asuntoon.

Perjantai-iltana 17:30 vuokranvälittäjä ilmoitti meille, että tarvitsee meidän suosituksemme. Niitä ei kuulemma ollut vielä välitetty hänelle. Ilahtuneina tästä soitimme reference agencylle ihan vaan todetaksemme, että heidän toistonsa puhelinliikenne oli jo suljettu. Lauantaina meille selvisi, etteivät he olleet saaneet kaikkia tarvittavia dokumenttejamme, vaikka olivat niin aiemmin väittäneet.

Se siitä sitten. Emme tosiaan muuttaneet vielä tänään.

Nyt tilanne on se, että menemmä neljän hotellissa vietetyn yön jälkeen kahdeksi yöksi Englantilaistuneen Herrasmieheni siskolle yöksi (hän asuu Lontoossa) ja katsomme, mitä voimme tehdä asialle maanantaina.

Kihisen kiukusta, sillä minun osaltani kaikkien dokumenttien perillä oleminen oli kysytty reference agencylta kahteen kertaan ja silti he voivat lauantaina ilmoittaa, etteivät ole saaneet yhtä paperiani. Mikä hemmetin maa tämä oikein on???

Kuulostaako tämä monimutkaiselta? Odottakaahan, kun myöhemmin luette kokemuksiani pankkitilin avaamisesta!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ja mä kun luulin että suomessa on välistä hankalaa asioida yhtään minkään kanssa. 😀 Kuulostaa kyllä monimutkaiselta! Pitkää pinnaa vaan sinne! 🙂

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Todella avartavaa lukea näistä kokemuksistasi! Aina sitä ei osaa arvostaa kuinka hyvin ja verrattain vaivattomasti Suomessa monet asiat osataan hoitaa :/ Toki toisaalta ihan ymmärrettävää, että vuokranantajat haluavat tietää millaisille ihmisille he asuntonsa luovuttavat käyttöön. Luulisi kuitenkin, että vähempikin riittäisi 😀

  3. 3

    sanoo

    Hyvin valitettavaa, mutta ajattelinkin jo lukiessani päivityksiäsi, että todella helpostihan tuo tuntui sujuvan. No onneksi ette ole asuntoa ostamassa, se vasta naurettava farssi oli, ainakin suomalaisesta näkökantista!

    Toivottavasti asia järjestyy viikon alussa.

    • 3.3

      sanoo

      Voin kertoa pari mehukasta palaa asunnonostoprosessista:

      – molemmilla osapuolilla kommunikointi sujuu oman lakimiehen kautta (itse ei siis voi kuvitellakaan tekevänsä esim. ns. kerrostalokämpästä myyntipapereita)
      – myyjä teettää kuntokartoituksen omalla surveyorillaan, ja sitten ostaja teettää oman surveynsa
      – vaikka pohjakerroksen asunnosta avautuisi ovi terassille ja puutarhaan, saattaa olla, että oikeudet puutarhaan ja terassiin kuuluvat naapuriasunnon omistajalle
      – ennen kaupan tekoa yleensä tarkistetaan, ettei millään firmalla ole kaivosoikeuksia tonttiin (siis Länsi-Lontoossa, hei haloo….)

  4. 4

    sanoo

    Murr, ärsyttää ihan sun puolesta mitä monimutkaista rakettitiedettä hommat tuolla on! :s

    Tsemppiä! 🙂

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Suurimman osan kokemukset tuntuvat olevan samaa luokkaa noissa asioissa siellä, on kyllä ihan eri meininki ja asenne kuin Suomessa! On se kumma että hommat pyörii tuossa maassa ollenkaan… 😀

  6. 7

    sanoo

    Kuulostaa valitettavan tutulta. Itse etsin parin kaverin kanssa vuokrakämppää muutamaksi kuukaudeksi Ranskasta opiskelijavaihdon ajaksi, ja paperisodan määrä kyllä järkytti. Jouduin muun muassa lähettämään vuokranantajalle tiliotteeni, Helsingin-asuntoni vuokratodistuksen ja passikopion. Lisäksi vanhempieni, jotka takaavat asunnon (jep, vuokra-asunnon) piti lähettää Ranskaan työsopimuksensa, palkkakuittinsa ja tilitietonsa. Tästä lähtien en enää ikinä valita, että vuokrakämpän hankkiminen olisi Suomessa jotenkin vaikeaa.

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    Pakkohan tätä on kommentoida kun tuli elävästi omat muistot mieleen. 🙂 Asuin Lontoossa muutaman vuoden…suomalaisena sitä luottaa toisen sanaan, mutta Briteissä tämä ei aina toiminut (lue: iloisesti yllätyin jos joku piti sanansa).. Ja kaikki piti aina saada kirjallisena, muuten ei ollut sopimusta. Tosin kerran mulle tarjottiin sähköpostilla työpaikkaa jota ei sitten näkynytkään, joten kirjalliseenkaan ilmoitukseen ei voinut aina luottaa. 😀 Näiden kokemusten jälkeen taito minkä noina vuosia opin, oli valittaminen. 🙂 Kerran uhkailin pankissa, että en lähde sieltä ennen kuin asia oli kunnossa. Ja kyllä, ihan pankkitilin avaamisesta oli kyse. Valittamisessa kehityin muuten taitavaksi, se kannatti näköjään tehdä kirjallisessa muodossa ja vaatia rahaa (tai mitä nyt haluaa) kompensaatioksi kärsimyksistään. Kompensaatiota sitten usein saakin, koska asiat eivät toimi ja siksi valituskin on normaalia ja valituksiin vastattiin yleensä asiallisesti. No mutta, noiden Lontoo-vuosien jälkeen yksi on varmaa ja se on että brittiläisestä pankkitilistä en luovu vaikka suunnitelmia palata kyseiseen maahan ei olisikaan. Olihan se sellaisen työn takana. 😀

    Samoin ongelmia saattaa tuottaa (pieni heads-up varoitus) kaikenlaisten nettiyhteyksien solmiminen ja yleensä tilanteet joissa jonkun tyypin pitäisi tulla omaan kotiin (tulevat väärään aikaan jos ollenkaan) ja kaikki tilanteet, joissa tarvitaan sopimus (voi sitä paperin ja hyppimisen määrää). Metron totaaliin epäluotettavuuteen varsinkin julkisina vapaapäivinä en aio enää mennä etten menetä yöunia. 😀 Mutta olihan siellä hyviäkin puolia, Waitrose ja Boots ja se että Batistea sai siihen aikaan noin parilla punnalla. 😀 Joka tapauksessa tsemppiä sinne, kyllä ne asiat sielläkin jossain vaiheessa selviää. Ihan mahtavaa lukea näistä käänteistä, odotan jo innolla pankkikokemuksia! 🙂 t. Anne

    • 8.2

      sanoo

      Just niin, toi tuben epävarmuus! Oltiin kerran viikonloppu Cowesin regatassa ja mun piti lähteä sieltä sitten Lontoon kautta Suomeen työmatkalle. Onneksi mies vilkaisi anivarhain sunnuntaiaamuna nettiin ja totesi, että tubessa oli just tarvittava linja suljettu ratatöiden takia, JA että junayhteydet Southamptonista olivat myös poikki ratatöitten takia. Olisivat nyt voineet vaikka ilmoittaa etukäteen!

      Jouduttiin tulemaan sitten monen mutkan kautta, ja reissaamiseen kului koko päivä, mutta olin sitten LHR:ssa just klo 17.10 kun kone lähti klo 18.

    • 8.3

      sanoo

      "Ja kaikki piti aina saada kirjallisena, muuten ei ollut sopimusta. Tosin kerran mulle tarjottiin sähköpostilla työpaikkaa jota ei sitten näkynytkään, joten kirjalliseenkaan ilmoitukseen ei voinut aina luottaa. :D"

      Aivan! Työtarjousten kun pitää olla paperilla ja snailmailina lähetetty!

  8. 9

    Anonyymi sanoo

    Paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä!! Toivottavasti kaikki lopulta hoituu.

    Asun itse Espanjassa ja täällä olen oppinut arvostamaan miten hyvin, nopeasti ja helposti Suomessa asiat toimivat! Täällä ei onneksi ole samanlaista paperisotaa, mutta usein asioiden hoituminen vaatii (suomalaiselta kantilta) suuttumista, muuten ei oteta vakavasti.

    Marikki.

    • 9.1

      sanoo

      Kiitos! Kyllä sitä ulkomailla asuessa vaan oppii arvostamaan, kuinka hieno maa asua Suomi onkaan. 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *