The Artist Himself: Mösjöö Pierre Pascal

Mikäköhän siinä mahtaakaan olla, että ne kaikkein parhaimmat ideat aina jostain syystä syntyvät miesten ja naisten välille ja nimenomaan silloin, kun hämärä on laskeutunut ja valaistus vähäinen…?
Niin kävi nimittäin tälläkin kertaa erään syksyisen illan hämärinä ja varsin idearikkaina tunteina. Tällä kertaa lopputulos ei kuitenkaan suinkaan ollut sellainen, kuin mitä te tyttö plus poika -tarinoita rakastavat tykkäätte lukea vaan enemmän sellainen, mitä tyttö plus poika plus meikkipussi -tarinoita hämmentyneinä kuikuilevat ihmiset vahingossa päätyvät lukemaan.
Ja ei, tällä kertaa ei meikattu miestä, vaan mies on se, joka meikkasi naista. Ja vieläpä ilmeisen heteropohjainen, meikkauksen suhteen melko neitseellinen mies!
Pierrellä on ranteessaan videokamera, ei ylitekninen ja ylimiehinen kello.
Mies, kutsutaanko häntä nyt vaikka tässä yhteydessä Pierre Pascaliksi, lähti erään keskustelun päätteeksi toteamaan, että hän kyllä uskoisi omaavansa hyvän meikkisilmän ja olevansa ihan näppärä meikkaamaan naisen. Ajatuksesta actioniin ja pensselistä vaan kiinni. Todista, Pierre! Lumoa meidät!
Pierren eteen levitettiin iso meikkipussi täynnä meikkejä, joiden joukosta häntä kehotettiin poimimaan silmämeikin tekemiseen tarvittavat tuotteet.
Omana päätoiveenani oli, että meikki rakennettaisiin IsaDoralta saamani syksyn ihanan Highlands-paletin ympärille. Toive sopi illan meikkitaiteilijalle loistavasti, sillä kimaltelevat sävyt miellyttivät hänen taiteellista vilkkusilmäänsä kovasti.
Illan artistimme saikin kasaan melkoisen hyvännäköisen setin silmille tarvittavia meikkituotteita joskaan hän ei vielä niitä keräillessään ollut täysin varma niistä jokaisen käyttötarkoituksesta tai virallisesta nimestä, mutta uskoi silti niiden olevan tässä asiayhteydessä tarpeellisia.  Tuskin vähempi naisillekaan riittäisi.
 Homma aloitettiin Pierren toimesta rajaamalla silmäni. Oikeanlaisen silmämeikkikynän valitseminen oli tuottanut jo hieman vaikeuksia, sillä terminologia oli ymmärrettävästi hieman haussa ja erilaiset kynät tuottivat hieman haastettta. Termit ”brown” ja ”brow” saattoivat myös välillä mennä hieman sekaisin ja kynien päässä olevat erinäköiset tupsuttimet, töpsöttimet ja harjakset aiheuttivät hieman hämmennystä.
 
Pierre kuitenkin päätti, että silmien rajaamisesta olisi hyvä lähteä. Siihen tarkoitukseen löytyikin mukava musta meikkikynä, jolla silmiä oli helppoa lähteä tuhrimaan. Tärkeintä oli kuulemma aloittaa nimenomaan silmien alta ja piirtää mustalla kynällä sinne rajaukset. Kajalin käyttöä tämä selkeästi anti-brittihenkinen meikkitaitelija ei suureksi onnekseni edes tarkkaan suunnitellussa lookissaan harkinnut.
Ylä- ja alarajausten jälkeen oli kuulemma oikea hetki levittää ripsiväriä. Yritin olla puuttumatta artistin työjärjestykseen, mutta en malttanut olla kysymättä, eikö hän kokisi ripsieni olevan hieman tiellä itse luomiväriä levittäessä, jos hän jo nyt levittäisi ripsivärin. Hetken silmiäni tarkkaavaisesti katsottuaan totesi hän kuitenkin, että ripseni ovat niin lyhyet, etteivät ne olisi minkään tiellä. Kiitos, Pierre! 
Jatkossa yritin olla puuttumatta taitelijan selvästikin harjaantuneeseen toimintamalliin (ihan vaan siinä pelossa, että saisin lisää arvostelua niskaani). 
Plussaa Pierrelle muuten siitä, että hän halusi ehdottomasti laittaa ripsilleni ripsivärinpohjustajaa hänen tosin yllättyessään sitä levittämään lähtiessä siitä, että se ihan oikeasti oli ripsissä valkoista…
Luomivärisävyksi valikoitui glitterisen vihreä sävy eikä Pierre kokenut tarvetta lähteä levittelemään yläluomelle useampia sävyjä. Yhdessäkin oli jo ilmeisesti tarpeeksi taistelemista… Sävyä levittäessään hän haki silmiin kuulemma sopivan pyöreää muotoa ja pyrki välttämään, ettei väri leviäisi liian pitkälle ulkonurkkiin.
Tässä vaiheessa minua harmitti kovasti, ettei valaistus ja kuvausmahdollisuudet olleet parhaimmillaan. Onneksi runsas värienkäyttö kuitenkin luo upeita kontrasteja näihinkin kuviin…
 
Alaluomille oli luovan sivellinsankarimme mielestä tärkeää tuoda hieman valoa ja pehmeyttä, joten sinne lähdettiin levittelemään vaaleampaa shimmeristä sävyä samaisesta IsaDoran luomiväripaletista. Ja sitä tosiaankin sitten leviteltiin. En katsonut itseäni vielä tässä vaiheessa peilistä, mutta jos olisin katsonut, olisin varmasti nukahtanut jo itseäni katsoessa. Sen verran väsyneeltä tämä upea unissakävelijä-lookki sai minut näyttämään…
Kaikkein hämmentävimmät hetket koettiin kuitenkin kulmakarvatuotteiden kanssa. Oli hankalaa valita, laittaako kulmaan ruskeaa kynää vai kynää, jossa lukee ”brow” ilman ännää vai jotain kummallista kulmakarvageeliä tai sitten jotain outoa highlight-tuotetta. Ja siis miten ihmeessä kulmia korostetaan tuolla jälkimmäisellä ja mihin väliin sitä laitetaan..?
Kulmat olivat kuulemma hyvät jo ilman tuotteitakin, mutta meikkileikkisankarimme päätyi harjaamaan niihin kulmageeliä (”Tällähän saa nämä mukavasti alaspäin!”), jonka jälkeen niille oli kuulemma sopiva hetki levittää sitä korostustuotetta, jonka levityskohta oli tosin edelleen mysteeri. Niinpä tuotetta päädyttiin levittämään paitsi kulmien ympärille, myös suoraan kulmageelin päälle itse kulmien karvoille. 
Ja jotta jäljestä saatiin kaunis ja tasainen, täytyi lopputulosta tietysti hieman häivytellä asiaan kuuluvalla, kaikista mahdollisista siveltimistä juuri sillä sopivimman kokoisella tapauksella.
Silmämeikin valmistuttua oli vielä meikkipohjan vuoro. Meikkipohja levitettiin iholle hieman arvaillen ja arpoen, kuuluuko meikkivoidetta levittää ensin meikkisieneen vai suoraan iholle. Itse koin hämmentävimmäksi pohdinnaksi sen, kuuluisiko otsaankin laittaa meikkivoidetta. Ööh… niin, ei tietenkään, kaikkialle muualle kyllä, mutta ei nimenomaan otsaan?
Tässä vaiheessa silmien allekin saatiin jo hieman peiteainetta ja narkkarilookkini alkoi hieman häipymään. (”Niin näissä ripsisä ei ilmeisesti kuuluisi olla näitä paakkuja… tai no en ole ainakaan nähnyt sulla niin ei ehkä vissiin…?”)
Pohja viimeisteltiin sipaisemalla meikkivoiteen päälle aurinkopuuteria poskipäille sekä hieman pitkin nassua ja lopuksi erilaisten huulituotteiden joukosta valikoitui nätti, kuulemma ”klassisen värinen” lämpimään vivahtava huulipuna, jonka Pierre tarkoin kätösin levitti huulilleni suoraan puikosta. Pierren taiteellisen mielen tosin pahoitti se, että hänen taiteilijanluovuuttaan rajoitettiin olosuhteiden pakosta sillä, ettei saatavilla ollut asiaankuuluvaa huultenrajauskynää.
Meikin lopputulos näytti kuitenkin oikein somalta. Olin itseasiassa yllättynyt, ettei lookista tullut tämän pelottavampi, vaan Pierre Pascal oli malttanut pysyä smoky-lookista huolimatta suht kevyessä lopputuloksessa. Hommassa kuulemma hänen sanojensa mukaan haettiin dramaattisuutta, mutta itse pelkäsin lopputuloksen olevan lähempänä traumaattisuutta…
 
Ja sanotaanko, että saattoipa Pierrellekin lopulta jotain pientä meikkiä päätyä. Mösjöö taisikin itse innostua uudesta lookistaan niin ettei sitä tiedä, kuinka suuria inspiraatioita hän prosessista itselleen sai… tai kuinka visusti hän oppi jatkossa pitämään suunsa kiinni omista mahdollisista käsitaiteellisista lahjakkuuksistaan. Mene ja tiedä.
Oletteko te päässeet nauttimaan lähipiirinne miesten hellistä siveltimenvedoista ja meikkikynän henkäyksistä?
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Hämmentävän hyvä lopputulos! Näyttää paremmalta kuin monella kaupungilla pyörivällä teinillä 😀 Muutaman kerran olen poikaystävälleni sanonut, että saisi meikata mut, että ymmärtäisi miksi joutuu odottamaan minua niin kauan johonkin lähtiessämme. Ei hän kuitenkaan uskalla. Sanoo aina, että se olisi ihan liian vaikeeta ja lopputulos niin ruma, ettei hän halua edes yrittää 😀
    -N

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Ihana postaus! Ja pakko myöntää, että lopputulos näyttää yllättävän hyvältä. Joidenkin välivaiheiden kohdalla alkoi hieman hirvittämään 😉

    Tän postauksen jälkeen oli pakko katsoa uudestaan Men Do Makeup With Michelle Phan -video. Se on vaan niin loistava! 😀

  3. 4

    sanoo

    Hahaa, loistavaa! Ja lopputuloshan on oikein hyvä! 😉

    Mun mies on muutaman kerran meikannut mut, ihan omasta ehdottomasta tahdostaan. On kuulemma meikkaillut nuorena paljonkin naispuolisia ystäviään (ja kyllä, ihan täyshetero kyseessä 😀 ). Ihan hyvin on meikkailut onnistuneet työjärjestyksiä, siveltimiä, symmetrisyyttä ja tekniikkaa myöten, mutta pari kertaa tullut kyllä sellaset goottisilm… eikun smokey eyesit, etten kyllä ihan heti uskaltaisi lähteä kotoa ulos yön selkään pelästyttämään kanssaeläjiä. Luulisivat vielä, että nyt ne zombiet hyökkää. 😉

  4. 7

    Anonyymi sanoo

    Aivan ihana postaus, nauratti! Hahha. Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta nyt vasta ensimäisen kerran kommentoin. Olet hyvä kirjoittaja, tekstejäsi on mielenkiintoista lukea. Keep going 🙂

  5. 9

    Anonyymi sanoo

    Heh, tuohan näyttää paremmalta kuin mun omat seikkailut luomivärien ihmemaassa. Yleensä päädyn vain näyttämään siltä, että joku on vetänyt turpaan. Ja minä sentään olen kypsään 30-vuoden ikään ehtinyt naisihminen. Joitain ihmisiä vain ei ole luotu meikkaamaan, ainakaan luomivärejä käyttäen. 🙂

  6. 10

    Anonyymi sanoo

    Hyvää jälkeähän tämä Pierre sai aikaan!
    Yks juttu särähtää kyllä sinun ja kommentoijan kirjoituksessa silmään: heterous ja meikkaustaidottomuus tai homous ja meikkaustaito eivät kulke käsikädessä 🙂

    • 10.1

      Anonyymi sanoo

      Eivät varmaan kuljekaan, mutta karkeasti yleistäen homomiehet yleisesti voisivat olla hieman heteromiehiä kiinnostuneempia omasta ulkonäöstään, tai ainakin uskaliaampia käyttämään ja kokeilemaan eri kosmetiikkatuotteita itsestään huolehtimiseen. Ja ehkä sitä myötä myös kiinnostuneempia kosmetiikasta. Ja avoimempia edes lähtemään tälläiseen kokeiluun. Taitoa tai ei.
      -Tiia

  7. 11

    sanoo

    Tää ois tarvinnut not safe for work -varoituksen, repeilin täällä niin pahasti avokonttorissa. 😀 Mäkin haluun Pierren meikkituoliin!

  8. 12

    Anonyymi sanoo

    Mä ainakin ajattelin tän homo/heterojutun pointin niin, että heteroiden kiinnostus kosmetikka/meikkihommia kohtaan on ehkä vähäisempää kuin homoilla. En niin että ne automaattisesti olis hyviä meikkaan 🙂

    -Heidi Äs

  9. 13

    Anonyymi sanoo

    Hihii! Aivan mahtava;) Veikkaan, ettei alkoholilla olllut osuutta asiaan… Lopputulos on kyllä oikeastikin aika hyvä. Tosin epäilen, että arvon meikkimalli on jossain kohtaa saattanut vinkata pyyhkimään sentin glitterikerrosta silmän alusilt…, öh anteeksi: alaluomiltaan.

    Sata kertaa parempaa jälkeä, kuin taannoisessa Men do.. posauksen videossa.
    -Tiia

  10. 14

    Anonyymi sanoo

    Siis nauran täällä, mutta eniten OMALLE TYHMYYDELLENI.
    Näin tämän kjutun linkin FB:ssä ja oletin että Pierre on joku oikea meikkitaiteilija. Klikkasin postauksen auki ja selasin äkkiä kuvat läpi ja mietin mielessäni että hyi helkkari ompa kamalaa jälkeä, ompa siinäkin oikea meikkitaiteilija ja Virve vielä kehuu sitä!
    Sitten siirryin kommentteihin ja täälläkin kehuttiin, kunnes aloin lukemaan kommentteja tarkemmin ja sanoin ihan ääneen että "ahaa" ja luin sitten postauksen tekstitkin niin johan selkis mistä on kyse:D

  11. 15

    sanoo

    Hahah aika hvyä lopputulos! 😀

    Mä olen kyllä kerran maanitellut mieheni mun maskeerattavaks… se oli iso virhe. 😀 Siis mun mieheni on älyttömän miehekäs kasvoiltaan, todella jykevät leukaperät ja vahvat kulmat ja sitä rataa. Mutta olen mäkin aikas hyvä meikkaamaan. Täten lopputulos oli kyl suht naisellinen ja aika piru hajottava. 😀 Ja kun annoin miehelle peilin käteen, se meni ihan hiljaseks järkytyksestä, käänsi äkkiä päänsä ja sanoi ''Pese äkkiä pois!''. Raasu oli ihan kauhuissaan… :(( Älkää siis meikkailko miehiänne, vaikka ne siihen huumorilla ja rakkaudesta suostuiskin!! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *