Tavarahaaste-projekti: Sidotun pääoman vapauttaminen

Olen jo pitkään ollut melkoisen säästäväinen kuluttaja, mutta joissakin asioissa on tullut lipsuttua.
Rakastan käsilaukkuja ja minulla oli varsinkin viime vuonna melkoinen käsilaukkumania. Ostin monia ihania laukkuja ihan vaan jälkikäteen huomatakseni, että käytän aina vaan niitä samoja. Nyt olen yrittänyt päästä yli asiasta myymällä turhia laukkua pois.
Uudehkojen suunnittelijoiden laukkujen (Kors, DKNY…) kanssa on usein se ongelma, ettei laukku enää ole investointi (esim. Chanelista saa aina halutessaan omansa takaisin vuosien päästä myyntihintojen noustessa kokoajan ylöspäin) vaan ihan vain kallis laukkuostos. Ja jos tuota kallista laukkua ei käytä, on se vain hukkaostos. Ja mitä enemmän olen istunut taloutta ja logistiikkaa käsittelevillä luennoilla sitä paremmin ymmärrän, että jos varastoon on tehnyt hutiostoksia, kannattaa niistä vaan hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti. Niissä on turhaan kiinni pääomaa ja vaikkei niistä aina omiaan lopulta takaisin saisikaan, kannattaa niistä jotain kuitenkin yrittää saada kassaan.
 Ja tästä päästäänkin sopivana aasinsiltana tämän postauksen aiheeseen. 
  
Tiedättekö nimittäin sen tunteen, kun johonkin on käyttänyt rahaa, mutta sitä ei käytä ja aina sen nähdessään vaan muistaa, että piru vie, tuostakin maksoin niin ja niin paljon? Tuollaisia tavaroita säästelee kotonaan turhaan, sillä aina ne nähdessään vaan alkaa harmittaa, mutta silti niistä ei meinaa millään raaskia luopua.
Jos kuitenkin jostakin täytyisi luopua niin juuri tuosta ajattelutavasta, joka on aivan naurettava. Okei, tuotteen ostamisesta on seurannut taloudellinen tappio, mutta asia ei ainakaan parane sillä, että tuotetta hautoo itsellään ja käyttää sen pari satunnaista kertaa ja sitten jälleen hylkää kaapin perälle. Vaikkei niistä kalliista kengistä saisikaan kuin kolmekymmentä euroa ne uudelleen myydessä, on niiden myyminen paljon järkevämpää kuin niiden kotona hautominen ja ärsyttävän taloudellisen tappion muisteleminen aina ne nähdessään.

Minulla on vain muutamia tuollaisia tavaroita, joiden ostaminen oikeasti ihan suoraan harmittaisi, mutta sitäkin useampia sellaisia tuotteita, joissa on turhaan kiinni pääomaa. 
 
Se, että käytän niitä silloin tällöin tai pidän niitä käytössä vain siksi, että ne ovat maksaneet rahaa eivätkä edes ole täysin makuuni enää on todella typerää. Eihän tuollaisten tavaroiden jemmailussa ole mitään järkeä!
Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä Longchampin laukku, joka on ollut minulla jo useamman vuoden ja muuttanut kanssani niin Lontooseen kuin Lontoosta poiskin. Olen käyttänyt sitä alle kymmenen kertaa. Vaikka kuinka pidän siitä, ei se vaan hyvällä tahdollakaan ole minun tyyliäni. Se on liian rento minulle. Ja silti sitä on pitänyt säilöä ihan vaan siksi, että olen siitä maksanut ja ehkäpä joskus sattuisin sitä käyttämään.
 

 Arvatkaapa mitä tein kaikille postauksessa näkyville tavaroille? Myin ne pois.
Taloudellista tappiotahan niistä tietysti tuli ostohintoihin nähden, mutta eipä se niihin sidottu pääoma hyödyttänyt minua niiden kotona tyhjänpanttina seisoessakaan.
Tunnistiko joku oman käyttäytimismallinsa tekstistä? Saiko tämä kenties jonkun jopa miettimään jostakin sellaisesta tavarasta luopumista, jota on säilyttänyt vain siksi, että se on alunperin maksanut paljon eikä sitä edes käytä, mutta jota ei ole raaskinut myydäkään?
Kommentit
  1. 4

    sanoo

    Itekin olen aiemmin ollut laukkufriikki ja laukkuja on kertynyt…. Tietystikään käytössä ei voi olla montaa laukkua kerrallaan (ainakaan minulla), osa yksinkertaisesti unohtuu ja hautautuu jonnekin nurkkaan, osa hajoaa, ja osaan vaan kyllästyy, jos on ollut vaikka vuoden jokapäiväisessä käytössä. Itse kuitenkin rakastan edelleen kaikkia aikuisiällä ostettuja laukkujani, ei mun maku niin radikaalisti muutu. Itseasiassa kuulostaa jotenkin erikoiselta, että maku muuttuisi niin paljon parissa vuodessa, ettei laukusta enää pidä. Eri asia on tietenkin jotkut esim. teiniajan laukut, itse en ottaisi niitä 15 vuoden takaisia laukkuja takaisin vaikka maksettaisiin, hrrr….. Jos laukku on kuitenkin perushyvä ja tyylikäs ja itse valittu, pitäisi sen kestääkin mielestäni useampi vuosi. 🙂

    Mä en ole laukkujani raaskinut myydä, mutta ajattelin kyllä ainakin muutaman rikkinäisen heivata pihalle ja ainakin yhden yrittää myydä.

  2. 5

    sanoo

    olen myös viimeisen vuoden aikana myynyt pois kaikkea kotona eteen tulevaa 'kallista & ihanaa' mitä ei ole tullut käytettyä – vaatteita, laukkuja, elektroniikkaa… vaikka ei omiaan saisikaan pois, niin lämmittää se ostohinnan osittainenkin kotiinpaluu enemmän kuin käyttämätön laukku joka pyörii jaloissa, kerää pölyä ja aiheuttaa huonoa omaa tuntoa 'kun tuli tuhlattua ja ihan turhaan' 🙂

  3. 6

    sanoo

    Mulla ei laukkujen kohdalla tätä käy – harkitsen aina moneen kertaan ennen kuin ostan laukun ja yleensä niitä tulee käytettyä hyvin ahkeraan. Toki eri tilanteisiin on omat laukkunsa jne, mutta silti vaihtelen niitä hyvällä menestyksellä. Vaatteiden kanssa ei tosin voi sanoa samaa – mulla on edelleenkin yhdet Levikset kaapissa jotka omistan vaan siksi että ne on Levikset. En ole käyttänyt niitä vuosiin, mutten ole hennonut luopuakaan. Tänä keväänä on tosin kirppiksen aika ja olen päättänyt, että ne lähtevät kyllä kiertoon 🙂

    hanna
    http://www.hannamariav.com

  4. 7

    sanoo

    Osa Michael Korsin laukuista ei tunnu niin kalliilta, paitsi tosiaan siinä mielessä ettei niistä saa pois myydessä takaisin sitä millä sen itse osti. Esimerkiksi itse olen haaveillut Hamilton Totesta vaikka kuinka pitkän aikaa. Se on muistaakseni jonkun 400e. Toki sellaiset erikoisemmat voi maksaa enemmänkin. Itse tykkään siitä perusmustasta ja esim. punaisesta. Sitten Rock n' roll -versio on myös hieno.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *