Tavarahaaste-projekti: Anteeksi, pikkuneiti

Sain eräältä tärkeältä pikkuneidiltä jonkun aikaa sitten superhauskan kynän.
Tämä kynä ei häviä, sillä se ei vaan kaadu millään. Niin hauska ja suloinen juttu, mutta jos olen rehellinen tavarahaasteelleni, on minun uudelleensijoitettava tämä.
Toivottavasti pikkuneiti ei loukkaannu, mutta löysin kynälle aivan mahtavan uuden omistajan aivan lähipiiristäni. Eräs läheiseni on nimittäin varmasti kaukaista sukua japanilaisille Ufo Catcher -koneille tai ainakin niiden keksijöille, sillä niin kovasti hän kyseisten vempaimien hullutuksista pitää.
Tajusinkin tätä kynää katsellessani, että tämähän kuuluisi ehdottomasti Mr. Ufo Catcherin kokoelmiin. Hänen kokoelmansa eivät vaan olisi mitään ilman tätä härpäkettä!
Siispä tein jotain pientä sydäntäni arveluttavaa ja luovuin tärkeältä ihmiseltä saamastani tavaralahjasta. Lupaan kuitenkin pikkuneiti, että tämä meni hyvälle leikkikaverille!
Löytyykö teidän kodistanne minkä verran ”krääsäesineitä”?
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Mulla on jonkin verran vastaavaa "muistolaatikossa", ne ei vie paljon tilaa eikä mulla ole sydäntä antaa lasten antamia lahjoja pois. Kun miettii miltä olisi lapsena tuntunut, jos olisi itse hankkinut jollekin tärkeälle aikuisella lahjan ja se olisikin antanut sen pois "turhana"…

  2. 2

    sanoo

    Jos mies saisi valita, meiltä ei muuta lötyisikään.Hän on perinyt äitinsä harakkamaisen piirteen kerätä kaikkea mahdollista härpäkettä "kaiken varalle". Minä taas inhoan kaikkea krääsää ja kamaa, jonka ainoa tarkoitus on näkyä. Tasapainoilua on kuitenkin jatkunut jo 14 vuotta, joten ehkä molemmat ovat oppineet tekemään myönnytyksiä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *