”Tänään laivassamme matkustaa 56 eri kansallisuutta!”

Tänä kesänä olen jälleen muistanut, kuinka hauska työpaikka minulla laivalla kosmetiikkaosastolla onkaan. Vaikka olen myynyt kosmetiikkaa myös maissa ei sitä vaan voi millään verrata laivan ympäristöön, sillä siinä on täysin oma taikansa. Ja ihan erityinen taika astuu voimaan kesäisin, kun matkustajarakenne muuttuu kaveriporukoista ja yritysjengeistä perheisiin ja turisteihin.
Voin oikeastaan sanoa, että minulla on kansainvälistä kokemusta myyntityöstäni vaikka en olekaan tehnyt sitä Ruotsin laivaa kauempana. Tiesittekö nimittäin, että kesäisin meillä on matkustajia keskimäärin neljästäkymmenestä eri maasta? (Tänäkesänä oma risteilyenkkani oli 56 eri kansallisuutta!)
Useammankymmentä eri kansallisuutta tarjoavat melkoisen käyttäytymisen kirjon jota ei vaan löydy muualta. Vaikka laajempaan kansallisuuskokoelmaan päästään esimerkiksi lentokentällä on laiva silti ympäristönä aivan erilainen. Lentokentällä ihmisillä on usein kiire lennolle ja tahti on hektisempää. Laivalla ihmisillä on tuntitolkulla vain pelkkää aikaa, joten shoppailu on monille iso ja odotettu osa laivareissua.
Kaikki eivät myöskään ole tulleet risteilylle. Kesäristeilijöitä ovat pääosin lapsiperheet, mutta samaan aikaan laiva saattaa olla lastattu vaikkapa viidelläsadalla aasialaisella ja parilla sadalla muulla turistilla, jotka käyttävät sitä vain miellyttävänä reittinä maasta toiseen päästäkseen. Ja nämä tyypit osaavat kyllä järjestää työstäni mielenkiintoista!
Kerron aina, kuinka Suomessa myymälään tavaroita tilatessa on mahdollista hieman aavistella, mikä tulee myymään ja mikä ei jo ihan senkin perusteella, mitä on mainoksissa nähnyt olevan esillä. Tottakai välillä blogit saattavat järjestää yllätysryntäyksiä joidenkin tuotteiden kohdalla, mutta vain harvoin sellaisia, etteivät varastot riittäisi. Laivaturistit puolestaan voivat yllättää vasemmalta, oikealta, ylhäältä, alhaalta, edestä, takaa tai ihan vaan keskeltä. Tai ihan vaan vetäisemällä maton alta. Ei vaan voi koskaan tietää, mikä on hittituote milläkin risteilyllä.
Varsinkin aasialaiset ovat yleensä laumasieluja, joihin vetoavat vain tietyt tunnetut merkit, mutta jotka saattavat joskus tehdä todella yllättäviä ostoryntäyksiä. En todellakaan olisi voinut arvata edellisellä viikolla tilausta tehdessäni, että risteilylle tulee mukaan ryhmä, joka ostaa viisikymmentä hammastahnaa tai kolmekymmentä tietynlaista käsivoidetta. Tai että 28 L’orealin peruskosteuttavaa kosteusvoidetta hyllyssä on harmittavan pieni määrä tai että Lumenen meikkivoiteesta tulee tällä risteilyllä hitti. Ai miten niin meillä ei ole hyllyssä viittätoista kappaletta tuota tiettyä Chanelin huulipunasävyä tähän hätään? No, onneksi sentään tuota hajuvettä on myydä 25 kappaletta!
Aasialaisten kanssa ei ikinä kesän alkaessa tiedä, mikä on in tänä vuonna. Joitakin vuosia sitten he eivät olisi missään tapauksessa ostaneet muuta kun Dioria, Chanelia ja Lancomea. Sitten Estee Lauderista ja L’occitanesta tuli hitti ja lopulta myös Cliniquesta. Tänä kesänä Clarinsinkin ihonhoito on välillä jostain syystä kelvannut, mutta vain hyvin rajoitetusti. He eivät tule ostamaan pelkkiä tuotteita, he tulevat hakemaan merkkiä.
Estee Lauderin  Advanced Night Repair -seerumi loppuu lähes aina hyllystä, vaikka sitä tilaisi kuinka. Aina tulee joku, joka ostaa hyllyn tyhjäksi siitä huolimatta kuinka monta niitä on hyllyssä. L’occitanen käsivoide on myös varma hitti. Chanelin Eau Tendre myy myös aina. Myös Lumenen C-vitamiinivoiteet myyvät yllättävällä vimmalla muillekin kuin korealaisille, joiden markkinoilla se on jo esitelty.
Mietimme leikkisästi joskus töissä, onko joku myynyt jollekin aasialaiselle miehelle muuta kuin Chanelin, Diorin tai Guccin hajuvettä. Vaikka Bossia, Gaultieria tai Paco Rabannea, joita kaikkia me näillä leveyspiireillä muuten myymme asiakkaille todella helposti. Kukaan ei tunnustanut. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku aasialainen mies tulisi joskus kysymään Lacostea hihitti. Niin ei vaan meillä tapahdu.
Yksi tämän kesän suurimmista aasialaisvillityksistä ovat olleet kosmetiikan ulkopuolelta ruotsalaisen Daniel Wellingtonin kelloit, joita on blogeissa vilissyt meillä jo parin vuoden ajan. Nyt kellomerkki on yhtäkkiä löytänyt aasialaiset kuluttajat ja kysyntä on huimaa. Tuntuu, että jokainen aasialainen tahtoo ruusukultaisen ja ruskeanahkaisen Daniel Wellingtonin kellon, jonka kantaminen mitä ilmeisesti nostaa kunnioitusta muiden silmissä. Jos kerrot, että ruskeat nahkarannekkeet ovat loppu, mutta mustaa olisi vielä tarjolla saat vastaukseksi tuhahduksen joka kuulostaa siltä, kun olisin juuri ehdottanut jotain todella hävytöntä ja loukkaavaa. Ruskeaa ja ruusukultaa sen ollapitää.
On myös ollut hauskaa huomata, kuinka erilaisia käytöstapoja eri kulttuureista tulevilla ihimisillä on toisiaan kohtaan. Me suomalaisethan pidämme asiallisen turvaetäisyyden ihmisiin ja jos koskemme asiakasta kysymme siihen lupaa (”Saanko kokeilla tätä meikkivoidetta leukapieleesi?”). Oma henkilökohtainen lemppari-inhokkini ovat kuitenkin kiinalaiset, joiden läpsimäksi joutuu aina useamman kerran kesässä. (Jottei synny väärinkäsityksiä korostetaan nyt, että jokainen kiinalainen tai muun maalainen asiakas, joka ei läpsi minua on kuitenkin toivottu asiakas.)
Siinä missä suomalainen asiakas kysyy, että anteeksi, voisitko auttaa ovat kiinalaiset paljon fyysisempiä. He taputtelevat ja välillä jopa suomalaisella asteikolla läpsivät tarvitessaan apua ja kun he tahtovat apua tulee sitä saada heti. Tottakai on eroa tuleeko reilun viiden miljoonan ihmisen Suomesta, jossa jonottamalla kyllä saa vuoronsa vai himppusen isommasta Kiinasta, jossa pelkästään jonottamalla ei taatusti koskaan saa vuoroaan, mutta täällä päin maailmaa varsin kiinalaisille tyypillinen käytös vaikuttaa todella tökeröltä. Siinä missä suomalainen näkee, että palvelen toista asiakasta ja odottaa vuoroaan tulee kiinalainen korvan viereen huutamaan, että ekskiusmee ja elehtimään, että tahtoo juuri minun juuri nyt hakevan juuri hänelle juuri sen huulipunan, jonka testeriä hän juuri pitelee käsissään ja huokailee turhautuneesti ja loukkaantuneesti kun kerron, että autan häntä kyllä vapauduttuani, mutta juuri nyt minulla on toinen asiakas.
Vähän aikaa sitten minulla oli asiakkaina noin neljän kiinalaisen ryhmä, joka oli ahdistanut minut nurkkaan muodostamansa muurin ja Lumenen tuotetelineen väliin. Aina kun käännyin auttamaan yhtä ja valitsemaan hänelle hyllystä hänen haluamaansa tuotetta, alkoi toisella puolella joku taputtamaan minua ahkerasti hokien ekskiusmeeta merkiksi siitä, että hänkin tahtoi jotain. Ja taas kun käännyin hänen puoleensa antaakseni hänelle hänen toivomansa tuotteen alkoi toisella puolellani vastaava läpsyttely ja hokeminen. ”Kai te nyt herranjumala näette, että autan tässä teitä kokoajan ja minähän palvelen juuri ystävääsi, etkö voi sen vertaa odottaa!” ajattelen ärtymyksestä kihisten ja miettien, onko tuossa kulttuurissa sallittua läpsiä takaisin, mutta tyydyn vain hymyillen antamaan jokaiselle vuoron perään heidän haluamiaan tuotteita. Ja onhan se oikeasti aika huvittavaa tottapuhuakseni jopa siinä tilanteessakin.
Kesällä työskentely kasvattaa todellakin lehmän hermoja. Kun on esimerkiksi rahastanut kassalla kolme kassillista kosmetiikkaa, xylitol-purkkaa ja Fazerin suklaata ja tursti maksutapahtuman lopuksi kertoo, että hänellä olisi tämä alennuskuponki muuten vielä niin vaatii välillä todella pitkää pinnaa hymyillä ja sanoa hyväntuulisen ymmärtäväisenä, että selvä, puretaanpas nämä kaikki kassit ja tehdään koko homma uusiksi. Et olekaan kuin vasta kuudes samaa pyytävä asiakas viimeisen kahden tunnin aikana. Älä välitä, antaa muiden vaan jonottaa!
On myös mielenkiintoista huomata, kuinka meidät suomalaiset ja monet muut kansallisuudet on opetettu nopeaan kassakäyttäytymiseen: ole maksuvalmiina, maksa äkkiä ja mene sivuun. Pakkaa ostokset äkkiä jos et ehtinyt jo pakata maksaessasi ja mene äkkiä ulos. Monissa muissa maissa kun käytäntö on aivan erilainen.
Jokainen eteläeuroopassa matkustellut varmasti tietää, että kassatyöntekijällä ei ole koskaan mikään kiire. Homma menee leppoisan verkkaisesti ja siihen on totuttu, joten eihän maksajallakaan ole mikään kiire. Myös niiden palvelua nopeasti halunneiden kiinalaisten tempo loppuu tasan siihen, kun oma maksu on suoritettu ja on ihan täysin normaalia jäädä koko jonon tukkeeksi seisomaan ja ihmettelemään tilannetta. 
Siitä huolimatta, että eri kansallisuuksien kirjo aiheuttaa töissä mitä mielenkiintoisimpia ja erikoisempia tilanteita en kuitenkaan missään tapauksessa vaihtaisi laivan kulttuuririkasta myyntiympäristöä mihinkään muuhun myyntiympäristöön. Onhan se nyt vaan ihan pirun hauskaa! 
Siitä huolimatta, että kosmetiikkamyyjän työssä jokainen asiakastapahtuma on erilainen kohtaa usein päivästä toiseen kuitenkin samanlaisia kysymyksiä, joiden vuoksi keskiverto työpäivät eivät välttämättä eroa toisistaan suuresti vuosien jälkeen. Laivalla ei kuitenkaan koskaan tiedä, mitä asiakkaat kysyvät ja tuoreessa muistissa ovat mm. kysymykset siitä, miltä eräs kankainen kasvonaamio maistuu, mitä voidetta voisi laittaa ripulin jäljiltä kirvelevään peppuunsa, miksi tuotepakkauksessa ei lue, minkä väristä sen sisältämä hajuvesi on tai miksi en osaa kertoa ulkomuistista jonkun tuotteen hintaa USA:n dollarin/Japanin jenin/jonkun maan jonkun valuutan tämänhetkisen kurssin mukaan.
Sanotaan, että monikulttuurisuus on rikkaus ja minä kyllä allekirjoitan väitteen leveästi hymyillen ja työstäni nauttien.

Ja on myös ihanaa olla töissä paikassa, jonne ihmiset tulevat rentoutumaan ja olemaan hyvällä mielellä ja jossa esimerkiksi pikakaunistavaa tuotetta etsivälle asiakkaalle voi ihan reippaasti heittää leikkisästi koordinaatit viinaosastolle hänen tunnistaessaan sen huumoriksi. Jotenkin veikkaan, ettei sama toimisi leikkisänä myyntitapahtuman aloituksena siinä suuressa helsinkiläisessä tavaratalossa…

Saatteko te olla töissä monikulttuurisessa ympäristössä?
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Osan jutuista kyllä tunnistin omista kokemuksista 😀 Ite turhauduin jo siitä kun työpaikan ruokalassa joku jäi siihen hihnalle miettimään mitä ottaa. Olis nyt ottanu jotain tai päästää joku edelle joka tietää mitä syö. Ja itsekkin kiirehdin välillä niin pahasti pois alta (olettaen että porukka ärsyyntyy hitaudestani) että saatan vahingossa leväyttää koko lompakon esim laukkuun ja yritä siellä nyt ettii sitä yhtä euron kolikkoa. Hitauden ainakin työtäkohtaan huomasin koulun reissulla italiassa. Kassan hiutauden huomaa myös aasiassa. 2 kassaneitiä pyörittelee tuotetta kädessä, pulisee keskenään, lyö numeron koneesen, antaa kolmannelle joka pakkaa sen kassiin…

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Olen usealtakin tuosta kuullut että osa kiinalaisista on aika töykeää porukkaa. Eräässä Japanin vaihtarin blogissa asiaan pureuduttiin syvemminkin, mutta jätän menemättä yksityiskohtiin.. Joka maalla on omat öykkärinsä. Onneksi teille ei sinne ole kuitenkaan vissiin osunut mistään kulttuurista niitä kaikkein pahimpia tapauksia? 🙂

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Itse työskentelen ihan kotisuomen myymälässä, jonka naapurissa on maahanmuuttajien "koulu" 😀 käyvät sitten opettelemassa suomen tapoja myös meillä, joskus opettajan kanssa ja joskus keskenään. Voi herranjumala miten erilaisia kulttuureita voi päivän aikana nähdä 😀 osa on juurikin näitä "tulin paikalle, palvokaa minua NYT" tyyppejä, Turkista, Intiasta jne, hirveä huuto ja kälätys jos joku ei tällä sekunnilla pääse. Tukitaan muiden asiakkaiden liikkuminen, seitsemänä päivänä viikosta unohdetaan samat liput ja laput ja sitten huudetaan sitä hidasta palvelua… Suomen kielen ymmärryskin on vähän valikoivaa, riippuu millä asialla heitä lähestyt 😀
    Sitten on myös niitä ihania ja päivää piristäviä tyyppejä, jotka ihan tosissaan kunnioittaa suomalaisia tapoja toimia ja haluaa oppia ja sopeutua. Heille ei saa puhua englantia, vaan suomea, mitään eivät ymmärrä mutta kiitoksen sanovat aina vaikkei muuta osattaisikaan. Ihania tyyppejä jotka varmasti sopeutuvat Suomeen hyvin ja heitä on aina ilo palvella 🙂

  4. 4

    sanoo

    Uhhuh, pisteet sinulle. Itse tekisin varmaan murhia vastaavassa tilanteessa. Vuosi halpatsvaratalon myyjänä todisti, ettei minulta löydy asiakaspalvelussa vaadittavaa lehmänhermoisuutta…

  5. 5

    sanoo

    Ohhoh! Kulttuurien kirjo on kyllä rikkautta, mutta niihin jatkuva törmäys vaatii kyllä hermoja… Ihmetyttää tuo kuvaus kiinalaisten käytöksestä: luulisi miljardiväestön jäsenten jo oppineen, kuinka asioida nopsaan ja välttää turhaa jononjatkeena seisoskelua… Aina oppii uutta!

  6. 7

    sanoo

    Ahh asiakkaat! On se kumma minkälaisia vaatimuksia ihmisillä rupee tulemaan, kun hyö astuvat johonkin liikkeeseen sisään ja heistä tulee asiakkaita. Kyllä on monesti ollu pinnisteleminen, etten itse kassalla sano pahasti, kun on semmosia älynjättiläisiä liikenteessä 😀

  7. 9

    Anonyymi sanoo

    Joo, olen kansainvälisessä yhtiössä töissä ja kaikenlaisia ulkomaanihmeitä pyörii jaloissa. Pääsääntöisesti meillä kuitenkin niin vahva yrityskulttuuri, että ollaan aika samanhenkisiä, mutta kyllähän noita eroja näkyy. Joissakin maissa, joissa puhutaan huonosti englantia, valikoituu meille töihin ihmisiä, jotka eivät täytä sellaisia stereotypioita, joita ko. maan kansalaisista on. Esim. espanjalaiset on meillä supertehokkaita ja täsmällisiä, ei ole yhtään mañana-meininkiä. Mutta joo, joskus mua väsyttää monikulttuurisuus, mutta en kyllä tiedä enää, millaista olisi olla ihan supisuomalaisessa ympäristössä töissä. Tää oli kyllä ihan hirveän hauska kirjoitus ja mä olisin varmaan jo tirvaissut muutamaa kiinalaista nekkuun, jos kävisivät läpsimään 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *