Tällaiset häät meillä oli

*Sis. mainoslinkin

Menin naimisiin melkein kaksi kuukautta sitten, mutta aivan kuten en ole ollut mikään häähössöttäjä ennen häitäkään, en ole ollut sitä myöskään häiden jälkeen ja oikeastaan jopa unohdin postata teille häistäni, vaikka olinkin niistä lupaillut postausta jo aiemmin. (Aiemman hääpostaukseni voi lukea täältä.)

Me molemmat halusimme mahdollisimman pienet ja helpot häät, sillä meitä kumpaakaan ei kiinnostanut tippaakaan kaikki häihin liittyvä näpertely tai yhteen päivään kohdistuva ylenpalttinen tuhlailu. Käytännössä tämä tarkoitti siis, että vedimme kutsuvieraslistaan tiukan rajan ja kutsuimme paikalle vain perheemme.

Miehelle oli se ja sama, missä menisimme naimisiin, mutta vaikka en itse kovin uskovainen ihminen olekaan, olivat kirkkohäät olleet minulle aina sellainen juttu, jotka olin halunnut. Ajatuksena tuntui myös mukavalta, jos häät saataisiin Tukholman suomalaisen seurakunnan kautta, joten olimme alun perin heihin yhteydessä. Sieltä ei kuitenkaan osattu sanoa vielä viime syksynä varmaksi, mitä kirkkoa voitaisiin käyttää ja asian sopiminen venyi ja lopulta jopa tuntui jääneen kokonaan, minkä vuoksi otimme vihdoin muistaakseni lopputalvesta yhteyttä Nackan (eli vähän niinkuin Ruotsin Espoon, jossa itse asumme) seurakuntaan ja sovimme vihkimisestä paikallisessa kirkossa. Meillä ei ollut hajuakaan, miltä kirkko näytti, mutta epäilemättä se ajaisi virkansa.

Reilua kuukautta ennen häitämme saimme puhelun suomalaisesta seurakunnasta, joka halusi vahvistaa buukkauksemme Tukholman vanhassakaupungissa sijaitsevaan upeaan Saksalaiseen kirkkoon. Olimme hieman hämmentyneitä asiasta, mutta koska ajatus suomalaisesta papista ja kauniista kirkosta vanhassakaupungissa tuntui kivalta, päätimme vaihtaa suunnitelmiamme – siitäkin huolimatta, että kirkko oli valtava ja meillä riitti vieraita tuskin edes kahteen penkkiriviin.

Saksalaisen kirkon lisääminen kuvioon nauratti hieman, sillä meillä oli muutenkin jo varsin hauskan kuuloiset häät. Häämme pidettäisiin siis Ruotsissa Saksalaisessa kirkossa suomalaisen papin toimittamana englannin kielellä. (Papin vaimo oli Walesista, joten häneltä sujui englanti loistavasti.)

Perheistämme koostuva juhlaseurue sisälsi paitsi miehen ruotsista tulevaa perhettä, myös hänen Norjassa brittiläisen vaimonsa ja lapsiensa kanssa asuvan veljensä että minun suomessa asuvat vanhempani ja veljeni lapsineen sekä hänen Filipiineiltä kotoisin olevan vaimonsa ja vaimon siskon, joka myös on tiivis osa perhettämme. Siinä olikin sitten muutama maa, pari kieltä ja sitäkin useampi kansallisuus edustettuna varsin pienessä, noin 15 hengen hääseurueessa.

Koska en ollut yhtään innostunut ajatuksesta, että joutuisin käydä testailemassa erilaisia hääpukuja, olin päätynyt tilaamaan häämekkoni netistä maalis-huhtikuussa. Kansainvälinen, hääpukuihin erikoistunut sivusto DressFirst kuulosti lupaavalta, sieltä löytyi runsaasti tarjotaa sopuhintaan ja kun haluamani mekon saattoi vielä tilata omat mitat antamalla päädyin kokeilemaan mekon tilausta netistä. Riskinä oli toki, että mekko olisi aivan kamala ja totaalisen erilainen kuin miltä se kuvissa näytti, mutta otin silti riskin ja se kannatti. Olisinhan vielä ehtinyt hankkia uuden mekon hätätilanteessa.

Vastaanottamani mekko oli aivan loistavaa laatua ja olisin ostanut sen myös kaupasta. Valitsemani lyhyt mekko oli tehty täydellisen istuvaksi antamieni mittojen pohjalta ja jouduin pyytämään räätäliä tekemään sille vain aivan pienen muutoksen, kun tarkasti istuvasta rinnanympäryksestä huolimatta mekko tuntui ”aukenevan” rinnustasta hieman liikaa ja paljastavan vähän turhan paljon.

Muutos maksoi kuitenkin vain noin 40 euroa ja itse mekolla oli hintaa vain 150 euroa, joten olin sijoitukseeni tyytyväinen. Tarkoituksena oli ollut hankkia tarpeeksi häämekolta näyttävä mekko, joka ei kuitenkaan näyttisi niin paljon häämekolta etteikö sitä voisi mahdollisesti käyttää vielä joskus toistekin jossakin muussa yhteydessä ja mielestäni onnistuin siinä hyvin.

(Häämekostani voi lukea lisää täältä ja sormuksesta puolestaan täältä.)

Olin ajatellut, että kokeilisin häälookkiani useampaan kertaan ennen häitä, mutta lopulta kokeilin meikin kunnolla kasvoilleni vain kerran etukäteen ja päätin sitten luottaa vain siihen, että hyvin se menisi, kun sen hääpäivänä itselleni taiteilisin. Jotenkin en vain jaksanut ottaa asiasta yhtään stressiä. Suunnittelin kyllä kampaustani moneen kertaan, mutta lopulta päädyin vain avonaisiin kihariin, jotka tuntuivat täysin minulta. En ollut liiemmin kokeillut hunnun kiinnitystä hiuksiini ennen hääpäivää, mutta luotin siihen, että sekin onnistuisi.

Hääkimppunikin syntyi melko spontaanisti, kun viikkoa ennen häitä muistin, että sellainenkin pitäisi tilata. Kävelin töistä kotiin mennessäni metroaseman viereiseen kukkakauppaan ja parin minuutin kävelymatkalla bongasin Pinterestistä kivan kimpun, jota halusin näyttää inspiraationa. Kukkakaupan työntekijä ei tosin kokenut sitä inspiraatiokuvaksi tai ottanut korviinsa jutusteluani siitä, etten oikein itsekään ollut varma, että millaisen kimpun haluaisin ja ehkä jotain tällaista, mutta että kuulisin mielelläni ehdotuksia. Parissa minuutissa hän oli näyttänyt, kuinka syntyisi identtinen kimppu ja se oli sillä selvä. En jaksanut alkaa vängätä, sillä näyttihän se kivalta.

Päivää ennen häitä tajusimme sitten, että miehellekin puvun rinnustaan pitäisi hankkia jostain kimppuun sopiva kukka ja että häneltä puuttui sopiva taskuliina. Keksipä hän sitten vielä siinä yhteydessä, ettei hänellä ollut häihin sopivia kenkiäkään, jotka nekin piti sitten vielä käydä ostamassa. Mitäpä sitä turhaan näitä asioita aiemmin miettimään…

Onnekseni kaikki sujui oman häälookin kanssa täysin ongelmitta. Meikki onnistui hyvin, huntu kiinnittyi tiukasti ja kurvasimme kirkollemme Tukholman vanhaankaupunkiin taksilla täysin aikataulussa. Häämme pidettiin kesäkuisena lauantaina, joten voitte vain kuvitella, kuinka monen turistin kameraan päädyin, kun automme jätti meidät korttelin päähän kirkosta ja sain kävellä mekossani, hunnussani ja kukkakimppuani täydellisen aurinkoisena päivänä vanhassakaupungissa kirkolle kantaen.

Saksalainen kirkko on muutenkin turistinähtävyyksiä, joten se oli saapuessamme täynnä turisteja, joita tyhjennettiin kirkosta ulos ennen seremoniamme alkua. Pienistä häistä huolimatta saimmekin melkoisen valtavan määrän onnitteluja joka suunnasta ihmisten bongallessa hääparia ja pyytäessä jopa myöhemmin meitä poseeraamaan heille.

Vihkiseremoniamme sai heti alkuun hieman jännitystä kun selvisi, että mieheni äiti ei jostain syystä ollut tietoinen, että hääkirkon vaihtumisen myötä myös seremonia oli aikaistunut. Lopulta saimme hätääntyneen äidin paikalle puoli tuntia myöhässä enkä ole koskaan elämäni aikana nähnyt varmasti yhtä pahoillaan olevaa ihmistä. Seurakunnan työntekijöillä ei onneksi ollut kiire ja meikin olimme laatineet varsin löysän aikataulun, joten olimme vain onnellisia, että saimme äidin paikalle ja lykättyä häiden alkua siihen asti. Hauska kommellushan siitä vain tuli eikä kukaan ollut asiasta oikeasti edes harmissaan.

Toteutimme päivämme melko pienellä budjetilla, mutta yksi parhaista sijoituksistamme oli ehdottomasti häävalokuvaaja. Olimme löytäneet netistä aivan mielettömän ihanan ja ammattitaitoisen kuvaajan, joka ikuisti ensin seremonian ja sitten meidät perheinemme kirkon pihalla.

Tämän jälkeen ihana kuvaajamme keskittyi pariksi tunniksi ihan vain hääpariin ottaen meistä ihania kuvia. Emme ole kumpikaan kovin luontevia kameran edessä, mutta hän antoi meille ihania tehtäviä, joita tehdessämme hän otti kuvia ja oli vieläpä löytänyt aivan loistavia rauhallisia kuvauspaikkoja aivan vanhankaupungin kupeesta, mikä ei ole ihan helppo juttu.

Olin etukäteen lukenut, että jos häissä kahteen asiaan kannattaa sijoittaa, niin ne ovat sormus ja valokuvaaja, sillä sekä sormus että kuvat olisivat ne jutut, jotka tuosta erityisestä päivästä jäisivät käteen. Olin tyytyväinen, että olin kuunnellut näitä neuvoja, sillä allekirjoitin ne jälkikäteenkin katsottuna täysin.

Kauhistelimme aluksi hieman kuvaajamme hintaa, mutta kun tajusimme, millainen ammattilainen hän kaikkine suunnitelmineen ja niiden varasuunnitelmineen on, oli hän ehdottomasti hintansa arvoinen ja vielä enemmänkin. (Tyypillä oli kameralaukussaan mm. energiapatukoita siltä varalta, että hääparille tulee nälkä!) Loputuloksena oli satoja ihania kuvia, jotka kaikki saimme sekä mustavalkoisina että värillisinä ja saatoimme jakaa linkin niihin läheisillemme, joten kenenkään heistä ei ollut tarvinnut keskittyä kuvaamiseen häissämme.

Hääkuvajaamme heitti meidät lopuksi hotellillemme, joka oli Vanhan kaupungin vieressä Slussenilla sijaitseva Hilton. Ehdimme jättää sinne tavaramme ja freshata itseämme hieman, minkä jälkeen kävelimme illallispaikalle, jossa kuvaaja jatkoi vielä hetken hommiaan. Olimme varanneet ravintolasta seurueellemme oman huoneen, jossa saimme rauhassa jutella, syödä ja pitää puheita. Hääohjelmaamme ei kuulunut hääkakkua tai hääleikkejä, mutta tilaisuudessa oli rento tunnelma.

Koska olimme kerrankin saaneet kaikki läheisemme koolle, halusimme vielä seuraavana aamuna tarjota kaikille brunssin jazz-teemaan keskittyneessä ravintolassa Slussenin nurkilla. Tämä oli mukava tapa saada kaikki vielä uudelleen koolle ennen kuin jokaisen piti lähteä taas omaan suuntaansa.

Kaiken kaikkiaan hääviikonloppumme oli todella onnistunut ja vähäisestä suunnittelusta huolimatta kaikki sujui loistavasti. Lähdimme heti viikonlopun jälkeen häämatkallemme Balille ja Singaporeen onnellisina ja kiitollisina siitä, että kaikki kutsutut olivat päässeet paikalle ja häät olivat sujuneet ilman stressiä.

Kuka muu sai olla morsian tänä kesänä ja miten häät menivät?

PS. Jotta blogissa pysytään tänäänkin edes vähän kosmetiikan puolella, niin vinkaan, että eleveniltä saa vielä tämän päivän ajan 20% alennuksen kun ostaa norm. hintaisia tuotteita 60 eurolla. Shoppailemaan pääsee tästä*.

Kommentit
  1. 1

    Senja sanoo

    Onnea kovasti!! Aivan ihania kuvia <3 Hääpäivä vaikutti juuri tyyliseltänne. Itsekin pohdiskellut haluavani pienet ja simppelit häät, ilman stressiä sekä "turhaa" rahan menoa.. vaikka päivä onkin yksi elämän tärkeimmistä päivistä, ei isot ja hulppeat häät vaan tunnu minulta. Asiat, jotka hääpäivästä muistaa on nimenomaan tunnelma ja läheiset ihmiset. Samaa mieltä, että kuvaaja ja sormus ehdottomasti asioita, joihin haluan panostaa.. näiden lisäksi hyvä ruoka <3

  2. 2

    Katariina sanoo

    Onnea näin jälkikäteen! Häänne kuulostivat ja näyttivät ihanilta ja omanlaisiltanne. Kaunis morsian ja komea sulhanen, kumpikin niin onnellisen näköisiä. <3
    P.S. Kukin taaplaa tyylillään, mutta virkistävää lukea välillä häistä, joita ei ole suunniteltu kolmea vuotta, istumajärjestyksenkin ollessa valmiina vuotta ennen…

  3. 3

    Aurinkoinen sanoo

    Kaunis pari, ihania kuvia, rakkaus ja ilo loistaa kasvoistanne. Kaikkea hyvää teille jatkossakin.

    Juuri tuollaista häiden pitääkin olla, turha hössötys pois.

    • 4.1

      Pirjo sanoo

      Mielettömän kauniita ja onnellisia kuvia ihanasta tapahtumasta. Parhaimmat Onnittelut

  4. 6

    sanoo

    Todella upeita kuvia, kuvaaja on ollut varmasti jokaisen kolikon ööh setelin arvoinen!

    Onnea vielä kerran tätäkin kautta. 🙂

  5. 7

    sanoo

    Upea pari ja mahtavat kuvat! <3
    Kiitos, että jaoit päivääsi kanssamme!

    Meidän häämme järjestettiin myös aika minimaalisella suunnittelulla, koska kerkesimme olla yhdessäkin vain 10kk ennen naimisiinmenoa, mutta aivan stressittä en kuitenkaan selvinnyt. Kaikki muu n. 55 hengen juhlissamme onnistui paitsi ruoka, joka oli karvas pettymys. Juhlapaikkamme ei ollut varsinaisesti profiloitunut häihin, enkä tajunnut tarkistaa ruokaa ennen juhlia. Päivää on kuitenkin ihanaa muistella ja olen tyytyväinen että juhlat pidettiin.

  6. 8

    Taija sanoo

    Kyyneleet nousivat silmiin, näytätte niin onnellisilta ja kuvat ovat kaikin puolin aivan upeita!! Ja todellakin raikasta, kun jotkut pitävät häät ilman niitä teemavärejä ja viimeiseen asti mietittyjä hiuskarvan asentoja (kaikella kunnioituksella – tärkeintähän on että kaikki saisivat juuri sellaiset häät kuin haluavatkin, kurjaa vain kun joillain tuntuu menevät päivä pieleen jos joku pieni yksityiskohta meneekin vikaan). Ja olipas mukavaa myös saada miehelle kasvot. 😉 🙂

  7. 9

    J sanoo

    Ihania kuvia!!! Ja näytätte niin onnellisilta <3 Paljon onnea! Tälläiset häät ois just mun makuun, jos ikinä menen naimisiin. Tänä kesänä toimin kaasona, sekin oli mukavaa ja häät onnistuneet 🙂

  8. 14

    Poutalammas sanoo

    Voi, miten kaunis pari ootte! Paljon onnea <3 Ja muutenkin aivan ihanan kuuloset häät, jotain tuollaista voisin itekin haluta, jos naimisiin joskus päädyn 🙂

  9. 17

    xod sanoo

    Aivan ihana postaus, kiitos kun jaoit tämän kanssamme! Rakastan itse häitä ja kaikkea niihin liittyvää. Ihanan chilli morsian oot ollut ja nää kuvat, ah! Onnellista loppuelämää teille <3

  10. 18

    Gwenn sanoo

    Oi miten ihania kuvia! Tuli ihan omat häätunnelmat mieleen parin kuukauden takaa myös. Meilläkin oli rento meno, en ole mikään supermorsian luonteeltaan. Menimme Helsingissä maistraatissa naimisiin ja kummankin paras ystävä oli todistamassa. Mukana oli myös kummipoikani 4v ja kävimme vihkimisen jälkeen kakkukahveilla. Seuraavana päivänä tarjosimme kakkukahvit perheillemme tunnelmallisessa kahvilassa kotikaupungissani, paikalla oli 17 henkeä. Kuukausi vihkimisen jälkeen järjestimme vielä ystäville järven rannalta vuokraamassamme rennossa juhlapaikassa ja häälahjaksi toivoimme bileisiin juomaa. Ruuaksi tarjosimme burgereita, joita paistoimme juhlapaikan pihalla isossa Muurikka-pannussa:) Ei kovin perinteistä, mutta juuri meidän näköistä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *